Huikeaa kerrontaa New Yorkista
Kirjaan voi rakastua, mutta sitä ei satu kovin usein. Meitä Paul Austerin uusimpaan suomennokseen hurahtaneita on jo sankka joukko, ja Sattumuksia Brooklynissa valittaisiin ilman muuta vuoden lahjakirjaksi, jos äänestyksen järjestäisimme. Siitäkin syystä, että herkulliseksi saippuaoopperaksi tai komediaksi luonnehdittu romaani sopii konstailemattomuudessaan hyvin monenlaisille lukijoille.
Entinen henkivakuutusasiamies, vastikään eronnut ja syövästä toipuneeksi julistettu Nathan Glass palaa lapsuutensa Brooklyniin, omien sanojensa mukaan kuolemaan rauhallisesti. Kuinka ollakaan, Brooklyn osoittautuu kaikkea muuta kuin rauhalliseksi paikaksi kuolla, ja Paul Austerin teos puolestaan paljastuu koskettavaksi ja syvälliseksi romaaniksi.
Hienon teoksen on kirjoittanut myös hänen puolisonsa, norjalaistaustainen Siri Hustvedt. Tuoreeltaan suomeksi saatu Amerikkalainen elegia on hyvä lahjakirja sille, jota kiehtovat ihmismielen liikkeet ja haastavat keskustelut, taiteilijoiden ja älykköjen New York.
Amerikkalaisen elegian kertoja on eronnut psykiatri Erik Davidsen. Hän kiinnostuu isänsä hautajaisten jälkeen vanhoista salaisuuksista mutta myös uudesta vuokralaisestaan, yksinhuoltajaäiti Mirandasta, jonka elämää varjostaa outo uhka. Erikin sisar, menestyskirjailijan leski Inga joutuu tyttärineen hänkin kohtaamaan kipeän menneisyyden.
Yksinäisyydestä, surusta ja kommunikoinnin vaikeudesta kirjoittaa Siri Hustvedtin tavoin myös Don DeLillo upeassa teoksessaan Putoava mies. Paul Austerin kirja päättyy vuoden 2001 syyskuun 11. päivään, Siri Hustvedtin teoksessa se on vahvasti mukana, mutta Don DeLillo seuraa päähenkilöiden elämää terrori-iskujen jälkeen ajassa liikkuen. Keith, vähän alle nelikymppinen juristi, on WTC:n torneista selviytyneiden joukossa ja päätyy pölyisenä ja verisenä entisen vaimonsa Liannen ovelle. Siitä alkaa vaikuttava kerronta.
Paul Auster, Sattumuksia Brooklynissa, suomentanut Erkki Jukarainen, Tammi 2008
Don DeLillo, Putoava mies, suomentanut Helene Bützow, Tammi 2008
Siri Hustvedt, Amerikkalainen elegia, suomentanut Kristiina Rikman, Otava 2008
Perinteisestä dekkarista yhteiskuntakritiikkii
Islantilainen Arnaldur Indriðason kuuluu dekkarikirjailijoihin, joihin ehdottomasti kannattaa tutustua. Talvikaupunki on häneltä jo viides suomennos. Siinä tutut rikospoliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurður Óli selvittelevät maahanmuuttajaäidin kymmenvuotiaan pojan puukotusta. Karun kiehtovan islantilaisdekkarin kehtaa kääräistä vaativankin lukijan pakettiin, samoin Outi Pakkasen Yöpuiston, jonka päähenkilöihin kuuluu menestyvä nelikymppinen juristi Mikael Niemistö. Vakiohahmo Anna Laine mäyräkoirineen vain vilahtaa sivuilla, mutta ruoalla on Yöpuistossakin keskeinen rooli.
Saako dekkari olla hauska? Turkulaiskirjailija Reijo Mäen suosiosta päätellen kyllä. Staffan Bruunin yhdeksäs Burt Kobbat -dekkari Kadonnut Beatles-nauha irrottaa kunnon naurut, ja nauraminenhan tunnetusti tekee pelkkää hyvää.
Tanskalaisen Leif Davidsenin vetävä trilleri Tähtäimessä ilmestyi alun perin kymmenisen vuotta sitten, mutta kääntyi suomeksi vasta nyt. Siinä paparazzi Peter Lime tulee kuvanneeksi yhden kuvasarjan liikaa.
Journalismia ja terrorismia – tai oikeammin sotaa terrorismia vastaan – käsittelee myös Jan Guillou ajankohtaisessa ja yhteiskuntakriittisessä trillerissään Uinuva uhka, joka ilmestyi Ruotsissa viime vuonna. Tarina alkaa suojelupoliisin täsmäiskulla Ruotsin al-Qaidaa vastaan. Kymmeniä ihmisiä pidätetään, kenellekään ei kerrota syytä. Yhdeksän vangitaan terroristeina, ja kaikki on hyvin hyvin salaista.
Staffan Bruun, Kadonnut Beatles-nauha, suomentanut Seppo Hyrkäs, Otava 2008
Leif Davidsen, Tähtäimessä, suomentanut Sanna Manninen, Otava 2008
Jan Guillou, Uinuva uhka, suomentanut Salla Simukka, Like 2008
Arnaldur Indriðason, Talvikaupunki, suomentanut Seija Holopainen, Blue Moon 2008
Outi Pakkanen, Yöpuisto, Otava 2008
