|
Laatua, yhteistyötä ja kansainvälisyyttä
Opetusministeriö asetti 1.3.2005 työryhmän selvittämään oikeustieteellisen koulutuksen nykytilaa ja kehittämistarpeita. Työryhmän tuli työssään ottaa huomioon yhteiskunnallisen toimintaympäristön muutokset sekä aiemmat alan kehittämistä koskevat selvitykset. Yleisemmän taustan työryhmän työlle muodosti korkeakoulutuksen määrällinen suunnittelu, joka oli tuottanut monenlaisia ajatuksia oikeustieteellisen koulutuksen määrästä, sekä kysymys oikeustieteellisen koulutuksen alueellisesta jakautumisesta Joensuun yliopiston haettua oikeutta antaa oikeustieteellisiä tutkintoja. Selvitystyöryhmä luovutti puheenjohtajansa Aulis Aarnion johdolla mietintönsä opetusministeri Kalliomäelle perjantaina 14.10.2005. Kiivasta keskustelua Vuosien ajan oikeustieteellisellä alalla on käyty kiivasta keskustelua oikeustieteellisen koulutuksen määrästä. Erityisesti mieliä ovat kuohuttaneet arviot, joiden mukaan yhteiskunnan oikeudellistuessa juristien koulutustarve kasvaa huomattavasti ja oikeustieteellisen koulutuksen määrää tulisi lisätä jopa 60 %. Laajasti on katsottu, että ennakointien perusongelmana on ollut yhteiskunnan oikeudellistumisen vaikutusten väärin ymmärtäminen sekä laskelmien pohjautuminen täysin epärealistisiin odotuksiin lakimiesammatin ja lakimiesten työmarkkinakysynnän tulevaisuudesta. Kysymys oikeustieteellisen koulutuksen alueellisesta jakautumisesta on ollut ajankohtainen Joensuun yliopiston pyrittyä saamaan oikeuden myöntää oikeustieteellisiä tutkintoja. Alan koulutusta on Joensuun yliopiston hallintotieteellisessä tiedekunnassa kehitetty määrätietoisesti päämääränä oikeustieteellisten tutkintojen myöntäminen. Päivänpolttavaksi kysymys nousi Joensuun yliopiston haettua opetusministeriöltä oikeutta myöntää oikeustieteellisiä tutkintoja viime syksynä. Tuolloinen opetusministeri Tuula Haatainen ilmoitti nopeasti julkisesti, ettei kannata oikeustieteellisen koulutuksen laajentamista Joensuuhun, mutta vei kysymyksen sivistyspoliittisen ministerityöryhmän käsittelyyn tammikuun 2005 lopussa. Ministerityöryhmä suhtautui kriittisesti Joensuun hankkeeseen, mutta päätti vielä selvityttää koko oikeustieteellisen koulutusalan kehittämistarpeita. Aarnion työryhmä Maaliskuun ensimmäisenä päivänä opetusministeriö asetti kokoonpanoltaan monipuolisen asiantuntijaryhmän arvioimaan oikeustieteellistä koulutusalaa. Tampereen yliopiston professori emeritus Aulis Aarnion puheenjohtama selvitystyöryhmä oli luonteeltaan puhdas asiantuntijaryhmä, eikä eri intressitahoilla ollut siinä edustusta. Työryhmän kokoonpanossa oli kuitenkin huomioitu lakimiesten ammatillinen moninaisuus, alan kansainvälisyys sekä eri lakimiesammatit niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla ja yliopistokentällä. Työryhmä otti selvitystyönsä lähtökohdaksi lakimiesammatin muuttumisen tulevaisuudessa ja pyrki muutostarpeesta johtamaan suosituksensa suhteessa niin koulutuksen määrään, järjestämistapaan kuin opintosisältöihinkin. ”Työryhmämme työskentely oli hyvin palkitsevaa” kertoo työryhmän puheenjohtaja Aulis Aarnio, ”hyvin harvoin on ilo työskennellä työryhmässä, joka niin aidosti pyrkii ymmärtämään käsittelemäänsä aihetta ja on valmis näkemään vaivaa asian eteen.” Työryhmän valitsema lähestymistapa osoitti toimivuutensa. Viime vuosien keskusteluissa oli selvästi nähty, että suurimmat erot eri tahojen näkemyksissä oikeustieteellisen koulutuksen kehittämisestä voitiin johtaa erilaisista odotuksista ammatin kehittymisen suhteen. Erityisesti yhteiskunnan oikeudellistumisen vaikutuksista lakimiesten kysyntään työmarkkinoilla on ollut eriäviä käsityksiä. ”Yhteiskunnallisten kehityskulkujen tunnistaminen ja analysointi antoivat työskentelylle vahvan pohjan” vahvistaa puheenjohtaja Aarnio ”analyysin jälkeen esitykset voitiin johtaa alan kehittymisestä ja kehittämistarpeista, ei pinnallisista iskulauseista.” Koulutuksen määrä Työryhmän olennaisimmat esitykset liittyvät lakimieskoulutuksen määrään ja alueelliseen jakautumiseen, koulutuksen kansainvälistymiseen sekä oikeuden alan ammattikorkeakoulutuksen kehittämiseen. Selvitystyöryhmä näki selvästi, ettei yhteiskunnan oikeudellistuminen tarkoita juristikoulutuksen laajentamistarvetta, vaan että ”tavalla tai toisella normeja käsittelevien työntekijöiden määrä lisääntyy.” Yhteiskunnan oikeudellistumisen rinnalla on runsaasti prosesseja, jotka pikemminkin laskevat kuin lisäävät lakimiesten tarvetta tulevaisuudessa. Erityisesti väestön ikääntyminen ja siihen kytkeytyvä julkisen hallinnon tehostaminen ja supistaminen viittaavat lakimiestarpeen vähenemiseen tulevina vuosina. Työryhmä toteaakin yksikantaan, että ”mikään ei… viittaa suureen työvoiman kysynnän lisääntymiseen.” Pikemminkin työryhmä näkee olennaiseksi kehittää lakimieskoulutuksen laatua ja pitää ”ainakin lyhyellä tähtäimellä ainoana mahdollisuutena.. sisään otettavien opiskelijoiden määrän rajoittamista koko maassa.” Joensuu Vuosien keskustelu Joensuun yliopiston oikeudesta myöntää oikeustieteellisiä tutkintoja saanee Aarnion raportin jälkeen lopullisen pisteen peräänsä. Työryhmä on perusteellisesti ja perustellusti katsonut, että ”lakimieskoulutuksen tarve voidaan tyydyttää nykyisissä oikeustieteellisissä tiedekunnissa annettavalla laadukkaalla opetuksella” ja ettei ”lakimieskoulutuksen määrää tule lisätä… myöntämällä tutkinnonanto-oikeuksia muille kuin nykyisille oikeustieteellisille tiedekunnille.” Työryhmä painotti vahvasti tarvetta kehittää oikeustieteellistä koulutusta tulevaisuudessakin yleistutkintona, joka antaa laajan osaamisen koko oikeusjärjestelmästä ja ”luo pohjan lakimiesidentiteetille.” Ongelmallisina työryhmä piti sellaisia ”ratkaisuja, joissa OTM-tutkinnon sisältö vaihtelisi koulutusyksiköittäin siinä määrin, että pelkkä tutkinnon nimike ei enää riittäisi kuvaamaan henkilön asiantuntemusta.” Joensuun yliopistossa haluna on ollut kehittää erikoistuneiden lakimiesten koulutusta. ”Käytännössä työryhmä katsoi, ettei Joensuun yliopistolla ole edellytyksiä oikeustieteellisen yleistutkinnon antamiseen” toteaa puheenjohtaja Aarnio. ”Juuri yleistutkinnon antama kyky oikeudelliseen ajatteluun ja oikeusjärjestelmän kokonaisuuden ymmärtämiseen on kuitenkin lakimiehen ammattitaidon ydin, jonka varaan kaikki muu rakentuu.” Työryhmän mukaan erikoistuminen merkitsisi lakimiehiltä edellytetyn osaamistason laskua ja lakimiestutkinnon kilpailuaseman heikentymistä työmarkkinoilla. Opetusministeriö on opetusministeri Kalliomäen suulla ottanut vaarin työryhmän esityksistä ja todennut, ettei näe syytä laajentaa oikeustieteellisten tutkintojen myöntämisoikeutta uusiin yliopistoihin. Kansainvälisyys Mietinnössään työryhmä painottaa vahvasti oikeustieteellisen alan tarvetta kansainvälistyä nykyistä enemmän. Kansainvälistymisen työryhmä katsoo vaativan tiedekunnille riittäviä voimavaroja kansainvälisten suhteiden, yhteistyömuotojen ja osallistumisen lisäämiseen. Osaratkaisuna koulutuksen kansainvälistämiseen nähdään opiskelijoiden ja henkilökunnan suurempi kansainvälinen liikkuvuus, jonka avulla voidaan lisätä koko alan aitoja kansainvälisiä kontakteja. ”Kansainvälisyys ei saa tarkoittaa suomalaista opettajaa opettamassa suomalaisia opiskelijoita englanniksi” Aarnio painottaa ”olennaista on erityisesti tutkimuksen aito kansainvälisyys, jonka päällä koko yliopistoyhteisön kansainvälisyys lepää.” Ammattikorkeakoulut Työryhmä kiinnitti huomiota oikeusnotaarien kysyntään työmarkkinoilla ja piti vallitsevaa tilannetta varsin ongelmallisena. Oikeusnotaarikoulutuksen ongelmana nähtiin se, että nykymuotoisen oikeusnotaarikoulutuksen suorittaneet ovat ylikoulutettuja niihin tehtäviin, joissa arvioidaan työmarkkinoilla olevan kysyntää. Työryhmä katsoi, ettei tilannetta voida korjata mahdollistamalla erillishaku oikeusnotaaritutkintoon, vaan tarkoituksenmukaisempaa olisi kehittää ammattikorkeakoulujen oikeustradenomitutkintojen tutkintosisältöjä vastaamaan oikeushallinnon avustavien hallinnollisten tehtävien tarpeisiin. Lakimiesliitto katsoi omassa kannanotossaan työryhmän raporttiin, että oikeustradenomikoulutuksen kehittäminen antaisi hyvät mahdollisuudet järjestää uudelleen oikeushallinnon virkoja siten, että oikeusnotaareilla olisi mahdollisuus keskittyä vaativampiin koulutusta vastaaviin tehtäviin ammattikorkeakoulutettujen hoitaessa avustavampia hallinnollisia tehtäviä. ”Virkojen uudelleenorganisointi oikeushallinnossa mahdollistaisi koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeen nykyistä paremman vastaavuuden” toteaa työryhmän puheenjohtaja Aarnio. “Laadukas ja tarkoituksenmukainen työllistyminen myös lisää koulutuksen houkuttelevuutta.” Jatkovalmistelua Aarnion työryhmän esityksillä tulee olemaan suuri merkitys suomalaisen oikeustieteellisen koulutuksen kehittämiselle tulevaisuudessa. Puolueettoman asiantuntijaryhmän tekemien esitysten pohjalta oikeustieteellisen koulutuksen kehittämiselle on tukeva perusta, jonka päälle alan tulevaisuutta voidaan rakentaa. Raportin saama vastaanotto kertoo myös, että työryhmän esityksille laajasti annetaan niiden ansaitsema painoarvo. Työtä riittää kuitenkin myös tuleville vuosille. Työryhmä esitti ruotsinkielisen oikeustieteellisen opetuksen tarpeen perusteellista selvittämistä katsoen, ettei sillä aikataulunsa ja toimeksiantonsa puitteissa ollut mahdollisuutta saavuttaa riittävän laajaa ja syvällistä perehtymistä asiaan. Työryhmän esitykset tulevat myös monelta osin vaatimaan jatkovalmistelua. Erityisesti ammattikorkeakouluissa annettavan oikeuden alan koulutuksen sisällöt tulee suunnitella työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi. Tässä työssä oikeushallinnolla ja lakimieskunnalla tulee olla aktiivinen rooli, jotta koulutusjärjestelmä kykenee aidosti vastaamaan työmarkkinoiden tarpeisiin ja uudistuksella voidaan parantaa oikeusnotaarien laadullista työllistymistä sekä tyydyttämään avustavan hallintohenkilökunnan kiistaton tarve niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Myös työryhmän esitykset oikeustieteellisen koulutuksen kansainvälistämisestä sekä oikeustieteellistä koulutusta antavien yksiköiden yhteistyön lisäämisestä tulevat vaatimaan laajaa tiedekuntien välistä keskustelua ja yhteistyötä toteutuakseen. Pitkälti tiedekuntien välisellä yhteistyöllä toteutettavassa prosessissa opetusministeriöllä tulee olla aktiivinen toiminnan kehittämistä tukeva rooli. Ilman riittäviä resursseja tarpeellisen kehitystyön edellytykset jäävät auttamatta liian heikoiksi.
|
