Vuoden 2006 lopulla oikeusoppineet joutuivat tulilinjalle keskiamerikkalaisessa Hondurasissa. Joulukuussa ammuttiin kolme juristia. Eniten huomiota herätti tapaus, jossa asianajaja Dionisio Díaz García ammuttiin, kun hän päiväsaikaan ajoi henkilöautoa vilkasliikenteisellä kadulla pääkaupunki Tegucigalpassa. Surmatyön teki ohiajaneen moottoripyörän aseistettu matkustaja.
Veriteon syynä pidetään Díaz Garcían toimintaa työntekijöiden oikeuksia ajavassa järjestössä. Hän oli äskettäin aloittanut oikeustoimet erästä vartiointiliikettä vastaan, joka ei ollut maksanut työntekijöille sopimusten mukaisia palkkoja. Vartiointiliikkeen omistaja on katuteloituksen pääepäilty.
Díaz Garcían ja joulun alla ammutun Jesús Chávez Amayan surman jälkeen lakimiehiä on tammikuuta 2007 edeltäneiden 20 kuukauden aikana tapettu 17. Hondurasin lakimiesliiton puheenjohtaja Valentín Aguilar on kertonut tiedotusvälineille tietävänsä lisäksi kolme muuta liiton jäsentä, joiden henkeä on uhattu. Yksi kolmesta on Aguilarin mukaan äskettäin lähtenyt maan ulkopuolelle uhkauksia pakoon. Puheenjohtaja on luonnollisesti huolissaan kollegoidensa tilanteesta.
Oikeusoppineiden ongelmat liittyvät koko Keski-Amerikan vaikeaan turvallisuustilanteeseen. Syynä veritekoihin ei ole pelkästään helposti kiehahtava latinoveri. Keski-Amerikassa veritöiden taustalla on myös paljon muuta. Alueella on Nicaraguan, Hondurasin sekä Costa Rican rajoilla 1990-luvun alkuun kestäneen contrasodan jäljiltä paljon aseita. El Salvadorissa on samoille vuosille ajoittuneen sisällissodan perintönä kivääreitä ja pistooleita monessa kodissa. Sama koskee Guatemalaa, jossa sotilaat vielä 1990-luvulla tekivät aseellisia puhdistuksia.
Tuoreiden sotien ja sorron ohella väkivaltarikollisuutta lisää se, että Yhdysvaltain huumeista suurin osa kulkee Keski-Amerikan kautta. Lisäksi Yhdysvalloista takaisin Keski-Amerikkaan karkotut latinonuoret ovat tuoneet mukanaan tiukkaan kuriin perustuvat rikollisjengit. Järjestöistä tuli uusi uhka turvallisuudelle 1990-luvulla. Jengeistä tunnetuimmat ovat keskenään kilpailevat Mara 18 ja Mara Salvatrucha. Joulunajan iskussa paikallisliikenteen bussiin vuonna 2004 jengiläiset tappoivat yli 20 syytöntä matkustajaa Hondurasin San Pedro Sulassa. Jengien ympärille on alkanut muodostua myös traditionaalista järjestäytynyttä rikollisuutta.
Köyhyys lienee kuitenkin merkittävin syy koko yhteiskunnan toimintaa uhkaavaan väkivaltaan. Rikollisuus lisääntyi mm. Keski-Amerikkaa ravistelleen Mitch-pyörremyrskyn jälkeen 1998. Nicaraguassa, Guatemalassa ja Hondurasissa monet olivat menettäneet hurrikaanin iskiessä kotinsa ja elantonsa. Mitchin luoma toivottomuus oli myös omiaan viemään monelta vähävaraiselta uskon poliitikkojen lupauksiin paremmasta huomisesta. Juuri julkaistussa YK:n kehitysohjelman UNDP:n inhmillisen kehityksen vuosi-indeksissä El Salvador, Nicaragua, Honduras ja Guatemala sijoittuvat välille 101–118. Turvallisuustilanteeltaan paremman Costa Rican sijaluku on 48.
Vielä 1980-luvulla Keski-Amerikan päivälehdissä oli usein artikkeleita machetella, paikallisella viidakkoveitsellä, tehdyistä tapoista – nykyään verityön välineenä on useimmiten ampuma-ase. Päivälehdissä onkin usein jo etusivulla kuvia surmapaikoilta. Myöskään tv-uutiset eivät pyri hienotunteisuuteen. Nekin tarjoilevat kauhukuvia runsaskätisesti. Tiedotusvälineet myös neuvovat ihmisiä pitämään matkapuhelimensa piilossa, sillä moni on jo menettänyt henkensä kännykän ryöstössä.
Kun asenteet ja otteet ovat Keski-Amerikassa laajempien aseellisten konfliktien jälkeen uudestaan koventuneet, tämän ovat saaneet kokea myös lakimiehet. Suomalaistakin oikeusoppinutta ehkä hätkähdyttää tieto, että väkivaltarikollisuus vie Hondurasissa hengen 8,4:ltä maan asukkaalta joka päivä. Vuoden 2006 ensimmäisten kuuden kuukauden aikana henkirikoksia kertyi joka kuukausi noin 250. Näin kertoo Hondurasin Kansallisen yliopiston väkivallan tutkimuskeskus.
250 on paljon maassa, jossa asukkaita on 7,3 miljoonaa, siis pari miljoonaa enemmän kuin Suomessa. Suomeen verrattuna riski kuolla väkivaltarikoksessa on Hondurasissa noin 15-kertainen. Mikäli Suomessa on henkirikosten suhteen “hyvä” vuosi, riski Hondurasissa on 20-kertainen. Naapurimaan El Salvadorin luvut ovat samaa tasoa. Tuoreiden salvadorilaistietojen mukaan maassa tapetaan kymmenkunta ihmistä joka päivä.
Kun aurinko laskee, järjestyksenvalvojien lisäksi kaupunkien asukkaat Keski-Amerikassa muuttuvat varovaisiksi. Muutamaa ydinkeskustan pääkatua lukuunottamatta suurimpien kaupunkien kaduilla ei kävele juuri kukaan. Vastauksia väkivaltakierteen katkaisemiseen kaivataan kipeästi. Poliisien lisäksi kaduilla partioi entistä enemmän rynnäkkökiväärein aseistettuja sotilaita. Pankkeja, suurimpia kauppoja ja varakkaan väestönosan asuintaloja vartioivat luotiliivein suojautuneet haulikkomiehet.
Muutto Keski-Amerikan ulkopuolelle kiinnostaa ihmisiä entistä enemmän. Aiemmin syynä lähtöhalukkuuteen oli muutto työn perässä. Nyt yhtä suosituksi motiiviksi tuntuu nousseen muutto väkivaltaa pakoon, ja tämä koskee myös lakimiehiä. Ainoa näkyvä parannuskeino, poliisien ja sotilaiden lisääminen kaduilla ei tunnu väkivaltaa kitkevän. Tilannetta ei helpota myöskään se, että suurin osa väkivaltarikoksista jää selvittämättä.
Hondurasin ihmisoikeusasiamies Ramón Custodio kirjoittikin juuri maan presidentille Manuel Zelayalle kirjeen, jossa hän muistutti tätä perustuslain kohdasta 245. Kohdan mukaan valtion tulee säilyttää maassa rauha ja sisäinen järjestys. Custodio sekä lakimiesliiton puheenjohtaja Aguilar ovat myös kertoneet aikomuksistaan ottaa yhteyttä Amerikan maiden ihmisoikeuskomissioon sekä niiden alueelliseen tuomioistuimeen, jotta uusia keinoja turvallisuustilanteen parantamiseen löytyisi. Huolestumisensa Hondurasin turvallisuustilanteesta on suurlähettiläänsä suulla esittänyt myös Yhdysvallat.
