Viime kuukausina on julkisuudessa kerrottu poliisin suorittamaan nopeusvalvontaan liittyvistä asioista. Kyseessä on ollut johonkin kokeiluun liittyvä uutinen, kuten pääkaupunkiseudun ”nollatoleranssi” tai vallitsevaan käytäntöön suunnitteilla olevat muutokset. Kerrotun mukaan ministeriön ohjeluonnoksessa suositellaan, että poliisi antaisi syksyllä huomautuksia autoilijoille jo kolmen kilometrin ylinopeudesta. Kun monet ovat lukeneet vain otsikot, on asiasta jäänyt ainoastaan hämärä muistikuva. Tällä hetkellä tuntuukin vallitsevan melkoinen hämmennys todellisesta tilanteesta.
Esiin on noussut myös monia kysymyksiä poliisin roolista. Onko muutaman kilometrin ylinopeus niin merkittävä syy liikenneonnettomuuksiin, että siihen kannattaa panostaa? Onko olemassa vaara nopeusmittarin liiasta tuijottamisesta itse liikenteen seuraamisen sijaan? Tullaanko tiellä liikkuvia kohtelemaan tasapuolisesti eri puolilla Suomea? Onko kyse valvonnan toteuttamisesta vain automaattivalvonnan kautta, vai suunnataanko sitä myös todellisiin vaaranpaikkoihin? Onko kyse pohjimmaltaan vain rahastuksesta?
Tälle kansalaisten ihmettelylle on selkeät perusteet heidän arkipäivän omakohtaisten kokemustensa pohjalta. Yleisestihän on todettu, että erilainen holtiton käyttäytyminen liikenteessä aiheuttaa vakavia seuraamuksia. Esimerkiksi automaattinen nopeudenvalvonta on poiminut seuraamusten piiriin vain merkittävää ylinopeutta ajaneet. Liikenteessä liikkuva tapaa joka päivä eri tavoin sitä tai omaa turvallisuuttaan vaarantavia henkilöitä eikä kukaan näytä puuttuvan asiaan. Syyksi on kerrottu liian niukat voimavarat. Esimerkiksi turvavyötä käyttää henkilöautoissa alle 90 prosenttia. Kaksi kolmesta kuolleesta miehestä oli ilman vyötä. Joka neljäs kuolonkolari ajetaan humalassa. Lähes 70 prosenttia puhuu ajaessaan puhelimeen ilman apuvälinettä. Viritetyt mopot kulkevat reilua ylinopeutta ja usein vielä matkustaja päällä. Perävaunuja vedetään suurilla ylinopeuksilla, turvavälit moottoriteillä ovat alle kymmenen metriä. Koulujen läheisyydessä olevia alennettuja nopeusrajoituksia ei noudateta. Näissä olisi vielä valvottavaa!
Eräs Helsinkiin usein ajava autoilija kertoi, kuinka moottoritiellä 120:n nopeusalueella suurinta sallittua nopeutta ajaneen letkan ohitti ”lennossa” peräkärryä vetävä pakettiauto, jonka sallittu nopeus oli 80 km/h. Kertoi kerrankin toivoneensa, että poliisi osuisi kohdalle. Ei osunut. Samalla tiellä Helsingissä on koko kesä tehty tietöitä, joiden kohdalla on 50:n rajoitus. Useimmat eivät reagoi juuri mitenkään. Valvontaa ei ole ollut kertaakaan hänen nähtensä. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jotkin liikenneturvallisuuskeskukset ovat jo ylittäneet viimevuotisten rikesakkojen määrän, joten perusteita ”rahan keruu -epäilyille” näyttää olevan.
Poliisilla on Suomessa kansalaisten laaja luottamus. Eikö poliisi pelkää, että ”pikkumaiseksi” koettu toiminta murentaisi sitä? Tätä ovat monet kansalaiset itseltäni kysyneet.
