Lailliset lääkkeet turvallisuusriskinä?

Yllätyn joka kerta, kun törmään tiettyyn vinoumaan virkamiesten lainkuuliaisuuskäsityksessä. Sen mukaan laki on vain suositus, jonka voi sivuuttaa, jos omasta mielestään osaa hommat ilman lakiakin.

Vähän aikaa sitten haastattelin tanskalaista ex-huumepoliisia René Dahl Andersenia, jonka kirja Soluttautuja – Huumepoliisin nousu ja tuho ilmestyi juuri suomeksi. Rikostuomion takia potkut saanut Dahl Andersen kertoi hyväksyvänsä poliisin laittomat metodit, jos tulokset ovat hyviä. Hän myös myönsi, että ajattelutapa on todella vaarallinen.

Yllätyn joka kerta, kun törmään tiettyyn vinoumaan virkamiesten lainkuuliaisuuskäsityksessä.

Ajatus ei kuitenkaan ole lainvartijoiden keskuudessa harvinainen, edes Suomen poliisissa. Ja mehän olemme viime vuosina saaneet seurata, mitä tästä ajattelusta voi seurata.

Ajatusvinouma ei rajoitu pelkästään poliisiin. Alkusyksyn aikana alkoi kuulua tietoja, että Helsingin käräjäoikeuden turvatarkastuksessa ratsataan ihmisten lääkkeet ja kysellään kuuluvasti niiden käyttötarkoitusta.

Kun aloin selvittää asiaa, kävi ilmi, että eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen oli jo vuonna 2011 antanut käräjäoikeudelle pyyhkeitä turvatarkastuskäytännöistä. Tämä päätös oli käräjäoikeudelta ehtinyt unohtua.

Jääskeläinen päätyi päätöksessään siihen, ettei lääkkeiden selvittäminen sinänsä ylitä lain rajoja. Tästä voisi perustellusti olla toista mieltä. Tuomioistuimien turvatarkastuksia koskevassa laissa puhutaan esineistä tai aineista, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai järjestykselle tai jota voidaan käyttää omaisuuden vahingoittamiseen. On vaikea nähdä, miten tämä voidaan aiheuttaa pillereillä.

Laissa kuitenkin mainitaan, että turvatarkastaja voi ottaa pois esineen tai aineen, jonka hallussapito on lain tai sen nojalla annetun määräyksen nojalla kielletty. Laajasti tulkiten tämä voisi koskea lääkkeitä. Jääskeläinen piti kuitenkin selvänä, ettei turvatarkastuslain tarkoituksena ole kiellettyjen vaan vaarallisten aineiden etsintä.

Kunnon ruoskaniskut Jääskeläinen antoi kahdesta asiasta.

Turvatarkastuksessa voidaan puuttua korkeintaan sellaisiin lääkkeisiin, joiden hallussapito ilman reseptiä on kielletty.

Ensinnäkin turvatarkastuksessa voidaan puuttua korkeintaan sellaisiin lääkkeisiin, joiden hallussapito ilman reseptiä on kielletty. Tänä syksynä turvatarkastuksissa on kuitenkin otettu ihmisiltä pois myös lääkkeitä, joiden hallussapito ei ole kiellettyä edes ilman reseptiä. Näin on tehty, vaikka lääkkeet ovat olleet omissa pakkauksissaan ja siten tunnistettavissa. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea pitää luetteloa kielletyistä lääkkeistä.

Toisekseen Jääskeläinen painotti, ettei lääkkeiden käyttötarkoitusta saa alkaa selvitellä julkisesti. Jos selvityksiä pitää tehdä, ne pitää tehdä erillisessä tilassa.

Jääskeläisen päätöksen jälkeen oikeusministeriö laati tuomioistuimille ohjeet, joissa suositeltiin tarkastamaan lääkkeitä pidättyvästi.

Nyt käräjäoikeus on selvästi tiukentanut turvatarkastuskäytäntöjään. Laamannin mukaan pääkaupunkiseudun ja etenkin Helsingin käräjäoikeuden turvallisuustilanne huomioon ottaen ministeriön suositusta ei ole voitu huomioida.

On syytä korostaa, että kyse on nimenomaan lain noudattamisesta. Muihin kuin kiellettyihin aineisiin puuttumiselle ei ole laillista perustaa, ja ihmisten yksityiselämän ydinalueelle kuuluvien terveystietojen kailottaminen kaiken kansan kuullen loukkaa heidän perustuslaillisia oikeuksiaan.

Tuomioistuin siis katsoo, että tilanne on nyt sellainen, ettei se voi noudattaa lakia.

Tuomioistuin siis katsoo, että tilanne on nyt sellainen, ettei se voi noudattaa lakia.

Melkoinen tilanne.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi