Lain kehitys
Kun 1970-luvulla kävin Englannissa, menin Bournemouthissa seuraamaan oikeuden istuntoa. Sir David Penant otti minut viereensä istumaan. Kun hänelle annettiin asiakirja, hän kysyi: Miten te tähän Suomessa suhtaudutte?
Penant oli leppoisa mies. Kun ilmoitettiin, että todistaja on autoruuhkan vuoksi myöhässä, hän pyysi kehottamaan, ettei todistaja kiirehtisi vaan ajaisi rauhallisesti ja turvallisesti. Hänet oli pyydetty puhumaan laivanvarustajayhdistyksen kuukausilounaalle. Silloin laivojen Kanaaliin laskemat pilssivedet oli ongelma. Mereen laskettiin öljyjä ja muuta likaa.
Muistan yhä Penantin koko puheen tarkasti: ”Kun pilssivedet seuraavan kerran lasketaan Kanaaliin, minä tuomitsen laivan päällikön ja laivanvarustajan vankilaan”.
Englannin oikeus kehittyy ennakkopäätöksin. Joskus riittää alioikeuden päätöksen uhkakin.
Joku läsnäolijoista huomautti, että laki säätää tuon seuraamuksen laivan päällikölle mutta ei laivanvarustajalle. Penant vastasi: ”Kun minä lähetän miehen vankilaan, luuletko, ettei vankilanjohtaja häntä siellä pidä?” Pilssivesien mereen laskeminen loppui.
Englannin oikeus kehittyy ennakkopäätöksin. Joskus riittää alioikeuden päätöksen uhkakin.
Niin se kehittyy meilläkin, vaikka doktriini selittää sen kehittyvän eduskunnan säätämin laein. Kun ”rahan tai tavaran” anastaminen oli säädetty varkautena rangaistavaksi, korkein oikeus tuomitsi sähkön anastajan varkaudesta.
