Rikoksista epäiltyjen julkiset esiintymiset ovat viime aikoina herättäneet paheksuntaa. Ensin vanhusten myrkyttämisestä syytetty Aino Nykopp-Koski vakuutti puhelinhaastattelussa syyttömyyttään Nelosen Maria-talkshowssa. Sitten seksuaalirikoksista vangittu Anneli Auerin ex-miesystävä toimitti medialle kirjeen, jossa hän vannoi viattomuuttaan. Professori Matti Tolvanen piti Auerin ex-miehen kirjeen julkaisemista poikkeuksellisena. Verkkolehti Uudelle Suomelle Tolvanen sanoi, että ”tietyllä tavalla herättää kysymyksiä, että tällaiseksiko tämä menee, että aletaan puolustautua julkisuuden kautta”. Joidenkin mielestä Nykopp-Kosken päästäminen ääneen loukkasi uhrien muistoa. Todettakoon, että jutun käsittely hovioikeudessa on kesken, joten virallisesti hän on tällä hetkellä syytön. Journalistin ohjeiden mukaan toimittajien pitäisi pyrkiä kuulemaan kiistan kaikkia osapuolia. Eikö tämä koskekaan ihmisiä, joita epäillään järkyttävistä rikoksista? Koskeeko tasapuolisen kuulemisen velvoite rikosjutuissa vain isokenkäisiä? Heidäthän sitten mieluiten pitäisi päästää ääneen ilman, että toimittaja tekee kiusallisia kysymyksiä. Jos arvovaltainen epäilty ei saa haastattelussa hölistä mitä tahansa puutaheinää ilman keskeytyksiä, kyse on toimittajan ajojahdista. ****** Päivähoitolasten teippaamisesta epäillyt hoitajat olivat todellakin oivaltaneet, miten rikoksesta syytetyn pitää pukeutua. Molemmat piiloutuivat hupun suojaan luikkiessaan käräjäsaliin. Kuinkahan moni tv:n katsoja pohti, mitä ihmeen jenginuoria nämä oikein ovat. Tavallinen vaatetus olisi antanut paremman kuvan. Media ei kuitenkaan olisi näyttänyt heidän kasvojaan. Kaikki syytetyt eivät naamioidu käräjille. Oletteko huomanneet poikkeuksen? Murhasta syytetyt naiset. Kuten Tampereen insuliinimurhasta tuomittu sairaanhoitaja. Anneli Auer. Ja Nykopp-Koski. Kaikki katsoivat silmää räpäyttämättä kameramereen. ****** Viime kerralla kerroin maahanmuuttoviraston eli Migrin tavasta tyrmätä julkisuuspyynnöt lainvastaisella perusteella. Migrin mielestä kaikki sen päätökset ovat salaisia, koska niistä merkataan tietoja salassapidettävään ulkomaalaisrekisteriin. Muuten hieno kuvio, mutta KHO ja Helsingin hallinto-oikeus ovat jo todenneet, ettei päätös muutu salaiseksi, vaikka sen tietoja merkataan salaiseen rekisteriin. Nyt olen saanut Migristä kirjallisen päätöksen kahden terrorismiepäillyn tietojen julkisuudesta. Kyllä, kaikki on salaista samoilla perusteilla kuin aiemmin, viis tuomioistuimien päätöksistä. Migrin laintulkinta on muutenkin luovaa. Tämä kohta on yliveto: ”Reinbothin pyyntö perustuu olettamalle asiakirjojen yleisöjulkisuudesta tai osittaisesta yleisöjulkisuudesta. Hän ei ole esittänyt painavaan yleiseen syyhyn liittyviä perusteluja tietojen saamiseksi. Koska Reinboth pyytää asiakirjoja Nelosen Uutisten nimissä ja toimittajana eikä esitä muuta syytä tietopyynnölleen, on ilmeistä, että hänen tarkoituksensa on käyttää tietoja toimittajan työssään ainakin omaksi tai toisen eli edustamansa median hyödyksi.” Migrissä on jäänyt – kaiken muun ohella – lukematta julkisuuslaista se kohta, jonka mukaan jokaisella on oikeus julkiseen tietoon, eikä ihmisen tarvitse perustella pyyntöään tai selvittää henkilöllisyyttään. On se vain niin valaisevaa, kun ihmiset joskus tulevat kirjoittaneeksi juuri sitä, mitä tarkoittavat. Aina ei pitäisi. Entinen biologian opettajani tapasikin sanoa ennen kokeita: ”Jos ette tiedä vastausta, on parempi, että jätätte tyhjän paperin kuin että todistatte kirjallisesti, ettette ymmärrä asiasta yhtään mitään”.