Nordea Private Bankingin lakiosaston johtaja Sakari Wuolijoki kertoo olevansa huono sanomaan millekään asialle ”ei”. Maailma on sen verran täynnä kiinnostavia asioita.
– Jos joku soittaa minulle ja pyytää työn ohella järjestämään seuraavat olympialaiset, suostun heti, Wuolijoki tuumaa.
Hän tosin epäilee, ettei vaimo aina ole uusista projekteista yhtä haltioissaan.
Wuolijoki on paitsi innokas, myös sinnikäs. Muutama vuosi sitten hän kirjoitti pankin neuvontavastuuta käsittelevän väitöskirjan ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi työn ohessa. Motivaationa toimi Wuolijoen halu yhdistää käytännön oikeuselämä ja yliopisto. Väitöskirjan teko tarjosi mahdollisuuden irrottautua kapeasta ajattelutavasta ja syventyä asioihin ajan kanssa, mikä ei ole työssä aina mahdollista.
Wuolijoen mukaan tiedeyhteisölle on hyvä, että käytännön ihminen väittelee, ja käytännön ihmiselle tutkitusta tiedosta on aina hyötyä.
– Käytännön lakimies oppii tiedeyhteisössä asioiden objektiivista punnintaa ja juridista argumentaatiokykyä, hän tuumaa.
Munkkiniemen Merita urapolun alku
Vielä lukioiässä Wuolijoella oli haave ryhtyä isona poliisiksi, mutta uratoive piti kuopata likinäön takia. Niinpä hän omien sanojensa mukaan valitsi toiseksi parhaan vaihtoehdon ja päätti ryhtyä juristiksi. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen ovet aukesivat toisella yrittämällä vuonna 1998.
Finanssialalle Wuolijoki ajautui ensimmäisen oman alan kesätyöpaikkansa, Munkkiniemen Meritan, kautta. Sen jälkeen hän on toiminut jo toistakymmentä vuotta pankkialalla ja tehnyt kaikkea mahdollista kulutusluottojen perinnästä Suomen suurimpien sijoittajien rahastoratkaisuihin.
– Minua uralla eteenpäin on ajanut halu olla mahdollisimman laaja-alainen. Pankissa voi tehdä monenlaista työtä, hän summaa.
Wuolijoen mielestä erikoistuminen yhteen, tiukasti rajattuun alaan ei ole järkevää juristin urakehityksen saati juristien välisen yhteistyön kannalta. Hänestä suppeasta erikoistumisesta kärsivät kaikkein eniten asiakkaat, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa saada samoihin kysymyksiin eri alojen juristeilta keskenään ristiriitaisia vastauksia ja neuvoja.
Siksi Wuolijoki on ottanut tehtäväkseen taistella liiallista spesialisoitumista vastaan, vaikka arvostaakin huippuasiantuntijoiden syvää tietämystä.
Yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden takia Wuolijoki pitää myös tärkeänä kuulua Lakimiesliittoon. Hänen mielestään on jokaisen terveelle ammattiylpeydelle ja -identiteetille hyväksi tuntea kuuluvansa samaan yhteisöön kollegoidensa kanssa.
Valiokunta keskittyi iltapäivälehtiin
Wuolijoelle on aiemmista työpaikoista erityisen hyvin jäänyt mieleen Suomen Pankkiyhdistys.
– Siellä oli esillä pankkijuridiikan koko kirjo, jota muutaman juristin voimin pyöritimme. Tämä edellytti todellista laaja-alaisuutta.
Työssään Wuolijoki pääsi mukaan muun muassa eduskuntatyöskentelyyn. Se opetti hänelle koko joukon suhteellisuudentajua.
Kun Wuolijoki saapui viimeisen päälle valmistautuneena esittelemään tulevaan direktiiviin liittyvää asiaansa valiokuntakuulemiseen, kansanedustajat lukivat iltapäivälehtiä. Kukaan ei kysynyt knoppitietoja.
Wuolijoen esittelemä asia ei ollut poliittisesti tarpeeksi kiinnostava, mutta se ei ole hänen mielestään kansanedustajien vika.
– Oman alan ruohonjuuritason asia voi itsestä tuntua isolta, kunnes sen näkee lintuperspektiivistä, hän miettii.
Nykyiseen pestiinsä, Nordea Private Bankingin lakiosaston johtajaksi hakeutumiseen liittyi jälleen halu tehdä töitä monipuolisesti. Työssään hän pääsi tekemään Private Banking -asiakkaille tarjottavaa uutta omaisuussuunnittelupalvelua, jossa yhdistellään eri juridiikan aloja.
Työkavereiden lisäksi asiakkaat ovat seurassa viihtyvän Wuolijoen työn suola. Hänestä on hienoa olla tekemisissä taustoiltaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Säätiöiden edustajien lisäksi Wuolijoki tapaa työssään eri tavoin vaurastuneita asiakkaita. Joukossa on niin suuryritysten johtoa kuin eri alojen pienyritystoiminnassa menestyneitäkin.
Karonkasta kirjan tekoon
Väitöstilaisuutensa karonkassa joulukuussa 2009 Wuolijoki istui kustoksen professori Mika Hemmon vieressä. Kun Hemmo ehdotti yhteistä kirjaprojektia, Wuolijoki tapansa mukaan lähti mukaan hankkeeseen.
Juuri julkaistun Pankkioikeus-kirjan kirjoittamiseen meni työparilta nelisen vuotta. Sinä aikana alaan liittyvä sääntely eli niin villisti, että jokainen luku piti kirjoittaa vähintään kertaalleen uusiksi.
Tämäkin kirja tarvinnee pian seuraajan, sillä Wuolijoen mukaan pankkialan oikeuskirjallisuus vanhenee hetkessä.
– Varsinkin pankkijuristin työssä on nykyään haastavaa jatkuvasti lisääntyvä regulaatio. Ajan tasalla pysyminen on suuri haaste, hän toteaa.
