Lakimies startup -yrittäjänä

Asianajaja Petri Hietalahden lähtö yrittäjäksi tapahtui loppujen lopuksi nopeasti. Harkinta kesti pari kuukautta ja yhtenä päivänä hän huomasi tehneensä päätöksensä. Nyt hän sanoo, että asiaa olisi voinut harkita pidempäänkin, sillä perheen esikoinen oli juuri syntynyt.

– Minulla oli myös plan B: tarvittaessa jaan vaikka Citymarketin ilmoitustauluille lappuja ja teen niiden pohjalta perunkirjoituksia. Siten pystyisin ainakin turvaamaan perheelle minimitoimeentulon, LakimiesComin partneri sanoo neljä vuotta myöhemmin.

Mikko Heinonkosken lakimiesuralle koitui kohtalokkaaksi auton koeajo 2005 alkuvuodesta. Vehon myyjä pisti hänet lähes pakolla Mitsubishi Lancer Evon rattiin. Koeajosta kilahti himo Mitsuihin.

– Ajattelin, ettei tällaista autoa kannata ostaa Suomesta, kun maailmalta niitä saa halvemmalla", Heinonkoski hymähtää. Nyt hänen yrityksensä tuo maahan autoja ja tarvikkeita Japanista.

Hyppy tuntemattomaan

Petri Hietalahti perusti lakiasiaintoimisto LexPointin vuonna 2007. Lounastapaaminen nykyisen LakimiesComin partnerin kanssa johti nopeasti eteenpäin, jälkiruuan jälkeen he päättivät tehdä jotain yhdessä.

– Koulutuksesta on yrityksen perustamisessa se hyöty, että yhtiön saa rekisteröityä ja paperityöt hoidettua helpolla. Loppu olikin sitten hyppy tuntemattomaan, Hietalahti kuvailee.

Hietalahti sanoo, ettei hänellä varsinaisesti ollut mitään pidäkkeitä kysyä apua omasta liitosta tai hakea starttirahoja, mutta hän sai nauttia kokeneen yhtiökumppaninsa tuesta ja toimintamalleista.

– Käytin ylimääräisen ajan asiakkuuk­sien hankkimiseen. Juristit eivät ole myyntityössä kaikkein ansioituneimpia, mutta se on oman toimiston kannattavuudelle tärkeä tehtävä. Pitäisi ehtiä myymään niin paljon, että puolet kaupoista jää tekemättä.

LakimiesCom on pieneksi toimistoksi – kolme partneria ja yksi palkattu lakimies – poikkeuksellisen vahvasti keskittynyt liikejuridiikkaan ja finanssisektorin oikeuskysymysten erikoisosaamiseen. Lisäksi toimisto hoitaa yksityisasiakkaiden riitatapauksia; painotus on rakentamisessa ja asuntokaupoissa.

– Ei ole tarvinnut ainakaan vielä Citymarketin ilmoitustaululle lappuja laittaa. Olen edelleen joka viikko tyytyväinen ratkaisuuni.

Harrastuksesta työksi

Mikko Heinonkoski on automies. Siitä kertoo jo se, että hän rahoitti opiskelunsa ajamalla taksia. Tuo kohtalokas Mitsubishin koeajo johti siihen, että ensimmäinen Japanista tuotu auto oli Lancer Evo VI.

– Se oli melkoista sotaa viranomaisten kanssa. Autolla ei ollut tyyppihyväksyntää Suomessa ja minulle sanottiin, että sitä ei saa rekisteriin. Päätin, että saapas, ja lopulta keksin siihen keinon, Heinonkoski muistelee.

Tuossa väännössä oli lakimiehen koulutuksesta apua, ja lopulta Heinonkoski auttoi tuttuja ja puolituttuja autojen ostossa. Hän teki myös gradunsa autoverotuksesta. Hyvää kokemusta kertyi työstä tullin palveluksessa.

– Harrastuksesta tuli loppujen lopuksi työ, kun hommat Lappeenrannan tullissa loppuivat eikä laitoksella ollut tarjota muitakaan hommia. Päätin, että nyt tai ei koskaan: on aika perustaa oma firma.

Tuo päätös ei syntynyt pakosta eikä tullut puun takaa, Heinonkoski oli pyöritellyt ajatusta mielessään jo pari edellistä vuotta. Sen jälkeen peruskoulutusta on tarvittu lähes päivittäin tai ainakin vii­koittain.

– Maahantuomamme autot ovat pääsääntöisesti Japanin markkinoille tehtyjä malleja. Ne poikkeavat meille tutuista japseista aika paljon. Useimmiten niissä on paljon tehokkaammat moottorit, ratti oikealla ja kaikkea muuta sellaista jännää, josta täällä ei ole juuri kuultukaan.

Näistä erikoisuuksista väännetään kättä Trafin, tullin ja EU-direktiivien kanssa.

Maltillisesti liikkeelle

Petri Hietalahden asiakkaat ovat pääsääntöisesti Helsingin keskustassa, mutta LakimiesComin toimisto on Vantaan Aviapoliksessa. Hietalahti ei näe mitään tarvetta tunkea Espalle tai Aleksanterinkadulle.

– Täältä pääsee helposti asiakkaan luokse tai oikeuteen. Palavereissa on yleensä useita ihmisiä, ja yhden on helpompi liikkua, Hietalahti toteaa.

Mitä neuvoja Hietalahti sitten antaa yrittäjän uraa suunnittelevalle lakimiehelle?

– Liiketoiminnan edellytykset on hyvä arvioida kriittisesti, ja aluksi on syytä olla maltillinen kulurakenteen suhteen. Ensimmäiseksi ei kannata hankkia tammipöytää neuvotteluhuoneeseen, ja kahvia kannattaa opetella keittämään itse. Onneksi kuulun sukupolveen, jota ei ole hemmoteltu assareilla. Eräässä pankissakin ensimmäinen työtehtäväni oli koota oma työpöytäni, Hietalahti luettelee.

Kirjanpito ja taloushallinto kannattaa Hietalahden mielestä antaa heti alan ammattilaisille ja käyttää siihen kuluva aika laskutettavien tuntien tekemiseen tai myyntityöhön.

– Jos jotain tekisin toisin, hankkisin heti markkinoiden tehokkaimman tietokoneen. Sen ääressä tulee vietettyä paljon aikaa, ja koska olen nykyisin oman itseni it-tuki, helppokäyttöisyys on tärkeää, mies lisää.

Hietalahden työpäivät ovat koko lakimiesuran ajan olleet kymmentuntisia, ja vähintään sellaisina ne ovat jatkuneet yrittäjänäkin.

– Kotona saan aika ajoin ohjeita työn määrästä. 5- ja 2-vuotiaat tyttäret pitävät huolen siitä, että hommat eivät tule leikkipuistoon. Lomat olen viettänyt yleensä ulkomailla, siten pääsee varmasti irti arjesta, Hietalahti toteaa.

Autoharrastajat asiakkaana

Mikko Heinonkosken ja kahden yhtiökumppanin Mamasan-tuotemerkin ­asiakkaita ovat pääasiassa nuoret autoharrastajat, jotka haluavat alleen erikois­auton. Japanista niitä saa halvalla, sillä paikallinen verotus pitää huolen siitä, että noin kymmenvuotiaita autoja ei liikenteessä enää juurikaan ole.

– Me ostamme asiakkaan haluaman auton sikäläisistä huutokaupoista, hoidamme rahtauksen, tullauksen ja rekisteröinnin. Japanilaisten lisäksi tuomme jonkin verran myös eurooppalaisia laatumerkkejä kuten Mersuja ja Porscheja. Ne ovat usein jopa halvempia kuin Saksasta tuodut ja rattikin on oikealla puolella eli vasemmalla, Heinonkoski kuvailee liiketoimintaa.

Vaikka kyseessä ovat erikoisautot, Heinonkoski sanoo, että liiketoiminta ei pyöri miljoonissa eikä se ole aina ruusuilla tanssimista. Paremmat ja huonommat päivät vaihtelevat kuten kaikissa töissä.

– Tällaiseen talousmyllerrykseen emme olleet valmistautuneet. Jenin kurssi suhteessa euroon ei ole näinä vuosina ollut paras mahdollinen ja olimme tehneet laskelmat vähän eri pohjalta.

Yrityksen perustamisessa Heinonkoski ei hakenut apua tai neuvoja, se ei ole mitään salatiedettä.

– Starttirahoista kävin keskusteluja, mutta ei niitä lopulta tullut haettua.

Nyt Mamasanin toiminta laajenee entistä voimakkaammin varaosiin ja tarvikkeisiin. Samalla myös verkkokauppaa uudistetaan.

– Autojen maahantuonti on ainakin vielä päätuotteemme, niitä tuomme Suomeen noin sata vuodessa. Suomalaisillekin tuttujen käyttöautojen tuonti on kasvussa. Niissä vaan on vähän erilaista tekniikkaa, tuplaturboja ja muuta mukavaa, Heinonkoski kuvailee.