Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta eduskunnalle annetun hallituksen esityksen perusteluissa todettiin:
"Jos aviopuolisoiden omaisuutta eroteltaessa jonkin irtaimen esineen suhteen ei käy olosuhteista selville eikä myöskään voida näyttää kumman puolison omaisuuteen se kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, puolisoiden on katsottava saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin.
Tätä säännöstä ei voida soveltaa avoliiton päättyessä.
Jos avopuolisot omistavat yhteisesti kiinteistön, irtaimen esineen tai muuta tavaraa, yhteisomistussuhteeseen sovelletaan eräistä yhteisomistussuhteista annettua lakia. Lain mukaan kunkin yhteisomistajan katsotaan omistavan määräosuuden yhteisestä esineestä. Jollei muuta ilmene, osuudet ovat samansuuruiset."
Niinpä ehdotettiin tämän lain aukon tukkimista ottamalla lakiin näin kuuluva pykälä: "Jos omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti, yhtäläisin oikeuksin."
Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan esityksessä oli pitkälti kyse vallitsevan avopuolisoita koskevan varallisuusoikeudellisen oikeustilan kirjaamisesta lakiin.
Neljä valiokunnan jäsentä totesi, että ehdotuksen mukaan laki vahvistaisi jo nyt noudatetun oikeuskäytännön, ja ehdotti, että lakiehdotus hylätään, koska se ei selkiyttäisi oikeustilaa, vaan ennemminkin saisi aikaan epätietoisuutta ihmisten välisistä taloudellisista suhteista.
Eduskunta hyväksyi ehdotuksen laiksi sellaisenaan.
Vaan miten asia olisi, ellei olisi säädetty mitään. Niinhän oli pitkään avioliiton, yhteisomistuksen, avoliiton (silloin käytettiin termiä susipari) ja henkilöyhtiön suhteen. Silloin ennen, ihmisten yhdenvertaisuuden periaatteen nojalla, omaisuus omistettiin yhteisesti yhtäläisin oikeuksin eli samansuuruisin osuuksin.
Ikäni olen asianajoa harjoittanut. Kertaakaan ei ole tullut eteen tapausta, jossa tätä sääntöä olisi tarvittu.
Saksalainen Michael Stolleis kirjoittaa, että nykyään laki on sisällöltään tyhjä. Toinen saksalainen, professori Heinrich Honsell kirjoittaa, että lait ovat harvoin riittävästi harkittuja, siksi pitkäpiimäisiä ja usein vaikeasti käsitettäviä.
Honsell on professori ja siksi kiinnittää huomion aivan oikeisiin teoreettisiin näkökohtiin. Mutta on kiinnitettävä lisäksi huomio myös käytännön näkökohtiin. Lain hypertrofia aiheuttaa lakikirjan hypertrofian. Ne ovat paisuneet niin isoiksi, että (minä ainakin) tarvitsen kantajan. Niistä on tullut hengenvaarallisia astaloita, niin kuin Jouko Halila totesi.
