Suomalainen sotilas törmää kriisinhallintatehtävissä henkisten ja fyysisten vaatimusten lisäksi myös juridisiin kysymyksiin. Toiminta monikansallisessa operaatiossa Afganistanissa 30 miljoonan asukkaan heimokulttuurissa on haasteellista.
– Perusteellisessa koulutuksessa painotetaan olosuhteiden, väestön ja kulttuurin tuntemusta. Myös paikallista hallintoa ja lainsäädäntöä opetetaan muun muassa sotilaslakimiehen johdolla tarvittavilta osin. Erityisesti esikuntatehtävissä työskentelevien upseerien osaamisessa korostuu laajan turvallisuuskäsityksen merkitys, toteaa komentaja Pekka Varjonen pääesikunnan henkilöstöosastolta.
ISAF-operaatio (International Security Assistance Force) on vuonna 2001 käynnistynyt, YK:n mandaatilla toimiva ja Naton toteuttama kriisinhallintaoperaatio Afganistanissa. Suomi on ollut mukana vuoden 2002 tammikuusta lähtien.
Operaatiossa tehdään yhteistyötä afganistanilaisten kanssa tukemalla heitä maan jälleenrakentamisessa ja turvallisuuden parantamisessa muun muassa kouluttamalla armeijan sotilaita ja poliiseja, jotta maa siirtyisi rauhanomaisesti itsehallintoon. Sotilaiden lisäksi kriisinhallinnassa ovat mukana myös monet siviilimaailman asiantuntijat kuten poliisit, lakimiehet, ihmisoikeusasiantuntijat, insinöörit, opettajat, lääkärit ja sairaanhoitajat. ISAF-operaatiossa noudatetaan kansainvälisiä pykäliä ja sopimuksia ja toimintamallien sisäistäminen on vaatinut paljon myös lainopillista perehtymistä.
Pitkät perinteet
Suomella on pitkät perinteet rauhanturvaamisessa jo Suezin kriisistä 1956 lähtien. Vuosien kulussa yli 50 000 suomalaista on palvellut rauhanturvaamistehtävissä.
Nykyiset kriisit ovat aiempaa monimutkaisempia. Niissä on enemmän etnisiä ja uskonnollisia jännitteitä, romahtaneita valtiorakenteita ja taloudellista ja sosiaalista ahdinkoa. Lisänä on vielä kilpailu raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntämisestä. Kriiseissä on enää harvoin vain kaksi osapuolta. Usein kyseessä on konflikti, jossa osapuolina ovat keskenään taistelevat ryhmittymät, terroristit ja rikolliset.
Kun Suomi vuoden 2002 alussa päätti osallistua Afganistanin rauhanturvaoperaatioon maan pohjoisosissa, tilanne vaikutti samanlaiselta kuin aikaisemmissakin tehtävissä. Vuonna 2003 operaatio siirtyi Naton alaisuuteen ja tilanne erityisesti eteläisessä Afganistanissa on muuttunut parin viimeisen vuoden aikana avoimeksi konfliktiksi.
Suomen osallistuminen Euroopan unionin nopean toiminnan joukkoihin edellytti lainsäädännön muuttamista. Vuodesta 1984 voimassa ollut rauhan- turvaamislaki kumottiin ja tilalle säädettiin laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Se astui voimaan huhtikuun 1. päivänä 2006.
Laissa säädetään Suomen osallistumisesta kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, kriisinhallintaan liittyvästä koulutus- ja harjoitustoiminnasta sekä kriisinhallintahenkilöstön asemasta. Sotilaallisen kriisinhallintajoukon jäsenet ovat pääasiassa sotilaita ja sotilasrangaistussäännösten alaisia. Toimivaltaisena tuomioistuimena kriisinhallintajoukon jäsenten rikosasioissa toimii Helsingin käräjäoikeus. Toisin kuin muissa kriisinhallintajoukoissa, joissa koulutukseen kutsuttu voi perua lähtönsä, valmiusosastossa palvelevat ovat sitoutuneet lähtemään toimialueelle.
Lain mukaan Suomen osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan ei enää edellytä YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Suomi voi osallistua esimerkiksi EU:n valtuuttamaan tai poikkeuksellisesti muuhun kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan, jonka tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen tai palauttaminen, humanitaarisen avustustoiminnan tukeminen tai siviiliväestön suojaaminen. Kriisinhallintalain pohjalta esimerkiksi miinalaiva Pohjanmaa osallistui EU:n Atalanta-merioperaatioon Somalian rannikolla humanitaaristen avustuskuljetusten suojaamiseen.
100 miljoonaa euroa
Sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon osallistumisen päätöksenteko käynnistyy tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) yhteisellä kokouksella. Tämän jälkeen puolustusministeriö ryhtyy valmistelutoimenpiteisiin. Hallitus kuulee eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa ja tekee ratkaisuehdotuksensa. Jos kyse on sotilaallisesti erityisen vaativasta kriisinhallintatehtävästä tai tehtävä ei perustu YK:n turvallisuusneuvoston valtuutukseen, hallitus kuulee asiasta eduskuntaa antamalla sille selonteon.
Päätöksen osallistumisesta tekee tasavallan presidentti hallituksen ehdotuksesta.
Viime vuonna Suomi käytti sotilaalliseen kriisinhallintatoimintaan 100 miljoonaa euroa, josta ulkoministeriön osuus oli 48 ja puolustusministeriön 50 miljoonaa.
Pykälien viidakko kaukana
Yksittäisen operaatioon osallistuvan sotilaan näkökulmasta kansainvälisten ja kansallisten pykälien viidakko tuntuu kaukaiselta. Jo operaatioon hakeutuessaan hänen pitää tiedostaa henkilökohtaiset riskit. Puolustusvoimille taas on tärkeää, mihin ja millaisessa vastuuasemassa sotilaat alueelle lähtevät. Sotilaallinen kriisinhallinta on yksi puolustusvoimien lakisääteisistä tehtävistä.
– Afganistan on yksi vaativimmista kriisinhallintaoperaatioistamme. Maalla on värikäs historia ja turvallisuustilanne on ollut epävakaa jo vuosikymmeniä, komentaja Varjonen kuvailee.
Esimerkiksi Afganistanissa kriisinhallintajoukot ovat vihollisuuksien suora kohde. Vuonna 2005 Afganistanissa kuoli 131 kansainvälisten joukkojen sotilasta. Viime vuonna kaatuneita oli jo 711 ja kokonaistappiot ovat nousseet pitkälti yli 2 000 rauhanturvaajaan.
Tällaisessa tilanteessa joukoille Porin Prikaatissa annettava koulutus nousee tärkeään rooliin.
– Kyse ei ole pelkästään tavallisesta sotilaallisesta koulutuksesta. Pitää perehtyä olosuhteisiin, väestöön ja kulttuuriin. Joukon suorituskyky ja jokaisen henkilön toimintakyky on oltava hyvässä kunnossa. Henkilöstön toimintakyky rakentuu eettisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja fyysisestä osatekijästä. Psykososiaalinen toimintakyky ja tuki ei koske pelkästään kriisinhallintatehtäviin lähtevää sotilasta vaan myös hänen läheisiään ja omaisiaan, Varjonen jatkaa.
Jos sotilaalle tapahtuu palvelusajan aikana jotain, pitää häneen ja läheisiin kohdistuvasta tuesta, turvasta ja oikeuksista olla tieto jo etukäteen. Erittäin tärkeää on myös tiivis yhteydenpito kotona oleviin läheisiin.
– Kaikki mahdolliset riskit pitää ottaa huomioon jo ennen komennusta, yksikään ei lähde matkaan epätietoisena.
Afganistanissa suomalaiset toimivat pääasiassa yhdessä ruotsalaisten kanssa. Komentaja Varjonen sanoo, että Nato-johtoisessa operaatiossa toimintojen standardointi on jo hyvin pitkälle tehty. Sen päälle tulevat operaatiokohtaiset toimintatavat.
– Yhteistyö ruotsalaisten kanssa Mazar-i-Sharifissa on toiminut hyvin. Esikuntatehtävissä on lisäksi paljon muitakin kansallisuuksia. Yksittäisen sotilaan näkökulmasta toiminta kansainvälisessä ympäristössä on erilaista ja ammattitaitoa lisäävää.
Pienimmällä mahdollisella voimalla
Nato-operaatioissa sovelletaan Status of Forces Agreement (SOFA) -asiakirjaa, joka määrittelee suomalaisten sotilaiden aseman suhteessa muiden maiden joukkoihin: suomalaiset ovat samassa asemassa Nato-maiden sotilaiden kanssa.
Afganistanin operaation puitteissa koulutuksessa on käyty turvallisuus- ja voimankäyttösäännöt tarkasti läpi. Periaatteena on vastata aina pienimmällä mahdollisella voimalla.
Suomessa on viimeisen vuoden aikana taitettu peistä, onko Suomi sodan osapuoli. Joka tapauksessa Afganistanissa toimitaan "sodanomaisissa olosuhteissa". Kriisinhallintajoukkojamme vastaan on isketty kymmeniä kertoja, eikä kuolonuhreilta ole vältytty. Yksi sotilas menehtyi toukokuussa 2007 ja toinen helmikuussa 2011. Molempien kohtaloksi koitui tienvarsipommi. Lokakuussa 2009 kaksi haavoittui vakavasti.
Julkisuudessa on käyty jonkin verran myös keskustelua kriisinhallintatehtävissä menehtyneiden tai loukkaantuneiden saamista korvauksista. Puolustusvoimien henkilöstön tuki- ja korvausjärjestelmää on kehitetty operaatioiden edellyttämällä tavalla.
Komentaja Varjonen myöntää, että sotilastapaturmalaki ei tällä hetkellä ota riittävästi huomioon kriisinhallintajoukkojen sotilaallisen toiminnan erityispiirteitä esimerkiksi Afganistanissa.
– Tähän asiaan on vireillä muutosehdotus, Varjonen toteaa.
Suomalaisessa joukko-osastossa on suomalaisen lääkärin johtama lääkintähenkilöstö. Erikoissairaanhoitoa vaativissa tapauksissa käytetään ISAF-joukkojen kenttäsairaalaa. Komentaja Varjonen painottaa, että palveluksen aikana sotilaiden hoidosta vastaa puolustusvoimat. Kun palvelus päättyy, Valtiokonttori vastaa vamman tai palvelusairauden hoitokustannuksista sekä muista lain mukaisista korvauksista.
– Palvelussuhde ei katkea tapaturman tai vamman johdosta automaattisesti, vaan siitä keskustellaan tarkoin tapauskohtaisesti. Mikäli palveluskykyä arvioitaessa todetaan, että kyseessä on lievä loukkaantuminen ja loukkaantunut voi operatiiviset näkökohdat huomioon ottaen palata palvelukseen lyhytaikaisen, enintään yhden kuukauden poissaolon jälkeen, voidaan palvelussuhdetta jatkaa. Mikäli todetaan, että palveluskyky on olennaisesti heikentynyt, palvelussuhde päätetään.
Palveluksen päättämisellä Puolustusvoimat ei Varjosen mukaan halua vetäytyä vastuustaan. Päätöksentekoon osallistuvat komentajan ja lääkärin lisäksi tarvittaessa pappi tai sotilaskuraattori. Palveluksen päättämiseen liittyvässä päätöksentekoprosessissa kuullaan sotilaan oma näkemys. Päättämisen myötä on mahdollisuus lähettää toinen sotilas tilalle ylittämättä joukolle määrättyä enimmäisvahvuutta.
– Yksilölle voi palvelusopimuksen keskeyttämisestä jäädä sellainen tunne, että hänet jätetään yksin. Se on inhimillistä, mutta ajan kuluessa tehdyt ja perustellut ratkaisut saavat paremmin ymmärrystä.
Puolustusvoimat vakuuttaa kriisinhallintatehtävissä olevat ryhmätapaturmavakuutuksella. Kyseisen vakuutuksen korvaussummia tarkistetaan aika ajoin. Korvauksia on korotettu viimeisten vuosien aikana. Lisäksi sotilailla voi olla myös henkilökohtaisia tai ammattijärjestöjen vakuutuksia.
Psyyke kovilla
Fyysisen sairastumisen lisäksi kriisinhallintajoukkojen kohdalla kiinnitetään huomiota myös psykososiaalisiin asioihin. Jo koulutusvaiheessa arvioidaan henkilön soveltuvuutta, mutta esimerkiksi pitkäaikainen ero perheestä ja läheisistä voi kuormittaa psyykettä.
Varjonen sanoo, että puolustusvoimissa on viime vuosina systemaattisesti kehitetty tutkimuksen ja kokemusperäisen tiedon avulla psykososiaalista tukea. Kansainvälisen vertailun perusteella suomalaiset ovat pärjänneet kriisialueilla ja sieltä paluun jälkeen hyvin.
– Sotilaallisen kriisinhallinnan vaativuus ja turvallisuusriskit ovat kasvaneet, kun konfliktit ovat yhä moniulotteisempia. Erilaisten tukitoimien vaikuttavuutta on kuitenkin tutkittu niukasti.
Taistelukentällä palvelleilla sotilailla voidaan todeta eriasteisia psykiatrisia ongelmia. Esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa vuosina 2003–2007 palvelleista Yhdysvaltojen sotilaista evakuoitiin psykiatrisista syistä noin seitsemän prosenttia. Päällimmäisiä oireita olivat masennushäiriö, yleistynyt ahdistuneisuus tai traumaperäinen stressihäiriö.
Entisessä Jugoslaviassa palvelleiden englantilaissotilaiden ja Somaliassa palvelleiden amerikkalaisten keskuudessa todettiin taistelevissa joukoissa palvelleiden keskuudessa jopa 16 prosentin sairastuneen psykiatriseen sairauteen.
– Suomalaisten joukkojen keskuudessa meillä on ollut vakavia tapauksia todella vähän. Seurantaa on tehostettu ja meillä on parempi valmius tarvittaessa auttaa ja tukea henkilöstöä, Varjonen arvioi.
Kriisinhallintatehtävistä kotiutuneet kokoontuvat paluunsa jälkeen 4–6 viikon kuluttua Porin Prikaatiin kaksipäiväiseen palautetilaisuuteen, jossa keskitytään psykososiaalisiin asioihin.
Palautetilaisuudessa käydään läpi mahdolliset operaation aikaiset traumaattiset kokemukset. Palautetilaisuudet ovat osa kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatehtävissa palvelevat henkilöt ovat lain mukaan velvoitettuja osallistumaan palautetilaisuuteen. Porin Prikaati järjestää lisäksi kriisinhallintapalveluksessa olevien läheisille tiedotus- ja keskustelutilaisuudet vuosittain. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan palveluaikaisia kokemuksia tai tapahtumia suurempi haaste on paluu arkeen. Silloin voi syntyä sosiaalisia ongelmia.
– Maanpuolustuskorkeakoulun käyttäytymistieteen laitoksella on tehty vastaavaa tutkimusta suomalaisista sotilaallisista kriisinhallintajoukoista.
Juridisesti monimutkaista
Kaikkiaan kansainväliset konfliktit ovat juridisesti erittäin monimutkaisia, vaikka niillä olisi YK:n, EU:n tai Etyjin mandaatti.
Esimerkiksi Libyan tilanteeseen puuttuminen on puhuttanut lainoppineita. Helsingin yliopiston kansainvälisen
oikeuden professori Martti Koskenniemi vertasi Ulkopoliittisen instituutin tilaisuudessa Libyan kriisiä Kosovon kriisin jälkeiseen aikaan. Silloin yleinen juristien toteamus oli, että interventio oli tarkkaan ottaen laiton, mutta oikein. "Hyvin hankala toteamus", Koskenniemi myönsi.
Kuvaavaa juridisille ongelmille on, että Somalian rannikolla Atalanta-merioperaation yhteydessä miinalaiva Pohjanmaan kiinni ottamat merirosvot vapautettiin, kun mikään taho ei ollut valmis järjestämään heidän oikeudenkäyntiään.
Terroristijohtaja Osama bin Ladenin kuolema saattaa vaikuttaa myös Yhdysvaltojen haluun vetäytyä Afganistanin kriisinhallintaoperaatiosta. Paljon voimia ja rahaa vievän ISAF-operaation merkitys on muuttumassa.
