Kuolemanvero

Perintövero oli 1800-luvun lopulla Saksassa oikeusfilosofisen tutkimuksen kohteena. Päätelmäksi tuli, ettei sillä ole oikeutusta, valtio vaan ottaa rahaa kuolemankin johdosta. Realistiset englantilaiset kutsuvatkin sitä kuoleman­veroksi.

Kun sillä ei ole oikeutusta, siitä on tullut poliittisen edunvalvonnan kohde ja vaalikeskustelun aihe. Mielestäni asia pitää ratkaista oikeudenmukaisuus- ja järkevyysnäkökohtien nojalla.

Suomen kuolemanvero ei ole oikeudenmukainen. Eri omaisuuslajeja verotetaan eri määrä.

Maanviljelyskiinteistö, maanviljelijän asunto ja elinkeino-omaisuus verotetaan 40 prosenttiin sen arvosta, rintamamiestalo täyteen hintaan. Maanviljelijä ja liikemies saavat runsaasti maksuaikaa alennettuun veroonsa, muut eivät täyteen veroonsa. Neuvokas pystyy laillisilla keinoilla melkein välttämään veron. Olen siirtänyt 200 miljoonan markan omaisuuden perillisille pienemmällä verolla kuin Helsingin kantakaupungin asunto-osakkeesta menee. Lainsäätäjään luottava maksaa enemmän, keinoja käyttävä pääsee vähemmällä. Vähä- ja keskivaraiset maksavat, rikkaat eivät juuri. 

Saksan perustuslakituomioistuin antoi 17.12.2014 päätöksen, jolla se totesi meidän lakiamme vastaavan elinkeinonharjoittajan verohuojennuksen yhdenvertaisuuden vastaiseksi. Kyllä minun sieluni oikeudenmukaisuusosasto nauttisi, jos meilläkin olisi perustuslakituomioistuin.

Kaikkein epäoikeudenmukaisimpia ovat kokemuksessani hartiapankkitapaukset: kirvesmies teki päivän työtä ja rakensi illalla perheelleen omakotitalon. Kun hän kuolee, lesken on maksettava tuntuva vero siitä hyvästä, että voi jatkaa asumista kotonaan. Olen työntänyt lesken rullatuolissa pankkiin ottamaan lainaa siihen tarkoitukseen.  

Keskustelussa on nostettu esiin kuolemanveron tuotto. Unohdetaan kulut. Tampereen verojohtaja OTT, VT Pertti Puronen sanoo perintö- ja lahjaverolain kommentaarissaan, että todennäköisesti nettotuotto jää verotuskustannusten jälkeen vähäiseksi. Mutta on vähennettävä myös ihmisille aiheutuvat kustannukset. Perunkirjoitus toimitetaan lähes yksinomaan kuolemanveron vuoksi. Jos vero poistettaisiin, muuttuisi perunkirjoitus vapaaehtoiseksi. Kun kuolemanveron määrästä vähennetään valtiolle ja asianosaisille verotuksen toimittamisesta syntyvät kustannukset, saldo jää miinukselle.

Muita vaihtoehtoja: Kanadan mallissa verotettavan omaisuuden raja on tavallinen perhevarallisuus, siis asunto, auto, vuoden keskipalkan suuruinen käyttötalletus ja kesämökki. Saksassa ei veroteta alle 400 000 euron perintöjä. Näissä vaihtoehdoissa pesänosakas ilmoittaisi, ettei perintö ylitä rajaa. Perut kirjattaisiin vain isommissa pesissä.