Laamanni Ilkka Ryynänen: etevä juristi ei sorru sanahelinään

Etelä-Karjalan käräjäoikeuden laamanni Ilkka Ryynänen on pitkän linjan oikeuslaitosmies. Hänellä on takanaan yli 25 vuoden rupeama virkatuomarina alioikeudessa. Ryynäsen työssä on myös ripaus itämaista eksotiikkaa: hänen virka-alueensa käräjäjutuista jo joka kymmenennessä on mukana venäläinen asianosainen. Pykälöikäämme.

1. luku. Juristiksi ajautumisesta

1 §. Lapsuuden unelma. Uraputkeni alkoi hahmottua jo kansakouluiässä. Am­mati­n­­valinnan opettaja sanoi, että minusta tulee joko insinööri tai lakimies.

Kävin kerran Otaniemen pääsykokeissa, mutta en päässyt läpi. Porthanian kuuluisan pyöröovikokeen sen sijaan selvitin kunnialla.

2 §. Valaistuminen. Lain lukeminen maistui oikein hyvältä. Lopputyöni tein maa- ja vesioikeudesta.

Kuvittelin, että minusta tulisi hyvä kaupungin hallintomies, kaupungin­lakimies. Olin opiskeluaikoina kesätöissä Lappeenrannan kaupungilla.

Kuntajuristin ura jäi kuitenkin täpärästi virkatuomarin uran varjoon auskultointini jälkeen. Vedenjakajalla keikkumista se oli monta vuotta.

2. luku. Lainsäädännöstä

1 §. Kiva laki. Pidän oikeudenkäymis­kaaresta. Etenkin sen viimeisimmät menettelytapoja koskevat osauudistukset ovat selkeitä.

2 §. Kamala laki. Sähköistä viestintää koskevat säädökset ovat minulle tuskallista luettavaa. Niiden termit menevät pahasti yli hilseen.

3. luku. Tuomarin työstä

1 §. Ihaninta. Työn itsenäisyys ja riippumattomuus. Kukaan ulkopuolinen ei käskytä virkatuomaria, kun hän sorvaa ratkaisuaan. Laissa on kyllä säännös, jonka mukaan laamannin tulee seurata virastonsa oikeuskäytäntöä. En minä silti käräjätuomareitamme lähde yksittäisissä jutuissa paimentamaan – se ei kerta kaikkiaan kuulu tähän kulttuuriin.

2 §. Inhottavinta. Työn ajoittainen raskaus ja yksinäisyys. Iso juttu saattaa pyöriä mielessä viikkokausia. Ainakin minun pääni prosessoi työn alla olevaa oikeustapausta koko ajan myös virka-ajan ulkopuolella.

4. luku. Lautamiehistä

1 §. Riemut. Lautamiehet lisäävät suuren yleisön luottamusta käräjäoikeuden toimintaan. Heidät valitaan demokraattisten päätöksentekoelinten, kunnan­valtuustojen, päätöksillä.

2 §. Riesat. Lautamiesten hyödyistä ja haitoista voidaan tietysti kiistellä loputto het saattavat äänestystilanteessa kävellä virkatuomarin yli, mutta omalle kohdalleni ei sellaista ole sattunut.

5. luku. Syyttäjistä

1 §. Fiksu syyttäjä. Hyvä syyttäjä on linjakas. Hän hallitsee asiansa ja tietää, mitä hakee. Hän on hereillä myös syytteen lukemisen jälkeen, varsinaisen oikeuden­käynnin aikana.

2 §. Tomppeli syyttäjä. Kaikki eivät voi olla parhaita. Meitä jokaista uhkaa leipääntyminen, jos motivaatio ei ole kohdallaan.

6. luku Asianajajista

1 §. Fiksu asianajaja. Taitavalla asianajajalla on pelisilmää. Myös hänen on osattava reagoida tilanteiden muuttumiseen.

2 §. Tomppeli asianajaja. Joskus on edessäni salissa käynyt niinkin, että avustaja on alkanut paheksua päämiestään ja syyttäjä sääliä häntä. Silloin ovat puurot ja vellit – ja koko prosessi – pahasti sekaisin.

7. luku. Mediasta

1 §. Fiksu toimittaja. Toimittajankin on tehtävä läksynsä. Etevä oikeustoimittaja hallitsee alan terminologian. Hän osaa popularisoida näkemänsä ja kuulemansa ilman asiavirheitä.

2 §. Tomppeli toimittaja. Journalististakaan ei tule tähteä ilman omaa kilvoittelua. On aika masentavaa lukea lehtijuttua, joka on tehty vaikkapa vain yhtä asianosaista haastattelemalla ja pelkästään hänen ehdoillaan.

8. luku. Itärikollisuudesta

1 §. Erityispiirteet. Tuomiopiirimme ­alueella on kolme rajanylityspaikkaa, ja se tietysti näkyy rikosjuttujemme sortimentissa. On aika yllättävää, että tupakan salakuljetus on yhä laajamittaista eikä sille näy loppua. Viinatrokarit sen sijaan ovat kuolleet sukupuuttoon.

Jokamiesluokan rikokset taas johtuvat kulttuurieroista. Juttulistojen rikosnimikkeiden perusteella voisi ajatella, että venäläisten autojen vakiovarustukseen näyttää kuuluvan vähintäänkin etälamautin, joskus jopa ampuma-ase.

2 §. Uhkakuvat. Venäläisistä huume- ja gangsteriliigoista puhutaan mediassa melko paljon ja isoilla otsikoilla.

Täällä Karjalassa meillä ei sellaisista ole juurikaan havaintoja. Voi olla, että kansainväliset rikollisliigat operoivat Suomessa etupäässä eteläisten rajan­ylityspaikkojen kautta.

9. luku. Pienet suuret asiat

1 §. Mielimauste. Sokeri.

2 §. Herkkuruoka. Sushi – jos sitä vain saa. Helsingissä piipahtaessani käyn aina sushilounaalla Kauppatorin hallissa.

3 §. Paras juoma. Kahvi maitotilkalla.

4 §. Kaunein kukka. Ruusupohjalta ­mennään.

5 §. Väri ylitse muiden. Keltainen. Lapsuudenkodissani oli neljä poikaa, ja jokaisella meistä oli oma värinsä hammasharjoista alkaen. Minulle osui keltainen.

Kerran Lontoon lentoasemalla minulla oli ylläni keltainen paita ja passintarkastaja tokaisi: ”Yellow is a liar’s colour”. Lopetin saman tien keltaisen paidan käyttämisen virka-aikana.

6 §. Elämän tarkoitus. En tiedä. Ehkä olemme täällä vain sattumalta. Mutta kun nyt kuitenkin olemme täällä, meidän on syytä elää tavalla, joka aiheuttaa toisille mahdollisimman vähän kärsimystä.

7 §. Lempilausahdus. Otetaan rauhallisesti, ei hötkyillä.