Tietoja isältänne. Ilmeinen käänne parempaan. Lääkäri toivoo täyttä paranemista kahdessa viikossa. Hellberg. Tämä 2.2.1915 päivätty, viattomalta näyttävä sähke on salakieltä. Se on hyvin tärkeä osa Suomen jääkäriliikkeen ja myös siihen osallistuneiden lakimiesten historiaa.
Kahden viikon kuluttua Saksaan
Sähkeessä mainittu isä oli lakimies Johannes Öhquist, ja sähkeen saaja oli hänen poikansa, niinikään lakimies Harald Öhquist. Hellberg oli salanimi, jonka taakse kätkeytyi filosofian tohtori Herman Gummerus.
Harald Öhquistille sähke kertoi, että ensimmäinen Saksassa aloitettava jääkärien koulutukseen tähtäävä kurssi alkaisi kahden viikon kuluttua Lockstedtissa. Hänen isänsä Johannes Öhquist oli nimittäin tuohon aikaan Saksassa ja kuului jääkäriliikkeen aktiivisiin tukijoihin. Johannes toimi vuosina 1916–1918 suomalaisten aktivistien Berliinin toimistossa (“Finnländisches Büro”). Herman Gummerus oli puolestaan tuohon aikaan myös jääkäriliikkeen aktivisti, joka toimi sekä Tukholmassa että Berliinissä.
Saksaan koulutettaviksi jääkäreiksi lähti neljä lainopillisesta tiedekunnasta valmistunutta. Kolme oli suorittanut oikeustutkinnon ja yksi alemman hallintotutkinnon.
Jääkäreiksi lähti tiettävästi myös 23. lainopin opiskelijaa. Heistä kolme suoritti myöhemmin oikeustutkinnon ja yksi alemman oikeustutkinnon.
Saksaan lähteneistä lainoppia opiskelleista ei käytettävissä olevien tietojen mukaan 19 ei syystä tai toisesta koskaan valmistunut.
Lakimiehiä jääkäreinä
Valmiita lakimiehiä Saksaan lähtiessään oli jo mainittu Harald Öhquist (1891–1971) Hän oli suorittanut oikeustutkinnon 1914. Harald Öhquist ilmoittautui 4.3.1915 Saksassa Lockstedtissa Pfadfinder-kurssille. Hänestä tuli sittemmin kenraaliluutnantti, joka palveli ammattiupseerina sekä vuoden 1918 sodassa että talvi- ja jatkosodassa. Juristin tehtävissä hän ei toiminut lainkaan.
Yrjö Oskari Hakkila (1887–1918) suoritti oikeustutkinnon 1912 ja toimi sen jälkeen sekä nimismiehenä että pormestarina. Lockstedter Lagerin leirille hän ilmoittautui 26.6.1915. Suomeen palattuaan Hakkila otti osaa vuoden 1918 sotaan ja kaatui Raudun taisteluissa 2.4.1918.
Severus Konkola (1887–1931) suoritti oikeustutkinnon 1915. Samalla hän opiskeli laulua. Konkola lähti Saksaan 31.12.1915. Vuoden 1918 sodan jälkeen hän antautui kokonaan oopperalaulajan uralle. Severus Konkolasta on ilmestynyt laajempi elämänkerta Lakimiesuutisten numerossa 2/2015 palstalla “Lakimiehiä historian kätköistä”
Efraim Kemppainen (1888–1930) opiskeli lainopillisessa tiedekunnassa ja suoritti alemman hallintotutkinnon vuonna 1914. Valmistuttuaan hän toimi lääninkanslistina ja nimismiehenä. Saksaan jääkäriksi hän lähti 25.1.1916.
Lakimieheksi jääkärikoulutuksen jälkeen
Kuten edellä on mainittu, Saksasta Suomeen palaamisen ja vuoden 1918 sodan päättymisen jälkeen kolme jääkäriä valmistui juristeiksi ja yksi suoritti alemman oikeustutkinnon..
Kallis Kaarlo Wennerström myöh. Vennervirta (1889–1951) ilmoittautui ensimmäisten jääkäreiden joukossa Lockstedter Lagerin leirille 25. 2.1915. Hän suoritti oikeustutkinnon 1922 sekä sai varatuomarin arvon 1925.
Otto Nordenswan (1888–1966) lähti Saksaan sotilaskoulutukseen 8.1.1916. Hän aloitti opinnot lainopillisessa tiedekunnassa 1907 ja suoritti oikeustutkinnon vuonna 1922.
Kaarlo Akseli Toivonen myöh. Tolamaa (1887–1972) ilmoittautui myös ensimmäisten jääkäreiden joukossa 25. 2.1915. Hän aloitti opinnot lainopillisessa tiedekunnassa 1908 ja suoritti oikeustutkinnon vuonna 1922.
Eero Niilo (Iisu) Manninen ent. Thonberg (1893–1944) lähti Saksaan saamaan sotilaskoulutusta 11.12.1915. Juuri sitä ennen oli aloittanut opinnot lainopillisessa tiedekunnassa. Manninen suoritti alemman oikeustutkinnon vuonna 1923. Hänet tunnetaan myös kirjailijana, jolta ilmestyi viisi romaania.
Lakimiehiä taustajoukoissa
Osa juristeista oli Johannes Öhquistin tavoin jääkäriliikkeen aktivisteina ja hallinnollisissa tehtävissä.
Jääkäriliikkeen liikkeen esikuntana voidaan pitää A.K:ta, josta käytettiin myös nimiä Aktionskommittén, Toimintakomitea tai Aktiivinen komitea.
Aktiivista komiteaa tuki Suomen Keskuskomitea, jossa toimi muun muassa kaksi juristia: Hugo Rautapää ja Rafael Erich.
Aktiivisen komitean keskeinen käytännön toimija oli kesäkuusta 1917 lähtien työjaosto. Sen toiminta naamioitiin metsäalan yritykseksi, nimeltä Uusi Metsätoimisto. Sen toisena pääasiamiehenä toimi juristi Väinö Aleksanteri Kotilainen vuosina 1915–1916
Tukholmassa toimi vuodesta 1916 alkaen vaikutusvaltainen Suomen itsenäisyysliikkeen Ulkomaanvaltuuskunta, jossa oli mukana muun muassa tunnettu juristi Jonas Castrën.
Saksassa jääkäriliikkeen asioita hoiti lakimies Fritz Wetterhoff. Hänen johtamansa toimisto kulki nimellä Büro Wetterhoff. Fritz Wetterhofista on julkaistu laajempi kirjoitus Lakimiesuutiset lehdessä 4/2011.
Useita juristeja ja lainopin opiskelijoita toimi myös jääkäriliikkeen värväreinä.
Jääkäriliike pähkinänkuoressa
Jääkäriliike Suomessa sai alkunsa reaktiona Venäjän pyrkimyksille venäläistää Suomen suuriruhtinaskunta. Jääkäriliikkeen juuret voidaan juontaa vuosisadan alun aktivisteihin. Toinen sortokausi lisäsi venäläisvastaista mielialaa ja 1. maailmansodan sytyttyä Helsingin ylioppilaspiireissä syntyi uusia, toisistaan erillisiä aktivistiliikkeitä, jotka vuoden 1914 venäläistämisohjelma yhdisti.
Virallisesti Jääkäriliike perustettiin Ostrobotnian kassahuoneella (nykyinen jääkärihuone) 17.11. tai 20.11.1914 ylioppilaiden pitämässä kokouksessa. Sen täsmällisempää tietoa ei ole, koska pöytäkirjoja ei ole löytynyt.
Itsenäisyysliikkeen uusi johtoelin, Keskuskomitea piti välttämättömänä kansanarmeijan muodostamista itsenäisyystavoitteeseen pääsemiseksi. Koska sotilaskoulutuksen saaminen Suomessa oli mahdotonta, otettiin yhteyttä ulkomaille. Erilaisten vaihtoehtojen jälkeen päädyttiin yhteistyöhön Saksan kanssa. Tammikuussa 1915 saksalaiset päättivät 200 suomalaisen kouluttamisesta 4–6 viikkoa kestävillä kursseilla Saksassa
Ensimmäistä Saksaan lähtenyttä joukkoa kutsuttiin niin sanotuksi Pfadfindereiksi (saksalainen partiolainen). Ensimmäinen vapaaehtoisten jääkäreiden ryhmä saapui Saksaan Lockstedtiin 25.2.1915. Ensimmäiselle kurssille osallistui yhteensä 189 henkeä, joista suurin osa oli ylioppilaita ja ruotsinkielistä yläluokkaa.
Keväällä 1915 päätettiin nostaa suomalaisten joukkojen määrää noin 2000 mieheen. Kaikkiaan Saksaan sotilaskoulutukseen lähti lähes 1900 miestä. Jääkärien ikäjakauma oli laaja (15–50 vuotta). Eniten jääkäreitä tuli opiskelijoiden ja työläisten joukosta. Toukokuussa 1916 joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27. Koska koulutuksen vuoksi pidettiin tärkeänä, että pataljoona saisi taistelukokemusta, se oli rintamapalveluksessa 8. armeijan osana jaksoittain kesäkuun 1915 ja maaliskuun 1917 välisenä aikana.
Jääkärit saapuivat Suomeen kahtena pääjoukkona, joista jälkimmäinen saapui Vaasaan 25.2.1918. Jääkärit osallistuivat vuoden 1918 taisteluihin Suomessa valkoisten puolella merkittävällä panoksella.
Vuoden 1918 sodan jälkeen jääkäreille tarjoutui mahdollisuus vapaasti valita jääminen sotapalvelukseen tai siirtyminen siviilielämään. Hyvin monet erosivat palveluksesta 11.2.1919 heti sen jälkeen, kun Libaussa allekirjoitetun sitoumuksen määräämä palvelusaika oli päättynyt. Vuoden 1921 alussa niistä noin 1500 jääkäristä, jotka olivat Suomessa, 666 oli puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palveluksessa.
Syksyllä 1938 tehdyn tilaston mukaan jääkäreitä oli liikealalla noin 250. Työläisiä oli 233, maatalouselinkeinon harjoittajia 150, käsityöläisiä 53, merenkulun palveluksessa 17, opetustoimessa 7, poliisitoimessa 18, eläinlääkäreitä 12, lääkäreitä 4, sanomalehtimiehiä 8 ja muissa ammateissa kymmeniä jääkäreitä. Sotavuosien jälkeen liikealalla toimineiden jääkärien määrä kasvoi entisestään. Jääkärikenraaleista, jotka erosivat syksystä 1944 lähtien vakinaisesta palveluksesta, 21 toimi jonkin aikaa merkittävissä tehtävissä liikealalla.
teksti: Ritva Juntunen
