Pääministeri Vanhasen talouspoliittisena neuvonantajana toimiva Mikko Alkio (34) aloittaa keskustelun kiteyttämällä juridisen koulutuksen merkityksen työurallaan: – Juristeja pidetään usein yksityiskohtiin takertuvina ja konkretiaa ylikorostavina. hän hymyilee. – Minulle juridisen koulutuksen arvo on juuri tuossa konkreettisessa käytännönläheisyydessä. Juristikoulutus on opettanut ymmärtämään samalla kaiken toiminnan osana lainsäädännön muodostamaa kokonaisuutta samalla ja toisaalta yksittäisten toimijoiden toiminnan tuloksena.
Mikko Alkion työtehtävät pääministerin talouspoliittisena neuvonantajana valtioneuvoston kansliassa eivät ole lakimiehelle tyypillisiä. Talouspolitiikka nähdään usein vain kansantaloustieteilijöiden kenttänä, jolle muilla ei oikein ole asiaa. Alkio näkee asian toisin. – Kansantaloustieteilijöillä on kiistatta talouspolitiikalle elintärkeää asiantuntemusta, kaiken perusta, hän myöntää. – Sen sijaan kaikenkattavaa totuutta heilläkään ei ole. Sääntelemme edelleen hyvin yksityiskohtaisesti monia toimialoja. Juristi pystyy hahmottamaan tämän säädösympäristön merkityksen taloudelliselle kehitykselle. Ilman tätä talouspolitiikkaa ei voi tehdä kokonaisvaltaisesti.
Talouspoliittisen neuvonantajan tehtäviin Alkio ei päätynyt suoraan juristinopinnoista, vaikka niiden merkitystä korostaakin. Tie kohti valtioneuvoston linnaa on alkanut jo 1990-luvun alussa keskustalaisesta nuoriso- ja opiskelijapolitiikasta. Keskustanuorten puheenjohtajana hän toimi vuosina 1995–1997.
Monista muista poliittisesti aktiivisista juristeista poiketen Alkio ei kuitenkaan ole suuntautunut puhtaasti poliittiselle uralle, vaikka on vuosien varrella ehtinyt toimia lukuisissa poliittisissa luottamustehtävissä ja olla ehdolla paikallisissa ja valtiollisissa vaaleissa. Vuonna 2006 Alkio pyrki Keskustan puoluesihteeriksi, mutta jäi kisassa toiseksi Jarmo Korhosen noustessa puoluesihteeriksi.
Valmistumisensa jälkeen jo opinnoissaan Eurooppa-oikeuteen perehtynyt Alkio suuntasi Bruggessa sijaitsevaan College of Europeen, joka on yksi arvostetuimmista Eurooppa-oikeuden opinahjoista maailmassa. Pääasiassa Euroopan Unionin rahoituksella toimiva Eurooppa-yliopisto on vuosien varrella tuottanut suuren joukon, tärkeisiin asemiin nousseita avainvirkamiehiä ja huippupoliitikkoja niin unionin kuin jäsenmaidenkin palvelukseen. Suomalaisia College of Europessa opiskelee muutamia vuosittain.
Alkio ei kuitenkaan suunnannut suoraan virkamiesuralle tai politiikkaan, vaan siirtyi yksityisen sektorin palvelukseen helsinkiläiseen asianajotoimistoon. Niin Helsingin kuin Bruggenkin opinnoissa Alkiota erityisesti kiinnostaneet kilpailuoikeus, immateriaalioikeus ja tekijänoikeuskysymykset saivat uutta syvyyttä, kun nuori juristi pääsi istumaan vaativia juttuja. Tutuiksi tuli yleisten tuomioistuinten lisäksi Markkinaoikeus, jossa Alkio oli tekemisissä vaativien ja laajojen kilpailu-oikeudellisten juttujen kanssa.
– Vaikka asianajotoimistossa toimimisestani on muutamia vuosia, voisin varmaan vieläkin palata ajamaan osaa samoista jutuista, jotka jäivät kesken siirtyessäni julkiselle sektorille, Alkio epäilee. Sekä yleisissä tuomioistuimissa että erityisesti Markkinaoikeudessa oikeuslaitoksen resurssit olivat jo silloin alimitoitettuja suhteessa käsiteltävien juttujen määrään ja vaativuuteen. Sivusta oikeuslaitoksen kehitystä seuranneena voi todeta, että kehitys näyttää menneen yhä ongelmallisempaan suuntaan.
Oikeuslaitoksen tilanne ei suoraan liity talouspolitiikan ytimeen, mutta Alkio painottaa toimivan oikeuslaitoksen merkitystä myös kansantaloudelle. Hän katsoo, että taloudellisen toiminnan kansainvälistyessä myös markkinoiden ja yritysten toimintaan liittyvät oikeudelliset kysymykset muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja vaativammiksi.
– Talouden dynamiikalle oikeuslaitoksen toimivuudella on elintärkeä merkitys. Yritysten käsitys oikeusturvastaan – mahdollisuudestaan saada asiansa käsitellyksi oikeudessa kohtuullisessa ajassa – vaikuttaa myös niiden tekemiin investointipäätöksiin. Jos yritys ei voi luottaa oikeusturvansa toteutumiseen, kasvavat investoinnin riskit tarpeettoman suuriksi, Alkio korostaa.
Yksityiseltä sektorilta Alkio päätyi nopeasti takaisin julkisiin tehtäviin, kun Olli Rehn kutsui hänet kabinettiinsa Brysseliin. – Mahdollisuus vastata Lissabonin strategiaan liittyvistä kysymyksistä oli tilaisuus, josta ei voinut kieltäytyä, hän toteaa. Lissabonin strategian tavoite Euroopan rakentamisesta maailman kilpailukykyisimmäksi, tietopohjaiseksi taloudeksi vuoteen 2010 mennessä oli haaste, johon vastaamiseen osallistuminen antoi kokonaisvaltaisen kuvan eurooppalaisen talousalueen ja koko maailmantalouden tulevaisuuden kehityssuunnista ja haasteista.
– Jälkikäteen katsottuna nopea siirtyminen käytännön kilpailuoikeuden kysymyksistä käsittelemään kokonaisten talousalueiden kilpailukykyä auttoi yhdistämään eri toiminnan tasot yhdeksi kokonaisuudeksi, Alkio arvelee. – Eurooppalaisilla sisämarkkinoilla säätelyn merkitys taloudelle myös näkyy erinomaisen selvästi. Yhä edelleen monilla toimialoilla lainsäädännölliset erot jäsenmaiden välillä käytännössä estävät kuluttajalle aitojen sisämarkkinoiden syntymisen. Monissa periaatteessa helposti rajojen yli siirrettävissä palveluissa, kuten vakuutuksissa, markkinat ovat edelleen pitkälti kansalliset, eikä kuluttajalla ole aitoa mahdollisuutta ostaa palveluita rajojen yli, hän muistuttaa.
Kysymys markkinoiden toimivuudesta on ollut eri tavoin läsnä lähes kaikissa Alkion työtehtävissä valmistumisen jälkeen. Samalla hän on myös säilyttänyt kiinnostuksen markkinoiden toiminnan periaatteellisempia edellytyksiä kohtaan. Hän valmistelee Helsingin yliopiston jatko-opiskelijana väitöskirjaa aiheesta ”Lailliset ja luonnolliset monopolit”, vaikka tunnustaa auliisti, että viime vuosina käytäntö on pitkälti vienyt ajan tutkimustyöltä. – Käytännössä tutkimukseen ei ole pitkään aikaan päässyt keskittymään, mutta kyllähän teoreettisempi kiinnostus kilpailuoikeuden ydinkysymyksiin auttaa hahmottamaan talouspolitiikan erilaisia yhteyksiä, Alkio pohdiskelee.
Ennen Brysseliin lähtöä Alkio toimi kansallisen globalisaatiohankkeen projektipäällikkönä. Projektissa tarkasteltiin Suomen kilpailukykyä osana globalisoituvaa maailmantaloutta. Sen lopputuloksena syntyi vuoden 2004 lopussa Suomi maailmantaloudessa -raportti, ns. Brunilan raportti, joka herätti hyvin vilkasta keskustelua Suomen toimintamahdollisuuksista kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa.
Asianajotoiminnassa, Bruggessa, komissiossa ja globalisaatiohankkeessa monipuolisen kuvan talouspolitiikasta, markkinoista ja kilpailusta hankkinut Alkio nousi globalisaatiohankkeen jälkeen pääministeri Vanhasen talouspoliittiseksi neuvonantajaksi. Tässä asemassa hänellä on ollut merkittävä rooli nykyisen hallituksen talouspolitiikan toteuttamisessa. – Liikkuvaan junaanhan sitä hyppää, kun tulee kesken hallituskauden mukaan talouspolitiikan valmisteluun, Alkio myöntää. – Sitä suurempi merkitys on ollut sillä, että näkee lainsäädännön merkityksen talouspolitiikalle eikä ajattele hallituskauden alussa päätettyjen veronkevennysten olevan ainoa ratkaiseva tekijä.
