Lainopillinen edustus Euroopan unionin nopean toiminnan joukoissa

Lähimmän vaunun takana kokoontuu neljä hahmoa. Hämärässä tutkitaan papereita ja punnitaan kohtuutta. Majuri, kaksi luutnanttia ja kersantti, sanoisi joku. Totta – mutta samalla myös juristi ja kolme oikeustieteen opiskelijaa.

Maailma on muuttunut – ja sen mukana sotilastoiminnan vaatimukset. Nykyisen kriisinhallinnan etulinjassa kaivataan paitsi fyysistä ja henkistä kestävyyttä myös kykyä juridiseen ajatteluun.

Näkyvin osoitus Euroopan unionin kriisinhallintakyvyn kehityksestä ovat unionin nopean toiminnan joukot. Suomi osallistuu Saksan ja Hollannin kanssa jo ensimmäiseen päivystysvuoroon vuoden 2007 alusta. Keväällä kootussa taisteluosastossa palvelee 161 suomalaista.

Oikeudellisilla asioilla on keskeinen rooli kriisinhallintatehtäviin valmistautuvan joukon elämässä. Jo kansallinen hallinto on pykäläviidakossa kahlaamista – ottaen huomioon, että uusi kriisinhallintalaki korvasi vanhan rauhanturvaamislain huhtikuussa ja siis vain kuukautta ennen kuin taisteluosaston koulutus alkoi. Varsinkin henkilöstöasioissa on jouduttu etsimään uusia tulkintoja taisteluosaston ammattisotilaille, jollaisia maassamme ei tässä muodossa ole aiemmin ollut.

Taisteluosaston suomalainen lakimies, majuri Ari-Pekka Calin on palvellut pitkään sisäasiainministeriön poliisiosastolla ja tottunut uudistuvien lakitekstien luomiin tilanteisiin:

– Aina kun on uutta lainsäädäntöä, tulkintojen syntyminen ottaa aikansa. Siksi ei ole erikoista, että käytäntö hakee muotojaan myös kriisinhallintalain tulkinnassa, Calin linjaa.

Kansallinen hallinto on silti ”perhepiirin” asia, jonka suomalaisjoukko voi hoitaa suomeksi, suomalaisin menetelmin ja vakiintuneita käytöntöjä soveltaen. Asiat mutkistuvat, kun joukon yhteistoiminta viedään kansainväliselle tasolle. Vieraskielisyys on juridiikassa toki arkipäivää, mutta Nato-maiden toimintamallien sisäistäminen vaatii perehtymistä. Osallistuminen yhteisiin harjoituksiin ja kriisinhallintaoperaatioon edellyttää koko joukkoa eri tasoisia sopimuksia osallistujavaltioiden välillä.

Kattoasiakirjana yhteistyölle toimii osallistujavaltioiden välinen Memorandum of Understanding (MOU), jossa poliittisella tasolla sovitaan taisteluosaston järjestämisen perusteista ja esimerkiksi yhteisistä harjoituksista. Näiden toteuttamisesta määrätään erilaisilla Technical Agreement (TA) -asiakirjoilla.

Yksityiskohtaiset määräykset yhteiselämän järjestämisestä vaikkapa hollantilaisessa sotaharjoituksessa Naton harjoitusalueella Saksassa jäävät JIA -asiakirjojen varaan. Tällainen Joint Implementation Arrangement eli ”hintalista” määrää mm. siitä, paljonko Suomen valtio maksaa Alankomaiden maavoimille suomalaisen sotilaan hollantilaisesta kenttäkeittiöstä syömästä ateriasta. Kun maksuliikenne aikanaan konkretisoituu rahaksi, sen hoitamisesta vastaa rahastonhoitaja luutnantti Markus Latvala, taloushallinnon tradenomi ja oikeustieteen ylioppilas.

Sotilaiden vastuu tehtävissään

Nykyiselle maailmalle on tyypillistä, että suvereenien valtioiden joukkoja on sijoitettu toisten valtioiden maaperälle. Osa näistä joukoista toimii harjoituksissa erilaisten liittoumien puitteissa, osa kriisinhallintaoperaatioissa YK:n mandaatilla. Lisäksi osa joukoista on tullut nykyisille sijoitusmailleen yllätyksenä ja pyytämättä – käyttäen maassa hallinto- ja toimeenpanovaltaa tai käyden jopa suoranaista sotaa. Tätä taustaa vasten puolustusvoimille on tärkeää, mihin ja minkälaisessa vastuuasemassa sotilaamme lähtevät.

Nato-maiden kanssa pidettävissä harjoituksissa on sovittu sovellettavan Nato-SOFAa (Status of Forces Agreement). Myös EU-SOFA on jo olemassa, mutta ratifioimattomana se ei ole vielä astunut voimaan. Nato-SOFAn soveltaminen tarkoittaa, että suhteessa muiden maiden joukkoihin – ja myös rikosoikeudelliselta asemaltaan – suomalaiset sotilaat ovat samassa oikeusasemassa Nato-maiden sotilaiden kanssa.

Samalla Nato-SOFA on asiakirja, joka määrää suomalaisen sotilaspoliisin toimivallasta sekä suomalaisen tuomioistuimen tuomiovallasta ulkomailla tapahtuvien tekojen osalta. Tämä pätee omien sotilaiden toimiin, toimivallasta paikallisiin nähden sen sijaan määrää kriisinhallintajoukon mandaatti. Taisteluosastoon kuuluu kolmihenkinen suomalainen tutkintaryhmä, joka toimii osana saksalaista sotilaspoliisikomppaniaa. Rikostutkijoista kersantti Antti Räsänen sekä tutkintaryhmän johtaja luutnantti Mikko Porvali ovat työn ohella oikeustiedettä opiskelevia poliiseja. Lakiopinnoista on ollut myös hyötyä:

– Toimintaympäristöstämme puuttuvat kotimaiset työkalut, kuten poliisilaki ja pakkokeinolaki. Toimivaltasäännökset on etsittävä muualta, lähinnä kansainvälisistä sopimuksista. Siinä sopimustulkinnan ja kansainvälisen oikeuden perusteiden tuntemisesta on apua, toteaa Räsänen.

Miksi sotilaaksi?

Mielikuvien perusteella juristin pitäisi istua tammisen pöydän takana ja opiskelijoiden kirjastossa. Mikä saa kirjaviisaan lähtemään tehtävään, jossa kirjallisten töiden lisäksi aika ajoin myös ryömitään, painitaan ja palellaan?

Ainakin Ari-Pekka Calinin kohdalla toiminnallinen suuntaus on ollut selvä jo aiemmin. Ennen lakiopintoja poliisitaustaiselle Calinille kertyi virkavuosia mm. erityisyksikkö Karhussa. Lisäksi kokemusta on jo kahdelta aikaisemmalta rauhanturvakomennukselta Balkanilta (Kosovo/Makedonia) ja Afrikasta (Eritrea ja Etiopia).

– Uusi konsepti tuntui mielenkiintoiselta. Halusin katsoa, millä tavalla tämä eroaa perinteisestä rauhanturvaoperaatiosta. Koska tehtäviini sisäministeriössä kuului viidentoista vuoden ajan poliisin voimankäyttöasioiden koordinointi, on nykyinen tehtävä mielenkiintoinen myös kriisinhallintalain uuden voimankäyttösäännöksen ja sen tulkinnan kannalta.

Opiskelijakolmikko puolestaan lähti EU-joukkoon kirjaimellisesti samasta luentosalista. Lapin yliopistossa oikeustieteitä opiskelevien Latvalan, Räsäsen ja Porvalin motiivit siirtymiseen vuodeksi puolustusvoimien palvelukseen ovat samankaltaisia:

– Palveluksesta saa arvokasta kokemusta työskentelystä kansainvälisessä ympäristössä. Tämä on omanlaisensa vaihto-oppilasvuosi, jonka arvoa lisää se, että sotilaallisen toimenkuvan lisäksi saamme jokainen hoitaa siviilikoulutukseemme ja -opintoihimme liittyvää tehtävää, listaa Markus Latvala.

Poliisikaksikko on samoilla linjoilla:

– Tämä oli ainutkertainen mahdollisuus, johon ei voinut olla tarttumatta. Oikeastaan on vaikea kuvitella toista tehtävää, joka yhtä hyvin nivoisi yhteen poliisikoulutuksen ja -kokemuksen, oikeustieteen opinnot, nuoruuden kokemisenhalun sekä mahdollisuuden auttaa siellä, missä hätä on suurin.

Antti Räsäselle taisteluosastopalvelus on konkreettisesti lakiopintojen osa. Tehtävästä laaditun harjoitteluraportin jälkeen palvelus hyväksytään opintosuunnitelmaan sisältyväksi työharjoitteluksi.

Sinänsä suomalaisilla on perinteitä lähteä koulunpenkiltä kansainväliseen sotilaskoulutukseen. Kun Jääkäripataljoona 27:n leirissä Saksan Lockstedtissa vuonna 1916 inventoitiin, kuka on peräisin mistäkin, huomattiin kahdenkymmenenyhden jääkärin lähteneen Saksaan Tampereen Teknisen Opiston penkkiriveiltä. Aivan samaan ei EU-joukon suhteen kyetty, mutta todettakoon, että Lapin yliopiston oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Artikla ry on keskeisimmin EU:n kriisinhallintaan osallistuva opiskelijajärjestö.

Kirjoittaja palvelee EU:n taisteluosastossa sotilaspoliisiupseerina.