Hyvän­tekeväisyyttä pyöräillen

Jari Maaranen, Anmari Hippeläinen, Laura Suominen ja Lassi Nyyssönen ovat treenanneet yhdessä talven ja kevään.

Team Rynkeby–God Morgon-pyöräilyjoukkue on vähän kuin mehiläisparvi vastaan tullessaan. Ryhmällinen keltapyöräisiä ja keltamustaan pukeutuneita hyväntekijöitä ajaa joukkueena saumattomasti parijonossa ja suhahtaa ohi mennessään.

Team Rynkeby ei kuitenkaan koostu huippupyöräilijöistä vaan enimmäkseen tavallisista toimistotyöntekijöistä. Helsingin 43 hengen joukkueessa ajaa vapaa-ajallaan yhteensä seitsemän juristia. Heitä kaikkia yhdistää paitsi kiinnostus oman kunnon ylläpitämiseen myös halu auttaa syöpään sairastuneita lapsia.

Juristeista neljäLaura Suominen, Anmari Hippeläinen, Lassi Nyyssönen ja Jari Maaranen – ehtivät pysähtyä hetkeksi kertomaan harrastuksestaan.

Hyväntekeväisyyden vuoksi

Pääsponsoreiden mukaan nimetty Team Rynkeby–God Morgon on jokavuotinen tempaus, jossa joukkueet Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta, Islannista ja Färsaarilta ajavat pyörillä Pariisiin 1 200 kilometrin matkan kukin omasta lähtöpisteestään. Samalla kerätään rahaa, joka lahjoitetaan lyhentämättömänä syöpään sairastuneiden lasten auttamiseksi. Matkakulunsa, pyöränsä ja harjoittelunsa rynkebyläiset maksavat omasta pussistaan.

– Entinen työkaverini oli mukana joukkueessa vuonna 2015. En ollut kuullut siitä aikaisemmin enkä harrastanut pyöräilyä millään tavalla. Oli mahtava ajatus, että saa niin konkreettisesti käyttää vapaa-aikaansa hyväntekeväisyyteen. Nyt olen mukana kolmatta vuotta, kertoo Laura Suominen, porukan kokenein.

– Minulla on kaksi sukulaista menehtynyt syöpään tänä vuonna. Tämä on lasten, tulevaisuuden toivojen, tukemista sataprosenttisesti. Näin pystyn vaikuttamaan pienten ihmisten hyvinvointiin, sanoo nelisen vuotta sitten itsekseen pyöräilyharrastukseen hurahtanut Hippeläinen.

Työhyvinvointi sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino on tärkeää. Tässä siihen yhdistyy myös yhteiskuntavastuu lasten ja nuorten tukemisen kautta.

Uudessa asianajotoimistossa osakkaana työskentelevä Nyyssönen haluaa pyöräilyharrastuksellaan näyttää myös esimerkkiä.

– Meillä on uusi yritys, ja porukat ovat tehneet paljon töitä. Työhyvinvointi sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino on tärkeää. Tässä siihen yhdistyy myös yhteiskuntavastuu lasten ja nuorten tukemisen kautta. Jos näitä asioita kirjataan yhdessä yrityksen arvoihin, täytyy myös itse näyttää mallia.

Jari Maaranen kuului viime vuonna huoltojoukkoihin, kun hänen vaimonsa ajoi matkan. Tänä vuonna hän toimii joukkueen kapteenina ja pääsee itsekin pyörän selkään.


Pyöräilyharrastus täyttää vapaa-ajan liikunnalla. Harjoitteluintoa pitää olla, jotta pysyy vauhdissa mukana.

Harjoittelu vaatii sitoutumista

Suomen kaikkiaan seitsemän joukkuetta aloittavat kesän 2018 koitoksensa 29.6. Helsingin Rautatientorilta. Ensin matkataan lautalla Travemündeen, josta pyöräillään Saksan, Hollannin ja Belgian läpi Pariisiin. 1 200 kilometrin matkaa ei jaksa, jos peruskunto ei ole kohdillaan. Siksi kunnonkohotus alkaa jo lokakuussa, yhdeksän kuukautta ennen tapahtumaa.

– Aloitamme tosi pitkillä kävelylenkeillä. Kävelemme kolme tuntia putkeen. Talvella pyöräilemme sisäpyörillä. Yhteisharjoituksia on kaksi kertaa viikossa, ja jokainen sitoutuu tekemään saman verran yksin.

– Kun lumet sulavat keväällä, menemme ulos. Sunnuntaisin ajamme 100 kilometriä tai enemmän ja torstaisin 50 kilometriä. Yhteensä jokaisen täytyy ajaa ennen reissuun lähtöä 2 500 kilometriä maantieajoa, Suominen kertoo.

Pakollisten harjoitusten päälle jokainen tiimiläinen kuntoilee oman halunsa mukaan. Suominen harrastaa tennistä ja muodostelmaluistelua, ja Hippeläinen huoltaa kehoaan joogalla ja saliharjoittelulla.

– Moni tekee voimatreeniä pyöräilyn lisäksi, kertoo Maaranen.

Motivaatio harjoitteluun on tärkeää joukkueeseen haettaessa.

Joukkueen jäsenet ovat yleisesti ottaen hyvässä kunnossa, ja motivaatio harjoitteluun on tärkeää myös joukkueeseen haettaessa. Nyyssönen on porukasta ainoa, joka sanoo huomanneensa virkistymisen ja kunnon kohoamisen liikunnan rajun lisääntymisen jälkeen.

– Minulla paino tahtoo tippua, kun en liiku, ja nyt olen huomannut, että housut ovat alkaneet käydä pieniksi. Liikunnan lisääntymisen huomaa myös jaksamisessa. Jaksan tehdä kotitöitäkin eri tavalla, hän sanoo.

Tukipotti kasvaa

Jokainen tapahtumaan osallistuva pyöräilyjoukkue hankkii vuoden aikana omat sponsorinsa. Helsingin joukkueen ajovaatteissa on tänä vuonna 37 logoa. Yhteensä heillä on lahjoittajia yli sata. Monen pyöräilijän työnantaja on lähtenyt tapahtumaan mukaan sponsorina.

Kaikki kerätyt varat annetaan Suomessa Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiölle tutkimukseen sekä Sylva ry:lle syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja heidän läheistensä tukemiseen. Sekki luovutetaan Turussa 29.9.2018 Pariisin matkan jälkeen. Viime vuonna rahaa kerättiin yli 566 000 euroa, tänä vuonna summa tulee kasvamaan.

Meitä kaikkia yhdistää peräänantamattomuus. Ne pikkutyypit ovat pirun sisukkaita.

Lasten ja nuorten konkreettinen auttaminen omalla harrastuksella on pyöräilijöille voima, joka pistää antamaan parastaan ja puskemaan mäkeä ylös.

– Lapsethan tässä sen suurimman työn tekevät, sanoo Maaranen.

– Voisi sanoa, että meitä kaikkia yhdistää peräänantamattomuus. Ne pikkutyypit ovat pirun sisukkaita, vahvistaa Hippeläinen.

Mäkistä maisemaa

Heinäkuun 7. päivä Pariisissa tapaa 1 900 keltamustaa pyöräilijää kuudesta eri maasta. Viime vuoden tapahtumasta Maaraselle on jäänyt mieleen erityisesti porukan hyvä yhteishenki.

– Olin niin positiivisesti yllättynyt. Kaikki tehtiin yhdessä tiiminä, eikä ketään jätetty yksin. Lähdimme ja tulimme perille tiiminä. Tänä vuonna homma hoidetaan ihan samalla tavalla.

Aamut alkavat matkalla seitsemän jälkeen, ja yleensä päivän pyöräilyurakka päättyy viiden aikaan saavuttaessa hotellille. Tänä vuonna pisin päivämatka on 230 kilometriä. Välillä pysähdytään tankkaamaan – ruokahuollosta huolehtivat autolla mukana kulkevat huoltojoukot.

Suominen muistelee erityisellä lämmöllä pyöräreittien kauniita keskieurooppalaisia maisemia.

– Viides päivä viime vuonna oli mäkipäivä Belgiassa. Se oli fyysisesti rankin, mutta samalla ehkä elämäni paras pyöräilypäivä.