Arto Sulonen on nähnyt suomalaisen kunnallishallinnon ylä- ja alamäet jo vuosikymmenten ajan.
Ensin hän yritti järkeistää ja yksinkertaistaa kuntalainsäädäntöä yli 20 vuoden ajan kolmessa eri ministeriössä; nyt mies seuraa vuosisadan suurimman paikallishallintouudistuksen tekeytymistä Kuntaliiton lakiasiainjohtajana.
Pykälöikäämme.
1. luku
Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma. Alakoulusta alkaen minua kiinnostivat biologia ja historia.
Armeija-aikana ajattelin, että ryhdyn poliisiksi ja opiskelen sitä kautta pitkin pitkää linjaa juristiksi.
2 §. Valaistuminen. Silloinen tyttöystäväni ja sittemmin vaimoni sanoi topakasti, että hän ei halua poliisin vaimoksi.
Ammatissa sinänsä ei ollut mitään vikaa – se vain on liian vaarallinen ja siinä on epäsäännölliset työajat. Päätin hakeutua suoraan oikeustieteelliseen.
2. luku
Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Perustuslaki, ehdottomasti. Kuntarakenne- ja sote-hankkeissa sen arvo ja merkitys on vain korostunut.
Olen hämmästynyt, kuinka merkittävissäkin yhteiskunnallisissa asemissa olevat päättäjät pitävät perustuslakia yhä pelkkänä poliittisena mielipidekysymyksenä.
Liian moni ajattelee, että perustuslaki saa luvan joustaa, jos sen kanssa ristiriidassa olevan lakihankkeen takana on riittävän suuri poliittinen yhteisymmärrys.
2 §. Kamala laki. Hirveitä lakeja on paljon. Virkaurani alussa valmistelin paljon kuntien valtionosuuslakeja. Niitä ei jaksa ammattilainenkaan lukea alusta loppuun.
3. luku
Lakimiehistä eliölajina
1 §. Taitava juristi. Etevä juristi on pragmaattinen asiaosaaja. Hän käyttää tervettä järkeä eikä sorru nippelisaivarteluun. Hän ymmärtää kulloisenkin lain ration.
2 §. Tumpelo juristi. Kaheli juristi tuijottaa yhtä pykälää eikä näe minkäänlaista kontekstia sen ympärillä.
4. luku
Suomalaisesta kunnallishallinnosta
1 §. Vahvuudet. Suomalainen kunnallishallinto on aina ollut hyvin joustava, mukautuvainen muutoksiin.
Mitä väljempi valtion talousohjaus, sen parempi lopputulos. Itsehallinto tuo mukanaan vastuullisuuden; ulkoinen pakko-ohjaus rappeuttaa päätösmoraalia.
2 §. Heikkoudet. Kun kunnan taloudellinen elinvoima katoaa, tilannetta ei enää pelasteta lähidemokratialla ja yhteisöllisyydellä.
Pikkupolitikointiakin näkee vielä – ikävä kyllä. Pikkumaisen leiripelin pitäisi jo jäädä unholaan.
5. luku
Kuntajuridiikan arjesta
1 §. Usein kysytyt kysymykset Meiltä kysytään neuvoja ylivoimaisesti eniten kahdessa asiaryhmässä: esteellisyyskysymyksissä ja julkisuuskysymyksissä.
Esteellisyyspulmissa rajanveto on joskus äärimäisen vaikeata. Ei ole yhtä eikä kahta sapluunaa. Aina on harmaata vyöhykettä.
Julkisuuslaki taas on jo pelkkänä tekstinä vaikeaselkoinen. Poikkeusten poikkeusten lisäksi siellä on lausekkeita kuten ”ei saa antaa, ellei” tai ”saa antaa, jos”. Tuollaisten virkkeiden sisältöä on pakko miettiä monta kertaa.
2 §. Liian harvoin kysytyt kysymykset. On asioita, joissa neuvon kysyminen viisaimmilta olisi järkevää, mutta se usein unohtuu.
Kuntien sisäinen valvonta ja riskienhallinta on yksi ongelmallinen ja liian vähälle huomiolle jäänyt asiakokonaisuus.
6. luku
Juristien määrästä kunnissa
1 §. Suuret kunnat. Suuret ja keskisuuret kunnat pärjäävät nykyisin varsin hyvin omilla juristijoukoillaan. Konsultoimme niiden kanssa yleensä vain poikkeuksellisen spesifeistä kysymyksistä.
2 §. Pienet kunnat. Kaikkein pienimmät kunnat elävät elämäänsä ilman omaa hovijuristia. Yleisneuvonnan ne saavat meiltä Kuntaliitosta, ja oikeudenkäynnit ne hoitavat ostopalveluna asianajajilta.
7. luku
Viime vaalikaudesta
1 §. Lähtökohta. Hallitusohjelma oli kuntien osalta äärimmäisen kunnianhimoinen. Tähän maahan oli määrä perustaa alle sata vahvaa peruskuntaa, jotka pelastavat maan.
Kuntarakenneuudistus lässähti vajaassa vuodessa. Sen jälkeen alkoi eteneminen sote-kärjellä.
2 §. Saldo. Kuntauudistuskokonaisuuteen kuului neljä junaa: kuntarakennejuna, kuntalakijuna, sote-juna ja valtionosuusjuna.
Lopputulos on surullinen. Oikeastaan vain uusi kuntalaki pääsee maaliin kelvollisessa muodossa. Valtionosuusuudistuskin saatiin kyllä aikaiseksi, mutta – luonnollisesti – vain vanhoihin rakenteisiin sovellettuna.
8. luku
Omasta urasta
1 §. Makein voitto. Edellinen suuri norminpurku-urakka, 90-luvun vapaakuntakokeilu, on jäänyt mieleen valoisana aikana.
Olin tuolloin opetusministeriössä, ja perkasimme läpi koko suomalaisen opetuslainsäädännön pykälä pykälältä. Kun homma oli kuuden vuoden jälkeen valmis, hyvältä se tuntui.
2 §. Karvain tappio. Isoja ammatillisia kriisejä ei eteeni ole onneksi osunut.
Lainvalmistelussa kuuluu asiaan, että aina osa asiasta menee hukkaan. Joku valmistelluista vaihtoehdoista valikoituu aina parhaimmaksi, ja muut pannaan romukoppaan.
9. luku
Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Mustapippuri.
2 §. Herkkuruoka. Paistettu tai grillattu kala. Siika, kuha, ahven.
3 §. Paras juoma. Kuplivat juomat. Kivennäisvesi ja erilaiset miedot oluet.
4 §. Kaunein kukka. Orvokki.
5 §. Viehättävin väri. Syvä violetti.
6 §. Rakkain romaani. Hermann Hessen Narkissos ja Kultasuu. Sen kasvutarina ja tunnelma vievät aina mennessään.
7 §. Elämän tarkoitus. Elämä sinänsä.
8 §. Lempilausahdus. En halua toistaa itseäni.
Arto Sulonen
- s. 1958, Karjaa
- OTK 1984, Helsinki
- Lainvalmistelutehtävissä 22 vuotta kolmessa eri ministeriössä: opetus-, sisäasiain- ja valtiovarainministeriössä
- Kuntaliiton lakiasiainjohtaja, 2010–
- Perhe: leski, kaksi aikuista lasta
- Harrastukset: liikunta, progressiivinen rock, lukeminen
Teksti ja kuva: Ari Mölsä
