Kari Sulevi Lehtola, 71, on tutkimusretkeilijä. Ihmisestä kiinnostunut mies on pannut nenänsä elämänuransa aikana sinne sun tänne. Lehtola ei ole ikinä tärkeillyt. Hän on aina ollut oma itsensä, sofistikoitunut menninkäinen. Lainvalmistelijana hän oli mies sui generis.
Pykälöikäämme.
1 luku. Juristiksi ajautumisesta
1 §. Lapsuuden unelma. Rakennuspuoli pyöri mielessäni ihan vakavasti vielä lukioluokillani.
Sitten minulle valkeni, että juristeista tulee suuria herroja. Ja se kutkutti.
Ihan tyytyväinen minä osaani olen.
Nikkaroinnista, rakennusten entisöinnistä, tuli sitten elinikäinen harrastukseni.
2 §. Opiskelu. Otin opiskelun elämäntaiteilijan ottein. Tutkinnon kasaamiseen kului lähes kymmenen vuotta.
Touhusin opiskeluvuosina kaikenlaista. Ylioppilaspolitiikka oli intohimoni.
Opettajistani ehdottomasti mieleenpainuvin oli Paavo Kastari. Hän pakotti ajattelemaan ja kyselemään. Kastari oli myös senaikaisen vallan ytimessä, mikä osaltaan loi sädekehää hänen ympärilleen.
3 §. Virkamieheksi. Kokeilin minä opiskeluaikana pankkihommiakin, mutta ei se rahoitusala ollut minun juttuni.
Valitsin vallesmannin hommat. Nimismies ei koskaan aamulla tiennyt, mitä päivä ja ilta tuovat tullessaan.
2 luku. Sattumuksista vallesmannina
1 §. Hupaisa tapaus. Niin sanotut ”Mainilan laukaukset” Kälviällä.
Muuan mies soitti, että häntä kohti oli ammuttu naapurista, kun hän oli polkupyörällä palaamassa kaupasta kotiin. Paukahdus oli ollut hirveä.
Mies vielä varoitti poliisia tulemasta paikalle liian pienellä porukalla, koska naapuri on tarkka ampuja.
Pojat menivät paikalle kuitenkin yhdellä partiolla. Tapaus ratkesi nopeasti. Hälytyksen tehneen miehen pyörän tarakalta oli pudonnut maahan keskiolutpullo.
2 §. Raivostuttava tapaus. Päreitäni en muista polttaneeni – ainakaan kokonaan – koskaan. Ihmiset ovat milloin missäkin sieluntilassa. Ei siinä rähjääminen auta.
Rosvojenkin kanssa pärjää, kun antaa heille ihmisarvon.
3 luku. Lainsäädännöstä
1 §. Kiva laki. Hauskimmat muistoni liittyvät pakkokeinolakiin.
Valmistelimme sitä nykyisen hovioikeuden presidentin Mikko Könkkölän kanssa porukassa oikeusministeriössä runsaat puoli vuotta päivät päästään.
Sorvasimme pykälien sanamuotoja ja teimme kokeita. Välillä lauloimmekin niitä vanhan körttivirren nuotilla.
Pykäliä oli hauska veisata: ”Vangita ei saa, jos se asian laadun taikka rikoksesta epäillyn tai tuomitun iän tai muiden henkilökohtaisten olojen vuoksi olisi kohtuutonta.”
Kalevala-mittaa emme kokeilleet. Olisi kyllä kannattanut.
2 §. Kamala laki. Laki, joka ei avaudu terveellä perusjärjellä.
Opiskeluaikana inhosin vekselilakia ja shekkilakia. Kamalasti käsittämättömiä pykäliä.
3 §. Kirjoittamaton laki. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henkeä tulisi kirjoittaa entistä enemmän sisään täkäläisiin lakeihin.
Suomalainen juristi on kuin Pavlovin koira. Hän ei osaa käyttäytyä uudella tavalla, vaikka olosuhteet muuttuvat. Hänet on aina ehdollistettava uuteen signaaliin.
4 luku. Onnettomuustutkijan työstä
1 §. Työn luonne. Ihan normaalia työtä se oli. Kun solmut alkavat aueta, oivaltamisen riemu on suuri.
Vain yksi jutuistani jäi ikuiseksi mysteeriksi. Kyse oli Forcitin räjähdetehdasonnettomuudesta Hangossa. Siinä kaikki todistusaineisto tuhoutui ja lensi taivaan tuuliin.
2 §. Masentavinta. Tein onnettomuustutkijan hommia 12 vuotta.
Estonian uppoamissyyn selvittäminen oli kaikista toimeksiannoista suuritöisin – se kesti kolme vuotta – mutta vaikein se ei ollut.
Vaikeimpana juttunani pidän Finnbaltic-puskuproomun kaatumista Hangon edustalla. Odottelimme suurta oivallusta toista vuotta. Sitten se juttu ratkesi yks kaks ja yllättäen englantilaisen viisauden ansiosta. Heidän tietämyksensä ja teoriansa rautarikasteen käyttäytymisestä antoivat vastauksen kysymyksiimme.
5 luku. Kunnallispolitiikasta
1 §. Tenhovoima. Pidän paikallisdemokratiaa hyvin tärkeänä.
Aloitin kunnallispoliitikkourani jo Kälviällä. Sittemmin istuin Helsingin valtuustossa ja tätä nykyä Karjalohjan valtuustossa.
2 §. Varjopuolet. Surkeat vaikutusmahdollisuudet suuressa valtuustossa.
Helsingissä yksittäisen valtuutetun sana ei juuri paina.
Kälviällä ja Karjalohjalla taas valtuutetun puheet otetaan vakavasti. Virkamiehetkin kuuntelevat niitä tarkalla korvalla.
3 §. Suurin saavutus poliitikkona. Kälviän palokunnalla oli aikoinaan huutava tarve saada moottoriruisku. Alueella sijaitsi nimittäin valtava palonarka yhteismetsä.
Kunnanjohtaja näytti minulle vain taskunpohjiaan ja sanoi, että ei ole rahaa.
Sitten huomasin, että väestönsuojelulautakunta esitti saman vuoden budjettiin geiger-säteilymittarien hankkimista.
Sanoin kovaan ääneen yleisölle, että minä kyllä priorisoin moottoriruiskua. Pidin nimittäin suurta metsäpaloa huomattavasti todennäköisempänä uhkakuvana kuin sitä, että Kälviään kohdistetaan ydinasehyökkäys.
Palokunta sai moottoriruiskunsa.
6 luku. Mediasta
1 §. Laatumedia. Laatumedialle on luonteenomaista pohdiskelevuus, asioiden tarkastelu eri kulmilta, tulevaisuuteen luotaaminen.
Itse ihailen ruotsalaista Dagens Nyheteriä.
Seuraan paljon myös maakuntalehtiä. Siinä joukossa on yllättävän paljon rohkeita ja kriittisiä julkaisuja. Sielläkin uskalletaan panna poliitikot koville.
Maakuntalehtien yhteisponnistus Sunnuntaisuomalainen on laadukasta tavaraa.
2 §. Roskamedia. Ei meillä mitään erityisen rankkaa roskaa paineta.
Viihteellisyys on kuitenkin lisääntynyt turhan paljon.
7 luku. Onnellisuudesta
1 §. Onnellinen ihminen. Ihminen, joka on tasapainossa itsensä kanssa.
Hän ei murehdi tarpeettomia – ainakaan enempää kuin jaksaa kantaa.
2 §. Onneton ihminen. Köyhyys tuo paljon onnettomuutta ja inhimillistä kärsimystä.
8 luku. Ihmisestä
1 §. Hyvä ihminen. Huomaavainen, sympaattinen ainakin lähimmäisiään kohtaan. Naapurillekin olisi hyvä sanoa päivää.
2 §. Paha ihminen. Ahne, väkivaltainen otus. En tosin tunne sellaisia kovinkaan montaa.
9 luku. Pienet suuret asiat
1 §. Mielimauste. Piparjuuri.
2 §. Herkkuruoka. Kokolihapihvi.
3 §. Paras juoma. Olut.
4 §. Kaunein kukka. Ruusu. Erityisesti minua miellyttävät ruusun terälehtien muodot.
5 §. Väri ylitse muiden. Punainen.
6 §. Elämän tarkoitus. On yritettävä kestää päivästä toiseen.
7 §. Lempilausahdus. Näin teemme!
Kari Lehtola
• s. 1938
• OTK 1969
• VT 1974
• Kansallis-Osake-Pankin virkailija 1961–1964
• Kälviän nimismies 1967–1988
• Kilpailuviraston johtaja 1988–1990
• Suuronnettomuustutkinnan suunnittelukunnan puh.joht. 1990–1996
• Onnettomuustutkintakeskuksen johtaja 1990–2001
• Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan taloudenhoitaja ja isännöitsijä 1964–1965
• Velkajärjestelyasioiden selvitysmies, OM 1993–1994
• Korkeakouluneuvoston jäsen 1968–1970, varapuh.joht. 1970–1972
• Kälviän kunnanvaltuuston jäsen 1973–1974
• Ms Estonian onnettomuuden kansainvälisen tutkintakomission jäsen 1994–1997
• Julkisen sanan neuvoston puh.joht. 1996–1999
• Kirkolliskokouksen maallikkoedustaja 2000–2003
• Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 2001–2008
• Karjalohjan kunnanvaltuuston jäsen 2009–
• Harrastukset: politiikka, rakennusten entisöinti
• Useita kommentaareja ja artikkeleita mm. esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännöstä
•Rikos- ja prosessioikeudellisia artikkeleita oikeustieteellisissä aikakauskirjoissa
