Lakimiesuutiset halusi selvittää, mitä suomalaisen lakimiehen tavalliseen arkeen kuuluu. Tapasimme neljä lakimiestä eri aloilta eri puolilta maata. Haastateltavia yhdistää järjestöaktiivisuus
– kaikki ovat Suomen Lakimiesliiton keskuslakkotoimikunnan jäseniä oman jäsenyhdistyksensä edustajina.
Haastateltavien kuvauksista käy ilmi, että lakimiehen työ on tänään itsenäistä, vaihtelevaa ja monipuolista. Tekniikan kehitys on vaikuttanut kaikkien työhön. Lakimiehet kiittelevät omaa työyhteisöään kannustavaksi, ja koulutukseen panostetaan. Työn negatiivisimpana piirteenä pidetään kiirettä – työn tuloksen laatu huolettaa, kun aikataulut painavat päälle.
Jouko Nurmi, 60 vuotta, ylitarkastaja, Vaasa
Työ vei turkulaisen Jouko Nurmen Vaasaan. Hän valmistui Turun Yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi 1979, ja seuraavana vuonna hän tuli Vaasan lääninhallituksen palvelukseen. Hän on edelleen saman organisaation palveluksessa ylitarkastajana.
Yli 25-vuotiseen uraan hallintolakimiehenä on mahtunut useita esittelijätehtäviä lääninhallituksen eri osastoilla. Nurmi aloitti veroasioissa aikana, jolloin lääninoikeus oli osa lääninhallitusta. Myöhemmin hänellä on ollut hoidettavanaan muun muassa lainhakuasioita ulosotonhaltijana, tie- ja maa-ainesasioita, rakennuspoikkeuslupia sekä kaava-asioita kaavoitus- ja asuntotoimistossa ja luonnonsuojelualueiden kauppakirjojen laatimista ympäristönsuojelutoimistossa.
Nurmen nykyinen toimenkuva on poikkeuksellinen. Hän tekee töitä lääninhallituksen kolmelle eri osastolle: oikeushallinto-osastolle, kilpailu- ja kuluttajaosastolle sekä hallinto-osastolle. Työnkuvaan kuuluu muun muassa maksutalletusasioita, valtion edunvalvonta-asioita, tiedoksiantoja ulkomaille, kilpailurajoituslain mukaisia selvityksiä, välitysliikekanteluita ja kunnalliskanteluita.
Nurmi kommentoi erikoista toimenkuvaansa näin:
– Kun Länsi-Suomen lääninhallitus perustettiin, olin Vaasan lääninhallituksen oikeusturvaosastolla ylitarkastajana. Tällä osastolla ei kuitenkaan ollut oikeushallintopäällikön mukaan jatkossa tarjota kokopäiväistä työtä. Samanaikaisesti perustettiin kilpailu- ja kuluttajaosasto. Kun olin ollut Kilpailuvirastossa työharjoittelussa, oli luonnollista, että toimenkuvaani täydennettiin kilpailuasioilla. Myöhemmin ovat sitten tulleet mukaan vielä muut tehtävät.
Myös Nurmen työpaikan sijainti Vaasassa on ikään kuin räätälöity hänelle. 2000-luvun alussa oikeushallinto-osasto keskitettiin Turkuun, mutta Nurmi ei halunnut tuolloin muuttaa uudelle paikkakunnalle. Tilanne ratkesi, kun Nurmi sai jäädä hoitamaan silloisia tehtäviään Vaasaan. Oikeushallinto-osaston muut kollegat ja kilpailuasioiden kollegat työskentelevät kuitenkin Turussa.
Nurmen puheessa vilisee eri virastojen ja niiden osastojen nimiä. Hän onkin pitkän uransa aikana kokenut useita valtionhallinnon organisaatiomuutoksia. Lääninoikeudet on lakkautettu, ja veroasioita käsitellään nykyään hallinto-oikeuksissa. Ympäristönsuojeluosastoista on tehty alueellisten ympäristökeskusten osa. Kilpailu- ja kuluttaja-asioille taas perustettiin lääninhallitukseen oma osasto vuonna 1997 lääninuudistuksen yhteydessä. Muutokset jatkuvat edelleen:
– Oikeushallinto-osasto lakkautetaan vuoden 2009 lopussa. Jossakin määrin epätietoisuus vaivaa työntekijöitä, mutta suurin osa pitää työpaikkaansa turvattuna.
Nurmen työpaikka sijaitsee vuonna 1984 rakennetussa valtion virastotalossa Vaasan Palosaaressa, joka on kävelymatkan päässä Nurmen kotoa. Länsi-Suomen lääninhallituksen Vaasan palveluyksikössä on töissä noin 80 henkilöä. Vaikka lääninhallituksen henkilökunta vähenee hiljalleen ja tilaa valtaavat muut valtion virastot, paikkakuntalaiset kutsuvat rakennusta edelleen usein lääninhallituksen taloksi.
Nurmi pyrkii aloittamaan työpäivänsä aamukahdeksalta. Päivä alkaa lukemalla sähköpostit, mutta esittelijän työstä suuri osa on asiakirjojen käsittelyä. Tehtävät annetaan kirjaamon kautta. Monen hakemuksen ja valituksen muotomääräykset edellyttävät edelleen omakätistä allekirjoitusta paperille, joten asiakirjat toimitetaan virastoon paperilla ja käsittelyprosessi ja yhteydenpito ovat kirjallisia. Nurmi harmittelee toimistohenkilökunnan vähyyttä: kaiken toimistotyön kopioinnista kirjeiden kirjoittamiseen joutuu tekemään itse.
Vaihtelua esittelijän arkeen tuovat satunnaiset asiakastapaamiset. Yleensä asiakkaat tulevat ilmoittamatta etukäteen jättämään jonkin asiakirjan tai panemaan asian vireille. Tämä onnistuisi myös kirjeitse, mutta osa asiakkaista haluaa myös keskustella henkilökohtaisesti. Yleensä tapaamiset sujuvat sopuisasti. Joskus harvoin yksittäinen asiakas saattaa vaatia mahdottomia esimerkiksi käsittelyaikataulun suhteen ja käyttäytyy jopa aggressiivisesti, kun ei saa haluamaansa. Asioiden hidas eteneminen saattaa jäädä vaivaamaan myös Nurmen omaa mieltä, kun aina ei ehdi saada työtä valmiiksi annetussa ajassa.
Kehitys on kuitenkin viemässä hakemusten käsittelyssä sähköiseen suuntaan:
– Asiakirjojen täydennyksiä otetaan jo osittain vastaan sähköpostilla. Samoin tulkitsemme kanteluiden muotomääräyksiä jo vapaammin, ja niitä saatetaan panna vireille sähköpostilla. Koko valtionhallinnossa puhutaan kovasti sähköisestä asioinnista. Kun varmennusjärjestelmät saadaan toimimaan, asiakkaatkin alkavat käyttää tätä kanavaa hyväksi.
Digitaalinen kehitys näkyy myös tiedonhaussa:
– Ennen kirjallisuus ja puhelinkontaktit olivat minulle pääasiallinen tiedonhakutapa. Yksin tiedon etsiminen on ollut minulle aina mieluista ja pidän oikeusinformatiikkaa kiinnostavana. Nykyään käytän päivittäisessä työssä paljon internetiä, muun muassa Finlexiä. Googlaamallakin haen paljon tietoa.
Nurmen työ on olosuhteista johtuen aika yksinäistä, koska kollegat työskentelevät Turussa. Yhteyttä kuitenkin pidetään puhelimitse ja sähköpostilla. Lisäksi Nurmi käy osastokokouksissa Turussa miltei kuukausittain, jos vain ehtii. Toisinaan työ sisältää myös muuta matkustamista:
– Valtion edunvalvonta-asiat edellyttävät muutamia tuomioistuinkäyntejä vuodessa toiminta-alueen sisällä eli entisessä Vaasan läänissä ja Keski-Suomessa. Matkat hoituvat pääsääntöisesti yhdessä päivässä. Kauemmaksi suuntautuvat matkat tai monipäiväiset tuomioistuinkäsittelyt vaativat yöpymistä paikan päällä. Kilpailuasioihin kuuluu myös sekä tarkastuksia yrityksissä, joko yllätystarkastuksia tai ennakolta ilmoitettuja. Matkustaminen on yleensä miellyttävää vaihtelua mutta toisinaan myös rasittavaa, jos matkapäivä venyy alusta tai lopusta.
Hallintolakimiehen työn etuihin kuuluu joustava työaika, eivätkä työpäivät yleensä veny yli virka-ajan. Mittariin kertyviä tunteja voi pitää suhteellisen vapaasti ylimääräisinä vapaapäivinä. Työaikapankkikin on haluttaessa käytössä. Toisinaan Nurmi tekee töitä myös kotona.
– Jos töissä on kiire tai jokin tehtävä vaatii erityistä keskittymistä, otan töitä kotiin. Juridinen kirjallisuus on työpaikalla aika vähissä. Sen sijaan Vaasan yliopistolla ja korkeakouluilla on yhteinen kirjasto, jossa on kattava valikoima juridista kirjallisuutta. Sinne saatan mennä illalla lueskelemaan.
Perheettömänä hän on vapaa-aikansa herra. Nurmen harrastuksiin kuuluvat muun muassa kirjallisuus ja musiikki, mutta hän on myös kirjoilla Turun yliopistossa kauppaoikeuden jatko-opiskelijana. Nurmi pahoittelee, että työn ja muiden kiireiden vuoksi opinnot eivät ole edenneet halutulla tavalla. Hän kuitenkin kertoo pitävänsä uusien asioiden oppimisesta.
Nurmi käyttää runsaasti vapaa-aikaansa myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Hänellä on useita luottamustehtäviä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Läänin- ja aluehallinnon lakimiehet ry:ssä hän on puheenjohtaja ja Hallintounioni ry:ssä hallituksen jäsen. Paikallisesti hän on Akavan Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja ja Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen Vaasan osaston puheenjohtaja.
– Lähdin mukaan järjestötoimintaan, kun minua pyydettiin ja kun yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat. Nyt siitä on tullut harrastus. Käytän aikaa miettimiseen ja asioiden valmisteluun melkein viikoittain. Järjestöaktiivisuus auttaa minua pysymään työmarkkina-asioissa ajan tasalla. Tapaan myös mielenkiintoisia ihmisiä, ja toiminnan piirissä solmimani sosiaaliset kontaktit ovat minulle tärkeitä.
Lakimiesliiton toimikunnissa Nurmella on kaksi paikkaa. Keskuslakkotoimikunnassa hän on ollut jäsenenä 1990-luvun alkupuolelta, nyt on menossa toinen kausi puheenjohtajana. Työmarkkinatoimikunnan jäsenenä kausi on toinen.
– Keskuslakkotoimikunnan päätehtävänä on lakimiesten työtaisteluvalmiuden ylläpitäminen, mikä tarkoittaa sekä taloudellista että henkistä valmiutta. Teemme suunnitelmia, miten mahdollisessa työtaistelussa menetellään ja miten liiton toimihenkilöt tiedottavat siitä jäsenille. Varmistamme myös, että rahalliset resurssit riittävät. Teemme yhteistyötä lakkovalmiusasioissa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön (JUKO) ja Ylemmät toimihenkilöt ry YTN:n kanssa.
Nurmea huolestuttaa hallintolakimiesten osakseen saama vähäinen arvostus. Hallintolakimiehen työ jää usein muiden lakimiesammattien varjoon. Vaikka akateemisesti koulutetut pitävät työtään lääninhallituksessa mielekkäänä ja haasteellisena ja ovat muuten tyytyväisiä, palkkaus aiheuttaa tyytymättömyyttä. Tästä syystä myös hallintolakimiehen ura aloitetaan nuorena eikä hallintoon hakeuduta enää myöhemmässä vaiheessa muilta aloilta.
Nurmi summaa pitkän uransa hallintolakimiehenä näin:
– Vaikka sattuma ajoi tähän työhön, olen ollut palkkausta lukuun ottamatta työhöni erittäin tyytyväinen. Se on monipuolista, saan riittävästi koulutusta ja voin hyödyntää hankkimaani ammattitaitoa. Olen omassa tehtävässäni aika yksin, mutta ympärilläni on hyvä ja kannustava työyhteisö.
Antero Rytkölä, 48 vuotta, poliisipäällikkö, Ikaalinen
Antero Rytkölä valmistui oikeustieteen kandidaatiksi synnyinkaupunkinsa Turun Yliopistosta vuonna 1984. Rytkölä teki opiskeluaikanaan töitä passintarkastajana, ja positiivinen kokemus antoi pohjaa hakea nimismiehen sijaisuuksia valmistumisen jälkeen. Näitä kertyi nuorelle juristille aluksi ympäri Turun ja Porin lääniä, mutta 1990-luvun alussa hän vietti Hämeessä Ikaalisissa viisivuotisjakson nimismiehenä. Vuonna 2002 hän asettui kaupunkiin lopulta kihlakunnan poliisipäälliköksi.
Helposti lähestyttävä poliisipäällikkö on jalkautunut hyvin ikaalislaisten keskuuteen:
– Poliisin toimitalo sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä kotoani. Poliisipäällikkö on niin tunnettu hahmo, että usein jo aamukahdeksalta työmatkalla paikkakuntalaiset nykäisevät minua hihasta ja tulevat puhumaan tärkeistä asioistaan.
Työpäivät poliisilaitoksella ovat vaihtelevia. Asioita tulee hoidettua runsaasti sähköpostilla. Moderneihin työmenetelmiin kuuluu myös muun muassa internetin käyttö. Finlex on päivittäinen työkalu, tietoa Rytkölä hakee myös esimerkiksi autorekisterikeskuksen tai poliisin omilta julkisilta www-sivuilta ja poliisin intranetistä.
Toisinaan päivän kulun pystyy ennakoimaan, toisinaan poliisipäällikön aikataulua sotkevat yllättävät tilanteet. Niissä vaihdetaan aktiivisesti viestejä poliisijohdon kesken, ja kenttäjohtajilta saadaan arvokasta tietoa tilannekuvan ylläpitämiseksi.
Ihmisläheinen Rytkölä lämpenee kuitenkin erityisesti, kun on kyse työhön liittyvistä sosiaalisista kontakteista:
– Tapaan päivittäin ihmisiä laidasta laitaan, ”asianajajasta alamaailmaan”. Lupahallintoasioissa, kuten ampuma-aselupien ja ajokorttien peruutusten yhteydessä, mutta myös muissa asioissa luokseni tulee tavallisiakin kuntalaisia. Vierailen myös viikoittain poliisilaitoksen kahdessa sivutoimipisteessä Parkanossa ja Hämeenkyrössä.
Ikaalinen tekee seutuyhteistyötä kolmen muun kunnan kanssa, ja kuntien johtohenkilöt ovat tärkeitä yhteistyökumppaneita poliisillekin. Rytkölä pitää yhteyttä myös oppilaitosten rehtoreiden kanssa, koska Pirkanmaan ammattikorkeakouluun kuuluvan Ikaalisten kauppaoppilaitoksen opiskelijoita on usein työharjoittelussa poliisilaitoksella. Lisäksi Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos on maamme ainoa aseseppäkoulutusta antava oppilaitos, ja sen toimintaan liittyy aselupa-asioita.
Poliisipäällikön tehtävän tärkein osa on kuitenkin johtaminen. Rytkölän vastuulla Ikaalisten kihlakunnan poliisilaitoksessa on 40 henkilöä. Näistä poliiseja on 32, loput ovat toimistohenkilöstöä ja vartijoita. Rytkölä innostuu kehumaan omaa henkilöstöään:
– On ilo johtaa näin hyvin koulutettua ja asiantuntevaa organisaatiota. Sekä poliisin esimiesporras että kenttähenkilöstö ovat hyvin aktiivisia ja oma-aloitteisia. Toiminnan laadussa ja määrässä ei ole moittimista, tavoitteet pitää vain asettaa oikein. On tärkeä haaste saada suunnattua henkilöstön ammattitaito oikeaan suuntaan.
Johtamisen perusopit Rytkölä on saanut poliisipäällikkökurssilla, tietojaan hän täydentää ajankohtaiskoulutuksissa.
Juristin koulutus on mahdottoman hyvä lähtökohta poliisipäällikölle. Sen hyöty ei ole ensisijaisesti lainsäädännön ja oikeuskäytännön tuntemisessa. Juristi oppii selvittämään hankalia ongelmia ja hallitsemaan laajoja asiakokonaisuuksia, mikä on vielä tärkeämpää kuin pykälät.
Rytkölä kertoo olevansa hyvin innostunut työstään, mikä välittyy helposti kuulijallekin. Yksittäiset ikävät asiat, kuten poliisien huono työllisyystilanne, kuitenkin pohdituttavat. Hyviä työnhakijoita ottaa Ikaalistenkin poliisilaitokseen yhteyttä, mutta heitä joudutaan käännyttämään resurssien puutteessa. Rytkölä myös vakavoituu, kun tulee puheeksi poliisien turvallisuus.
– Meillä on kenttähenkilöstöä, jonka päivittäisessä työssä on vaaratilanteita. Heidän puolestaan on huolissaan, ettei mitään pahaa pääse tapahtumaan. Ikaalisissa ei onneksi ole tapahtunut poliisisurmia 90 vuoteen. On kuitenkin olemassa merkkejä siitä, että alamaailma on entistä järeämmin aseistautunut.
Työpäivä päättyy aikaisintaan viiden aikoihin, mutta silloinkaan ei välttämättä ala vapaa-aika. Rytkölä on nimittäin myös paikallinen kunnallispoliitikko. Kahdestoista vuosi Ikaalisten kaupunginhallituksen puheenjohtajana on nyt meneillään, ja kunnan asioiden hoitaminen vaatii 2–3 iltaa viikossa. Onko poliittisen aktiivisuuden ja poliisipäällikön aseman välillä koskaan intressiristiriitoja?
– Tässä on tarkan pelin paikka. Poliittista uraa aloitellessani harkitsin tarkkaan, olisiko se sopivaa poliisille. Kenellekään ei saa tulla sellaista epäilystä, että virkatoimieni motivaatio olisi poliittinen. Kun on kyse poliittisesta tilaisuudesta, en esiinny virkapuvussa. En myöskään anna lausuntoja samassa lehdessä sekä politiikan henkilönä että virka-asemani puolesta. Tähän mennessä roolieni välillä ei ole ollut konflikteja.
– Poliisivirassa on mielestäni paljon hyötyä yhteiskunnallisesta kokemuksesta. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana pääsee tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, joita ei muuten tapaisi. Näkee myös, miten yhteiskunta toimii. Esimerkiksi sosiaalitoimi on todella tärkeä sidosryhmä poliisille.
Rytkölää vetää puoleensa myös ay-toiminta. Hän on ollut muutaman vuoden poliisipäälliköiden ja apulaispoliisipäälliköiden etua ajavan Nimismiesyhdistyksen hallituksen jäsen ja vajaan vuoden yhdistyksen puheenjohtaja.
– Ay-toiminta on aaltomaista, toisinaan on hyvin hiljaista, toisinaan hyvinkin aktiivista. Neuvottelutehtävät vievät välillä Helsinkiin, jolloin sijainen hoitaa paikan päällä työt. Johtamistehtävä ei sinänsä katkea, vastuu on jakamaton. Ammattitaitoinen henkilökunta osaa hoitaa asioita hienosti päällikön hengessä päällikön poissa ollessa.
Ammatti näkyy myös Rytkölän yksityiselämässä, jossa hän on kolmilapsisen perheen isä. Pienellä paikkakunnalla lasten kaverit ja näiden vanhemmat tietävät isän ammatin, joten vapaallakaan hän ei pääse kokonaan eroon työroolistaan. Läsnäolo perheen arjessa on erittäin tärkeää, vaikka päävastuu lapsista ja kodista on vaimolla. Rytkölän puoliso työskentelee toimistopäällikkönä Sata Häme Soi -juhlilla ja on varsinkin festivaalien ja muiden harmonikkatapahtumien aikaan hyvin kiireinen.
– Vaimoni jää kuitenkin yleensä työstä kotiin, jos lapset sairastuvat. Mutta kyllä minäkin voin viedä lapsen kerhoon tai hammaslääkäriin kesken työpäivän, jos tarvitaan. Iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan, teen vielä töitä, luen ainakin sähköposteja. Viikonloppuisin työasioita on sentään vain poikkeuksellisesti.
Poliisilaitos elää muutosten aikaa, kun ensi vuoden alusta tulee voimaan vuodesta 2002 valmisteltu organisaatiouudistus. Nykyiset 90 kihlakuntaa lakkautetaan, ja tilalle muodostetaan 23 poliisilaitosta.
– Nimismiesyhdistys on ollut mukana vaikuttamassa uudistukseen edunvalvonnallisesti. Asialistalla on ollut, että ketään ei irtisanota eikä kenenkään palkka laske. Olemme yrittäneet vaikuttaa muutosjohtamiseen ja osittain siinä onnistuneetkin.
Uusi organisaatio ei vaikuta arjen poliisityöhön, mutta johtotehtävät jaetaan uudelleen. Rytkölän työpaikka siirtyy Tampereelle, kun Ikaalisten ja Tampereen poliisilaitokset yhdistetään uudeksi Pirkanmaan poliisilaitokseksi. Hänestä tulee lupahallinnosta vastaava apulaispoliisipäällikkö. Oma muuttuva rooli mietityttää, kun työmatka pitenee ja toimenkuva kapenee. Tuntuma ihmisiin saattaa myös kadota.
– Poliisin näkökulmasta laajemmat kokonaisuudet ovat tarkoituksenmukaisia. Minua motivoi laaja-alainen toimenkuva, joten toimialan supistuminen harmittaa. Lupahallinto on sinänsä mielenkiintoista, ja se koskee kaikkia kansalaisia, mukaan lukien tavalliset rehelliset kansalaiset.
Valtionhallinnon keskittämissuunnitelmat harmittavat Rytkölää:
– Valtio on vetämässä kaikki juristinsa pois Ikaalisista. Verojohtaja, syyttäjät, vouti ja henkikirjoittaja ovat jo poistuneet ja poliisipäällikkö lähtee muutaman kuukauden kuluttua. Sen lisäksi on valmiina suunnitelmat sulkea käräjäoikeus ja oikeusaputoimisto. Tällainen seutukaupunki, aikaisempi hallinnon keskus, häviää uudistuksissa tosi paljon.
– Nykyisessä tehtävässäni antoisinta on ollut, että olen päässyt oikeasti vaikuttamaan turvallisuusasioihin paikallistasolla. Lääninhallitus teetti äskettäin Ikaalisissa turvallisuustutkimuksen. Kaikissa kihlakunnan kunnissa saimme hyvät tulokset, joista voimme olla ylpeitä.
Sari Aho, 43 v, kihlakunnansyyttäjä, Helsinki/Vantaa
Helsinkiläinen Sari Aho on ollut koko juristiuransa tuomioistuin- ja syyttäjälaitoksen palveluksessa. Oikeustieteen kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1990 Helsingin Yliopistosta. Auskultoituaan seuraavana vuonna hän alkoi hoitaa Helsingin käräjäoikeudessa määräaikaisia oikeusneuvosmiehen ja käräjätuomarin sijaisuuksia. Vakituinen virka kihlakunnansyyttäjänä Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastossa Vantaalla vuonna 1997 määräsi hänen uransa lopullisen suunnan.
Aho aloitti tavallisena kihlakunnansyyttäjänä, jonka vastuualueeseen kuului syyteharkintaa erityyppisistä rikoksista. Vantaan toimipisteeseen perustettiin kuitenkin vuonna 2002 ylimääräinen talousrikoksiin erikoistuneen syyttäjän virka, johon hänet nimitettiin hakuprosessin jälkeen.
– Ammattikunta on pieni, koko maassa vain noin 350 syyttäjää. Suurin osa heistä on erikoistumattomia ns. rivisyyttäjiä. Talousrikoksiin erikoistuneita syyttäjiä on Suomessa vajaat 30, lisäksi on noin 15 huumeisiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen keskittynyttä ns. JR-syyttäjää sekä viisi naisiin ja lapsiin kohdistuneiden rikosten erikoissyyttäjää. Vantaalla on yhteensä 22 syyttäjää, joista lisäkseni vielä yksi talousrikoksiin keskittynyt syyttäjä ja kaksi JR-syyttäjää.
Helsingin keskustassa asuvan Ahon perheen arkipäivä alkaa aikaisin, kuten monessa muussakin lapsiperheessä. Ensin nuorempi lapsi pitää viedä päivähoitoon, sitten toinen kouluun. Perheen sisäinen työnjako on selkeä. Aho huolehtii lasten aamutoimista, kun aviomies on jo siinä vaiheessa ehtinyt töihin. Iltapäivällä roolit ovat päinvastaiset. Aho tuskailee arkiaamujen venymistä:
– Päiväkoti ja koulu sijaitsevat harmillisesti eri suunnilla kuin rautatieasema, jonne työmatka suuntautuu. Tämän vuoksi yhdensuuntaiseen työmatkaan Vantaan Tikkurilaan kuluu aamulla noin puolitoista tuntia, vaikka junamatka ei sinänsä ole pitkä. Työpaikalle ehdin viimeistään puoli kymmeneksi. Syyttäjien työaika ei ole onneksi riippuvainen virka-ajasta, vaan meitä sitoo työvelvoite.
Syyttäjän työn pääsisältö muodostuu syyteharkinnasta. Syyteharkintaan asti päätyvät jutut tulevat poliisilta esitutkinnan päätyttyä. Talousrikoksissa esitutkinnasta vastaa Vantaalla Itä-Uudenmaan alueellinen talousrikosyksikkö. Vaikka syyteharkinta suoritetaan periaatteessa aina samalla kaavalla, kahta samanlaista työpäivää Aholla ei ole:
– Yksinkertaisen kirjanpitorikoksen syyteharkinta valmistuu muutamassa tunnissa, vaikeat yrityssalaisuusrikosjutut tai muut laajat talousrikosjutut vaativat keskimäärin useiden kuukausien työn. Näitä on suurin osa jutuistani. Pyrin keskittymään yhteen juttuun kerrallaan, mutta päällekkäisyyttä ei voi aina välttää. Välillä saattaa kiilata esimerkiksi kiireellisempi juttu väliin vaikkapa vanhentumisen takia. Syyttäjien on itse vahdittava, etteivät jutut pääse vanhenemaan.
Käytännössä syyteharkinta on tutustumista esitutkinta-aineistoon. Apuna syyteharkinnassa Aho käyttää muun muassa Finlex-tietokantaa, oikeuskirjallisuutta sekä korkeimman oikeuden ja hovioikeuksien tietopankkeja. Syyttäjillä ja poliisilla on myös intranetissä yhteinen talousrikossivusto, johon on kerätty sekä rikostutkijoita että syyttäjiä kiinnostavaa aineistoa. Työ ei ole kuitenkaan pelkkää yksin puurtamista:
– Tärkeää on myös käydä läpi juttuja kollegoiden kanssa. Työyhteisömme on hyvin avoin ja keskusteleva, ja aina löytyy joku osaava keskustelukumppani. Päiväkahveille kerääntyvät kaikki, ja tieto kulkee siellä. Olen myös usein yhteyksissä puhelimitse tai sähköpostilla veroviranomaisiin, jutun esitutkinnan suorittaneisiin rikostutkijoihin ja jutun myöhemmissä vaiheissa käräjäoikeuteen. Poliisin tutkijoita tapaan jopa viikoittain.
Kun syyteharkinta on valmis ja syyttäjä katsoo jutun vaativan syytteen nostamista, hän laatii tästä haastehakemuksen sähköiseen ns. Sakari-järjestelmään. Käräjäoikeus pyytää asianomistajalta vaatimuskirjelmän ja lähettää asianosaisille haasteet.
Erikoissyyttäjille istuntopäiviä osuu hyvin epäsäännöllisesti. Tuomioistuin sovittaa istuntopäivät syyttäjien aikataulun mukaan. On tärkeää, että sama syyttäjä, joka on tehnyt syyteharkinnan, vie syytettä eteenpäin myös oikeudessa. Talousrikoksissa istuntopäivässä käsitellään pelkästään yhtä juttua kerrallaan. Käsittely kestää joko yhden tai useamman päivän. Ensin luetaan syytteet, sitten seuraa asianomistajan vaatimukset, vastaajan vastaus. Sen jälkeen on asianosaisten ja todistajien kuuleminen. Rikosprosessilaki uudistui vuonna 1998, jolloin siirryttiin akkusatoriseen menettelyyn: jutun eteenpäinvieminen on syyttäjän vastuulla.
– Uusi järjestelmä on mielestäni oikeudenmukaisempi kuin entinen. Käräjäoikeus keskittyy nyt siihen, että asiat tulevat käsitellyiksi perusteellisesti ja asianmukaisesti ja että tuomion perusteeksi saadaan riittävä aineisto kaikkien osapuolten kannalta. Asianosaisten asiana on ajaa itse juttua.
Lähes kaikista talousrikoksista haetaan muutosta hovioikeuteen, useissa niistä pidetään jälleen suullinen käsittely. Korkeimpaan oikeuteen asti Ahon hoitamia talousrikoksia ei ole viety.
Aho liittyi syyttäjien edunvalvontaa ajavaan Syyttäjäyhdistykseen heti, kun yhdistys perustettiin. Sen hallitukseen hänet valittiin vuonna 1999. Järjestötyöhön Ahoa vetää toisaalta aikaisempi aktiivisuus muun muassa urheiluseuroissa, mutta vielä enemmän velvollisuudentunne:
– Jonkunhan on ajettava syyttäjienkin asemaa, miksen siis minä. Minua ei kiinnosta valokeilassa paistattelu, vaan se, että asiat tulevat hoidetuiksi. Olen ollut mukana vaikuttamassa muun muassa syyttäjien palkkausuudistuksen läpiviemiseen. Tyydyttävä ratkaisu saatiin aikaiseksi vuonna 2005.
Syyttäjäyhdistyksen aktiivijäsenenä Aholle on muodostunut hyvä kuva ammattikuntansa urakehityksestä ja ikärakenteesta. Syyttäjälaitokseen on luotu apulaissyyttäjäjärjestelmä, joka vetää alalle uusia nuoria syyttäjiä. Osa heistä on jäänyt syyttäjälaitoksen palvelukseen, osa on joutunut hakeutumaan muualle virkojen puutteessa. Oikeusministeriön tuottavuussuunnitelma koskee myös syyttäjiä. Vuonna 2008 saatiin kuitenkin lisäresursseja: tämänhetkinen työtilanne vaatii enemmän työntekijöitä, jotta jutut edistyisivät.
– Syyttäjissä on näppituntumalta paljon 30–40-vuotiaita ja 55–60-vuotiaita. Lähivuosina meitä on siis eläköitymässä suhteellisen paljon. Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston palveluksessa kaikki syyttäjät ovat alle 50-vuotiaita, keski-ikämme on poikkeuksellisen alhainen.
Syyttäjäuralta ei poistuta helposti. Tuomioistuinlaitos ja ulosottolaitos vetävät kuitenkin jonkin verran syyttäjiä puoleensa. Toinen vaihtoehto on vaihtaa syyttäjänvirastosta toiseen. Aho kehuu syyttäjäorganisaation hyvää koulutusjärjestelmää: kaikista lainsäädäntöuudistuksista saa tietoa ja koulutusta. Omasta aktiivisuudesta riippuu, osallistuuko koulutustilaisuuksiin.
Ahon työpäivä päättyy viiden–kuuden maissa, ajankohdan hän päättää itse. Syyttäjäyhdistyksenkin asiat sujuvat työpäivän aikana muiden töiden lomassa. Myös istuntopäivät saadaan tavallisesti hoidettua virka-aikana. Arki-iltoihin mahtuu seurustelua perheen kanssa, liikuntaharrastuksia ja toisinaan koulun vanhempaintoimikunnan kokouksia. Perheen oma rauha on Aholle tärkeä:
– Yritän pitää työn ja kodin erillään. Jos lapsi sairastuu ja joudun hoitamaan häntä, saatan viedä joitakin papereita kotiin. Syyteharkintaa en kuitenkaan muutoin tee kotona, jos vain voin välttää sitä. Lapset sairastuvat valitettavasti yleensä istuntopäivinä. Onneksi miehelläni on joustavampi työ ja hän voi jäädä tällöin kotiin, muina päivinä voin itsekin olla poissa töistä.
Aho on tyyppiesimerkki nelikymppisten naisten ”ruuhkavuosista”. Kodin ja työn yhteensovittamisessa on omat haasteensa:
– Kun perheessä on pieniä lapsia, jompikumpi kärsii aina, joko lapset tai työ. Aina on huono omatunto jomminkummin päin. Lomallakaan ei voi täysin rentoutua, kun miettii, mitä tehtävää olisi töissä. Mieheni vastuulla on arjen pyörittäminen, mutta viikonloput pyhitän perheelle enkä suostu töihin. Toisaalta lyhennettyä työaikaakaan ei kannata tehdä, koska silloin käytännössä tekisin yhtä paljon töitä kuin ennen mutta vajaalla palkalla.
Aho kuitenkin viihtyy työssään erinomaisesti eikä ikuinen kiirekään saa häntä harkitsemaan uran vaihtoa:
– Koskaan ei ehdi perehtyä asioihin niin perusteellisesti kuin haluaisi; juttuja on aina enemmän kuin olisi niille aikaa. Talousrikossyyttäjän työ tuntuu kuitenkin omalta, kun äitiyslomatkin ovat tuoneet siihen taukoa ja työsarkani on alkanut selkeytyä. Parasta työssäni on itsenäisyys ja se, että syyttäjänä pääsen seuraamaan aitiopaikalta jutun etenemistä. Jokaisessa jutussa oppii myös aina jotakin uutta.
Jenna Järnstedt, 31 vuotta, asianajaja, Helsinki/Kotka
Kotkasta syntyisin oleva ja Helsingissä asuva asianajaja Jenna Järnstedt valmistui vuonna 2003 oikeustieteen kandidaatiksi Helsingin Yliopistosta. Hän hakeutui töihin Asianajotoimisto Susiluoto Oy:n palvelukseen jo opiskelujen loppuvaiheessa edellisenä vuonna.
Tämän vuoden alussa asianajajatutkinnon suorittaneen Järnstedtin erikoistumisalueita ovat tekijänoikeus, IT-oikeus, sopimusoikeus ja julkisiin hankintoihin liittyvät kysymykset. Kiinnostus tekijänoikeuteen ja IT-oikeuteen syttyi opiskeluaikana tukholmalaisessa asianajotoimistossa, missä Järnstedt osallistui ELSAN (European Law Students` Association) järjestämään muutaman kuukauden kestäneeseen STEP-harjoittelijaohjelmaan.
– Työnantajani haki oikeustieteen opiskelijaa hoitamaan kansainvälisen ohjelmistovalmistajien tekijänoikeusjärjestön Suomen hallinnollisia tehtäviä ja avustamaan juristeja tietokoneohjelmiin liittyvien toimeksiantojen hoitamisessa. Olin loppusuoralla opinnoissani ja etsin työtä, joka liittyisi tekijänoikeuksiin ja jossa voisin hyödyntää kielitaitoani. Samalla tiellä olen edelleen, kun kuusi vuotta on kulunut.
Asianajotoimisto Susiluodolla on kaksi toimipistettä, joissa on henkilökuntaa yhteensä 20, näistä 12 lakimiestä. Järnstedt aloitti työt Helsingin toimistossa ja oli kolme vuotta sitten mukana perustamassa Kotkaan sivutoimistoa, jonka asiakassuhteet ja käytännön toiminnot ovat hänen vastuullaan.
Asianajajilla ei ole työaikaa, mutta käytännössä työpäivä alkaa yleensä yhdeksältä. Helsingin toimisto sijaitsee lähellä keskustassa asuvan Järnstedtin kotia, josta työmatka sujuu monipuolista liikuntaa harrastavalta asianajajalta yleensä joko pyöräillen tai kävellen kymmenessä minuutissa. Järnstedt viettää pari työpäivää viikossa Kotkassa, jonne ajomatka omalla autolla vie puolitoista tuntia. Ajoaikakaan ei mene tehokkaalta Järnstedtiltä hukkaan, sillä silloin tulee usein hoidettua työpuheluita.
Tyypillisestä työpäivästä Järnstedt viettää suurimman osan toimistolla, mutta joskus oikeudenkäynti tuomioistuimessa saattaa viedä koko päivän. Toimistopäivään kuuluu palavereita, kokouspuheluita sekä sähköpostilla ja puhelimitse tapahtuvaa konsultointia. Erityisesti vakiintuneita asiakassuhteita tiettyihin yrityksiin hoidetaan mieluummin näin kuin aikaa vievissä kokouksissa. Kotkan toimisto ei sijaitse sattumalta Digitaalisen liiketoiminnan keskuksessa, sillä toimiston asiakkaina on paljon IT- ja media-alan yrityksiä.
– Uusia asiakkaita saamme, kun hoidamme jutut hyvin. Sana kiirii asiakasyritysten keskuudessa. Luennoin myös ahkerasti, ja tapaan paljon ihmisiä. Toiset asianajajatkin vinkkaavat toisinaan meille asiakkaita, jos eivät itse koe oman asiantuntijuutensa riittävän asiakkaan ongelman ratkaisemiseen.
Tärkeä osa työpäivää on myös kommunikointi kollegoiden kanssa:
– Keskustelemme toimistolla usein juridisista kysymyksistä. Vaikeita juttuja käsitellään yhdessä lakimiesten palavereissa. Toimistossa on myös muiden oikeudenalojen, kuten osakeyhtiöoikeuden, työoikeuden ja perheoikeuden, asiantuntijoita. Heiltä saan apua, kun tarvitsen näiltä aloilta tarkempaa tietoa.
Nopeasti kehittyvä ICT-ala vaatii myös juristin tietojen jatkuvaa päivittämistä. Järnstedt ottaa selvää alan uusimmasta kehityksestä lukemalla alan lehdistä artikkeleita sekä julkaistuja oikeustapauksia, tilaamalla sähköpostiinsa uutiskirjeitä sekä osallistumalla alan järjestöjen, kuten IT-oikeuden yhdistyksen, järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Myös Kotkan toimiston sijainnilla on omat etunsa:
– Digitaalisen liiketoiminnan keskukseen on syntynyt ICT-yhteisö, jossa on eri alojen osaajia. Pysyttelen ajan tasalla keskustelemalla erityisesti teknisistä seikoista yhteistyökumppaneiden kanssa, jotka ovat mainio tiedonlähde. Vastaavasti moni tarvitsee juristin neuvoja.
Työpäivien sisältö on vaihtelevaa, ja niiden pituuskin vaihtelee tilanteen mukaan. Yleensä päivä toimistolla päättyy kuuden aikoihin, ja kotona se jatkuu vielä esimerkiksi sähköposteihin vastaamisella. Tämä sopii hyvin perheettömälle Järnstedtille, sillä nykyinen elämäntilanne sallii epäsäännölliset työajat. Koska työpäivät ja -ajat ovat joustavia, tarvittaessa on mahdollista hoitaa myös välttämättömiä henkilökohtaisia asioita keskellä päivää.
Aktiiviselta Järnstedtiltä riittää aikaa työn lisäksi järjestötoimintaan iltaisin. Järjestöaktiivisuus alkoi jo opiskeluaikana, jolloin hän toimi muun muassa ELSA Helsinki ry:n puheenjohtajana ja oli tutorina. Nykyään järjestötyö jatkuu muualla. Viime vuonna hän oli Kotkan nuorkauppakamarin puheenjohtaja, tänä vuonna hän on hallituksen rivijäsen. Lakimiesliiton jäsenyhdistyksistä kaksi on tullut tutuksi: Nuoret Lakimiehet ry ja Yksityisalojen lakimiehet ry. Jälkimmäiseen hän siirtyi jäseneksi pari vuotta sitten.
Yksityisalojen lakimiehet on hieman poikkeuksellinen valinta asianajajan aktiivijärjestöksi. Järnstedt perustelee valintaansa näin:
– Yksityisalojen lakimiesten toiminnassa on mukana muitakin kuin asianajajia, ja jäsenet ovat iäkkäämpiä kuin Nuorissa lakimiehissä. Tämä tuo perspektiiviä oman alan edunvalvontaan ja myös juristin työhön. Minulla oli myös paljon tuttuja järjestössä ennestään, joten oli helppo liittyä, kun minua pyydettiin sinne.
Hengästyttävä tahti ei nujerra Järnstedtiä. Hän tiivistääkin tämänhetkisen elämänsä asianajajana ja järjestötyöharrastuksensa näin:
– Työssäni antoisinta ovat haasteelliset tehtävät ja jatkuva mahdollisuus kehittyä. Lisäksi arvostan työn itsenäisyyttä. Vastaavasti miinuksena ovat kiire ja nopeasti muuttuvat aikataulut. Usein päivä muokkautuu ihan muunlaiseksi, kuin aamulla on kuvitellut, ja venyy pitkälle iltaan. Olen kuitenkin niin nuori, ettei se tunnu rasittavalta. Minulla on työn tekemisen nälkä, ja opin mielelläni uusia asioita. Minusta on mukavaa myös päästä vaikuttamaan asioihin, ja järjestötyössä tämä onnistuu hyvin. Siinä pääsen myös verkostoitumaan ja solmimaan uusia ystävyyssuhteita.
Haastattelun tekemisen jälkeen Jenna Järnstedt on vaihtanut työpaikkaa ja toimii nykyään SAS Institute Oy:ssä lakimiehenä nimikkeellä Licensing Manager / Legal Counsel.
