Kuriositeetista esikuvaksi

Salme Sandström on yksi suomalaisen asianajajakunnan Grand Old Ladyista – näin perustelee Lakimiesliiton Yrittäjyyspalkintolautakunta vuoden 2013 Yrittäjyyspalkinnon saanutta pitkän linjan asianajajaa.

Sandström on toki saamastaan yrittäjyyspalkinnosta otettu, mutta samalla korostaa, että kunnian­osoitus kuuluu paitsi hänen omille työntekijöilleen myös kaikille yrittäjäkollegoilleen.

– Ei ole yhtään tavatonta, että yrittäjä on näin pitkään tällä alalla, hän toteaa.

Sandström on työskennellyt vuodesta 1972 asianajoalalla ja pyörittänyt vuodesta 1975 omaa asian­­­a­jo­toimistoa.

Tienraivaajaa ei tytötelty

Nuorena naisasianajajana ja -yrittäjänä Sandström oli uransa alussa yksi harvojen joukossa. Hän itsekin tunnustaa, että yrittäjäksi ryhtyminen oli rohkea veto.

– Yksinäistä hommaahan tämä on ollut ja kaikki vastuu on pitänyt itse kantaa. En ole koskaan helposti lähtenyt kyselemään muilta neuvoja, joten virheidenkin kautta asioita on tullut opittua. Parasta yrittäjyydessä on ollut näennäinen vapaus, huonointa niinikään näennäinen vapaus, Sandström pohtii.

Tilanne muuttui vuonna 1996, kun osakkaaksi tuli asianajaja Aila Koulu.

– Kyllä siinä meni tovi totuteltaes­sa, että meitä onkin nyt kaksi. Olin aina tehnyt töitä tietyllä tavalla ja ratkaissut ne itse. Aila sanoi jossain vaiheessa, että asioista voisi myös neuvotella. Siitä vinkistä otin vaarin ja hienosti meillä on mennyt noin kaksi vuosikymmentä.

Asianajoalaa Sandström on aina pitänyt hyvin tasa-arvoisena ja -puolisena.

– Tilanne oli 70-luvulla aivan eri kuin tänä päivänä, meitä naisia oli alalla vain muutama. Nythän oikeustieteen opiskelijoistakin on jo yli puolet naisia. Minua on aina kohdeltu kunnioittavasti enkä ole koskaan joutunut tytöttelyn kohteeksi. Miesporukassa kasvoi itsekin vähän jätkäksi.

Meriittejä myös luottamustehtävistä

Mielenlujuutta ja sielunhoitajuutta hän sen sijaan on joutunut opettelemaan työuransa aikana: Sandströmin erikoisalaa ovat olleet perhe-, rikos- ja siviilijutut. Mukana on ollut niin riitaisia lastenhuoltajuuskiistoja kuin ­seksuaalirikoksiakin. Työ on kuitenkin työtä, vaikka ihmisten tuska onkin joskus ollut käsin kosketeltavaa.

– Sen linjanvedon tein heti alusta lähtien, että en ole antanut kenellekään siviilipuhelinnumeroani. Kun ihmisellä on hätä, puhelimeen on liian helppo tarttua vaikka keskellä yötä.

Käräjillä käymisestä Sandström luopui viitisen vuotta sitten.

– Oikeudenkäynnit ovat muuttuneet – ainakin minulle – liian raskaiksi. Laivat uivat liian syvällä, kuten tapaan sanoa. Mukaan vedetään kaiken maailman asiat, joilla ei ole jutun kannalta mitään merkitystä.

Oman työnsä ohella Sandström on aina toiminut aktiivisesti myös ­luottamustehtävissä. Meriitteinä mainittakoon Helsingin Asianajajayhdistys (ensimmäinen naispuheenjohtaja); Suomen Asianajajaliiton hallitus (ensimmäinen naisjäsen); Lakimiesliiton varapuheenjohtajuus sekä Lakimiesuutisten toimitusneuvoston jäsenyys ja puheenjohtajuus.

– Lakimiesuutiset ovat minulle hyvä tiedonlähde, luottamustoimet paikka tavata kollegoita, Sandström perustelee.

Eläkkeelle – sitten joskus

Pian nelikymmenvuotisen uransa aikana Sandström on nähnyt yhteiskunnan ja lain saralla lukuisia muutoksia – lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon, hän sanoo.

– Juridiikka, byrokratia ja koko yhteiskunta on nykyään paljon monimutkaisempaa. Oman työni kannalta merkittävin lainsäädännöllinen muutos lienee ollut avioliittolaki.
Ja sitten on tietysti nämä teknologiset muutokset, Sandström huokaa.

– Jatkuva kouluttautuminen on ollut kaiken A ja O, senhän jo Asianajaja­liiton määräykset vaativat.

Työssään Sandström on aina pyrkinyt sovintoon: joidenkin kollegoiden kanssa tavoite on ollut helpompi saavuttaa, toisten kanssa ratkaisua on haettu tuomioistuimesta.

– Mutta niinhän se on kaikessa elämässä: toisten kanssa kemiat vain kohtaavat paremmin. Asiakassuhteessa kaiken ydin on molemminpuolinen luottamus. Itsekin olen joskus joutunut tilanteeseen, jossa asiakkaan kanssa olemme yhteistuumin todenneet, että meillä ei synkkaa.

Tulevaisuuden suunnitelmissa 65-vuotiaalla Sandströmillä on jäädä pian kokonaan eläkkeelle, vaikka hänen jo eläkkeellä oleva asianajajapuolisonsa ei pidäkään ajatusta kovin vakavasti otettavana. Vielä toistaiseksi toimistolla tulee käytyä päivittäin.

– Yrittäjänä olen tehnyt hirvittävän pitkiä päiviä. Mutta vastapainoksi olen aina pitänyt kunnon lomat enkä koskaan ole tuonut töitä kotiin. Nyt toivon, että osaan lopettaa ennen kuin muut alkavat säälitellä. Nuorena sitä jaksoi ihmetellä, miksi vanhat parrat eivät tajua väistyä jo syrjään, Sandström huokaa.