Kuka pelkää maahanmuuttajaa?

Maahanmuuttoviraston mukaan viime vuonna Suomeen tuli 5 910 turvapaikanhakijaa, mikä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna ja lähes kolme kertaa enemmän kuin vuonna 2007. Valtaosa turvapaikanhakijoista saapui Somaliasta, Irakista ja Bulgariasta. Annetusta 4 266 turvapaikkapäätöksestä myönteisiä oli 1 348. Kielteisistä päätöksistä yli puolet tehtiin niin sanotussa Dublin-menettelyssä. Näissä tapauksissa hakemuksen sisällöllinen tutkiminen kuuluu EU-maalle, jossa hakija on jo aiemmin hakenut turvapaikkaa.

Oleskelulupaa haki yli 20 000 henkilöä. Eniten hakemuksia saapui Venäjältä, Somaliasta, Kiinasta ja Intiasta. Suurin osa oleskeluluvista myönnettiin perhesiteen perusteella; seuraavaksi eniten maahamme saapui työperäisiä hakijoita ja opiskelijoita.

Suomi houkuttelee

Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää turvattua toimeentuloa. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään 900 euron nettotuloja kuukaudessa. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan ole kansainvälisen suojelun perusteella turvapaikkaa hakevilla. Suurimmalle osalle turvapaikanhakijoista myönnettiinkin oleskelulupa toissijaisen tai humanitaarisen suojelun taikka inhimillisten syiden takia. Varsinaisen pakolaisaseman sai ainoastaan 110 hakijaa. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaisia kiintiöpakolaisia maahamme saapuu noin 750 vuosittain.

Sisäasiainministeriön lainsäädäntöneuvos Tiina Sinkkasen mukaan ulkomaalaislakia on vuonna 2004 tehdyn kokonaisuudistuksen jälkeen muutettu peräti 22 kertaa. Nyt lakiin on tulossa muun muassa perheenyhdistämistä ja turvapaikanhakijan työnteko-oikeutta koskevia muutoksia.

EU:n jäsenvaltioiden määrän kasvaessa yhteisymmärryksen määrä unionin sisällä on vähentynyt. Konsensuspolitiikasta johtuva ympäripyöreä lainsäädäntö jättää tilaa jäsenmaiden yksilölliselle tulkinnalle maahanmuuttopolitiikan suhteen. Monien mielestä Suomesta on tullut, etenkin perheenyhdistämismatkojen korvattavuuden takia, muita EU-maita houkuttelevampi maa turvapaikan haulle.

Etuuksia karsitaan eurooppalaiselle tasolle

Perheenyhdistäminen on mahdollista sen jälkeen, kun turvapaikanhakija on saanut oleskeluluvan. Useissa Euroopan maissa yhdistäminen edellyttää turvattua toimeentuloa tai sitä, että perhe on perustettu ennen maahantuloa. Meillä tätä edellytystä ei ole, vaan valtio on maksanut matkat Suomeen myös maahantulon jälkeen perustetun perheen osalta. Mikäli eduskunta hyväksyy ulkomaalaislain muutoksen, edellytetään näissäkin tilanteissa turvattua toimeentuloa.

Oleskelulupa voitaisiin jatkossa evätä, jos on perusteltua aihetta epäillä, että perheenkokoaja on saanut oleskelulupansa valheellisin perustein tai antanut vääriä tietoja henkilöllisyydestään tai perhesuhteistaan. Turvapaikanhakijan ikä ja mahdollinen sukulaisuussuhde perheenkokoajaan voitaisiin määritellä oikeuslääketieteellisten tutkimusten avulla. Yleisimmin käytössä ovat röntgenkuvaus ja kliiniset hampaisto- ja ranneikätutkimukset.

-–Säännösmuutosten taustalla näkyy huoli turvapaikanhakijoiden määrän kasvusta ja siitä, käytetäänkö järjestelmäämme hyväksi, Sinkkanen toteaa.

– Etenkin itäeurooppalaisten turvapaikanhakijoiden määrä kasvaa nopeasti. Tarkoituksena onkin ehdottaa, että turvapaikkaa hakeneet EU-kansalaiset suljettaisiin vastaanoton ulkopuolelle kielteisen päätöksen saatuaan.

Turvapaikanhakijan toimeentulotuen perusosan rahana maksettava osuus on vuoden alusta 30 prosenttia pienempi kuin muilla Suomessa asuvilla. Jos turvapaikanhakija saa vastaanottokeskuksessa kaikki päivittäiset ateriat, vähennetään toimeentulotuen perusosasta 79 prosenttia.

Myös työnteko-oikeuteen ehdotetaan muutoksia. Kun nykyisin töitä saa tehdä kolmen kuukauden oleskelun jälkeen, jatkossa tämä oikeus olisi vain niillä hakijoilla, joilla on rajanylitykseen oikeuttava asiakirja. Ilman papereita työmarkkinoille pääsisi vasta kuuden kuukauden oleskelun jälkeen.

– Lakiehdotuksen taustalla on ajatus siitä, että Suomeen tultaisiin töihin työntekoa varten tarkoitettuja kanavia pitkin. Turvapaikanhakijalla itsellään ei usein ole riittävää kieli-, kirjoitus- ja lukutaitoa eikä riittäviä tietoja suomalaisesta yhteiskunnasta ja työelämästä. Siten hänen on vaikea vaatia oikeuksiaan työntekijänä. Normaalissa työntekijän oleskelulupamenettelyssä tarkastetaan työehdot ja työnantajatiedot.

Maahanmuuttajanaisen euro on 20 senttiä

EU:n perusoikeusviraston viime vuonna julkaiseman, 27 jäsenmaata kattavan EU-MIDIS-tutkimuksen mukaan Suomessa haastatelluista somaleista lähes puolet kertoi joutuneensa rikoksen uhriksi tai kokeneensa syrjintää 12 viimeksi kuluneen kuukauden aikana. Kolme neljästä haastetellusta kertoi kärsineensä uhkailuista tai väkivallasta ja kolmasosa kertoi joutuneensa rasistisen rikoksen kohteeksi. Vertailun vuoksi todettakoon, että oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksen 1/2007 mukaan vain noin joka kymmenes suomalainen joutuu vuosittain uhkailujen tai väkivallan kohteeksi.

Syrjintä etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen tai uskonnon perusteella kielletään niin perustuslaissa, yhdenvertaisuuslaissa kuin rikoslaissakin. MIDIS-tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan näytä siltä, että yhdenvertaisuus, hengen tai terveyden suoja toteutuisivat Suomessa ainakaan somalien kohdalla.

Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen mukaan vilkkaan maahanmuuttokeskustelun ohella olisi syytä pohtia, miten kohdellaan maahan jo muuttaneita ja täällä asuvia ihmisiä. Suurin osa rasistisista rikoksista jää piiloon, sillä vain harva ilmoittaa kokemistaan uhkailuista tai väkivallasta poliisille.

– Yhdenvertaisuus toteutuu hyvin lainsäädännössä, enemmän tekemistä löytyy asennepuolessa. Ottaen huomioon, että maastamme löytyy etnisten vähemmistöjen lisäksi muitakin, kuten uskonnollisia vähemmistöryhmiä omine erioikeuksineen, suomalaiset voisivat pohtia asennettaan maahanmuuttajiin suhteessa niin sanottuihin alkuperäisiin vähemmistöihin.

Ihmisoikeusliiton Syrjintä Suomessa 2008 -selvityksen mukaan nykyisen lainsäädännön puitteissa myös syrjintäperusteella on merkitystä: työelämässä syrjintää kohdanneen somalialaissyntyisen musliminaisen on rationaalisempaa viedä asiaa eteenpäin sukupuolisyrjintänä, koska tasa-arvolaki tarjoaa yhdenvertaisuuslakia paremmat oikeusturvakeinot, vaikka hän itse kokisi tulleensa syrjityksi ensisijaisesti muslimina.

Heikon kielitaidon lisäksi maahanmuuttajanaiset tuntevat yleensä huonosti suomalaista yhteiskuntaa ja ovat usein työttömiä. Esimerkiksi thainaiset kokevat parisuhdeväkivaltaa ja ovat eristyneitä suomalaisesta yhteiskunnasta. Muuttaessaan puolisoina Suomeen he saattavat elää maassa vuosikausia kielitaidottomina ja tietämättöminä yhteiskunnan pelisäännöistä.

Kotouttamislaki tarkastelussa

Tämän vuoden aikana eduskunnan käsittelyyn tulevassa yhdenvertaisuuslainsäädännön uudistuksessa pyritään vahvistamaan yhdenvertaisuuden suojaa siten, että lainsäädäntö kattaisi entistä selkeämmin kaikki syrjintäperusteet, soveltuisi yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin ja asettaisi eri syrjintätilanteet mahdollisimman samanlaisten oikeussuojakeinojen ja seuraamusten piiriin.

Yhdenvertaisuus, asenteet, syrjintä, syrjäytyminen sekä rikollisuus ovat agendana myös sisäasianministeriön valmistelemassa, keväällä eduskunnan käsittelyyn tulevassa kotouttamislain kokonaisuudistuksessa. Sen yhtenä tavoitteena on maahanmuuttajien ja koko väestön välisen työttömyysasteen kaventaminen ja puolittaminen vuoteen 2013 mennessä. Lain uudistuksella pyritään parantamaan maahanmuuttajien asemaa ja yhdenvertaisuuden toteutumista ulottamalla kotouttamistoimet myös maahanmuuttajien perheenjäseniin.

Lain selonteon mukaan olennaista on marginaaliin jäävien maahanmuuttajaryhmien tavoittaminen ja ohjaaminen julkisen peruspalvelujärjestelmän piiriin ja työmarkkinoille.

Tarvitseeko rikollinen turvapaikkaa?

Kauppakeskus Sellon murhat herättivät pitkään kyteneen keskustelun maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Koska viisi ihmistä murhannut Ibrahim Shkupolli surmasi lopulta myös itsensä, on syyllinen löydettävä muualta. Kelpaisiko Maahanmuuttovirasto syntipukiksi?

Tulosalueen johtaja Kielo Brewis Euroopan muuttoliikeverkostosta korostaa, että mainitussa yksittäistapauksessa oli kyse lähisuhdeväkivallasta, kuten jotkut yleisönosastojen kirjoittajat ovat asiallisesti todenneet. Myös suomalaisissa parisuhteissa voi tapahtua vastaavaa.

– Sellon tapaus ei ole ainoastaan maahanmuuttajakysymys, jonka kautta voisi pohtia kotouttamistoimien onnistumista; vaikka siitäkin tapauksessa osittain on kysymys, Brewis toteaa.

Rikoksentekijän karkottaminen ei ole automaatio vaan edellyttää tilanteen kokonaisharkintaa. Ulkomaalaislain mukaan karkottamiseen riittää rikos, josta enimmäisrangaistus on vähintään vuosi vankeutta. Lähtöpassin maasta voi saada myös syyllistymällä toistuviin lievempiin rikoksiin. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus, myönnetyn oleskeluluvan luonne, siteet Suomeen sekä perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet kotimaahan.

Säännöksen väljyys antaa karkotuksista päättävälle Maahanmuuttovirastolle harkintavaltaa. Suomi ei kuitenkaan voi kansallisesti päättää maasta poistamisen linjauksista, koska niitä sitovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen perusteella annetut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset.

Kansainvälisten sopimusten nojalla Suomea sitoo myös palautuskielto, joka tarkoittaa, ettei ketään saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jossa hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi.

Rikoslaki kaikille sama

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio ei näe eroa maahanmuuttajataustaisten ja valtaväestön tekemien rikosten välillä.

– Suomen rikoslakia sovelletaan kansalaisuudesta riippumatta. Kulttuuriset erot voivat kuitenkin vaikuttaa ihmisten käsityksiin oikeasta ja väärästä. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut monikulttuuriseksi ja tämä pitäisi ottaa huomioon kaikessa lainsäädäntötyössä, myös rikoslain säännöksiä uudistettaessa.

Pohdittavaksi tulee uudentyyppisiä kysymyksiä, kuten lihantuotannon teurastussäännökset, eläinsuojelulainsäädäntö ja kulttuurierot vaikkapa suhtautumisessa perheväkivaltaan.

Esimerkiksi muslimien ja juutalaisten keskuudessa yleinen poikien ympärileikkaus epäilemättä loukkaa perustuslain 7 §:n 3 momentissa suojattua henkilökohtaista koskemattomuutta ja yleisemmin lapsen itsemääräämisoikeutta. Kuitenkaan KKO ei ole pitänyt ilman lääketieteellistä perustetta suoritettua ympärileikkausta pahoinpitelynä rangaistavana tekona. Rikosoikeudessa näkyykin siten olevan enemmän kulttuurista joustoa kuin voisi äkkiseltään arvata. Uskontorikossääntelyt, esimerkiksi jumalanpilkka, ovat kovasti esillä tämän hetken eurooppalaisessa keskustelussa.

Erilaiset syyt, jotka vaikuttavat siihen, että maahanmuuttajataustaiset ihmiset toimivat toisin kuin valtaväestö, voivat olla merkityksellisiä syyllisyysarvioinnissa ja saattavat tukea vastaajan asemaa prosessissa. Missä asioissa ja rajoissa kulttuurieroja voidaan pitää relevantteina, rikoksen arviointiin vaikuttavina tekijöinä, onkin jo toinen kysymys.