Kysytään opiskelijoilta(kin)

Viime aikana on lainopillisiin tiedekuntiin perustettu käytännön professuureja. Minun ikäpolvestani se tuntuu oudolta, kun lainoppi on kokonaan käytäntöä.

Syy on tiedekuntien ”teoretisoitumisessa”. Kun aikanaan väittelijältä edellytettiin sentään kahden vuoden toimintaa käytännön lakimiestehtävissä, se poistettiin, ja nyt jäädään suoraan tiedekuntaan. Kirjoitin silloin, että kyllä ainakin muutama leikkaus pitää suorittaa, ennen kuin voi ryhtyä kirurgian professoriksi.

Kyllä ainakin muutama leikkaus pitää suorittaa, ennen kuin voi ryhtyä kirurgian professoriksi.

Saksalainen professori Hans-Werner Sinn kirjoittaa omaelämänkerrassaan näin:

Kansainvälistymisen lisäksi oli muitakin teitä, joita dekaanina yritin parantaa tiedekunnan laatua ja sen avoimuutta ja verkostoitumista.

Siihen kuului opetushenkilökunnan arviointi. Jokaiselle oli selvää, että professorien oli arvioitava opiskelijoita. Mutta että opiskelijat arvioisivat professoreja, törmäsi kollegojen keskuudessa vastustukseen.

Kanadassa opiskelijat arvioivat professorien opetustaitoa ja arviot ovat julkisia.

Toisin Pohjois-Amerikassa. Kanadassa opiskelijat arvioivat professorien opetustaitoa ja arviot ovat julkisia. Sinnin aloitteesta opiskelijoitten professoriarviointi otettiin käyttöön Saksassa.

Nyt se olisi syytä ottaa käyttöön myös Suomessa. Se johtaisi siihen, että olisi vain käytännön professuureja, paitsi oikeuteoria, joka sopisi siirtää filosofiseen tiedekuntaan.