Heidän kertomuksistaan sekä talvisotaa kuvaavista historian kirjoituksista saadaan kuvaa siitä, minkälaisissa tilanteissa ja olosuhteissa silloiset tai tulevat juristit olivat talvisodan alkaessa.
Moskovan neuvotteluissa kolme juristia
Talvisota alkoi 30.11.1939, kun Neuvostoliiton tykistö avasi tulen Karjalankannaksella kello 6.50. Ensimmäisen päivän aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa 16:ta paikkakuntaa. Suomessa presidentti Kyösti Kallio luki eduskunnan päätöksen sotatilasta radiossa kello 13.30.
Pitkin syksyä 1939 oli kuitenkin ollut merkkejä siitä, että sota saattaisi alkaa. Neuvostoliiton ja Saksan välinen hyökkäämättömyyssopimus allekirjoitettiin 23.8.1939. Ulkoasiainkomissaari Molotov ja ulkoasiainministeri Ribbentrop hyväksyivät samalla myös salaisen lisäpöytäkirjan, jossa Eurooppa jaettiin näiden kahden maan välillä. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat muun muassa Suomi, Viro, Latvia ja Liettua.
Molotov esitti Suomen hallitukselle 5.10.1939 kutsun neuvotteluun, jossa käsiteltäisiin ”konkreettisia poliittisia kysymyksiä”. Tällaisen kutsun olivat saaneet jo aikaisemmin Viro, Latvia ja Liettua. Nämä maat suostuivat neuvottelujen tuloksena luovuttamaan sotilastukikohtia Neuvostoliitolle sekä tekemään avunantosopimuksen.
Suomen neuvottelut käytiin kolmessa jaksossa, 12.–14. lokakuuta, 3.–4. marraskuuta ja 9. marraskuuta 1939. Suomen neuvottelijoina toimi muun muassa kolme lakimiestä. Kaikkiin kolmeen neuvotteluun osallistui J. K. Paasikivi. Toisella matkalla oli mukana myös juristit Johan Nykopp ja Väinö Tanner, joka osallistui myös kolmanteen neuvotteluun.
Heti sodan syttymisen jälkeen 1.12. muodostetussa hallituksessa oli myös kolme lakimiestä: Risto Ryti, Väinö Tanner ja J. K. Paasikivi.
Talvisotaan osallistuneiden juristien määrä arvailujen varassa
Saksa ilmoitti 9.10., ettei se voi tukea Suomea Neuvostoliiton suhteen. Myöhemmin Neuvostoliiton koneet loukkasivat Suomen ilmatilaa. Tämän vuoksi Suomi aloitti 12.10. ylimääräiset kertausharjoitukset (YH). Tämä tarkoitti käytännössä koko Suomen kenttäarmeijan liikekannallepanoa. Koska neuvottelut Neuvostoliiton kanssa olivat edelleen kesken, liikekannallepano haluttiin naamioida ”harjoitukseksi” tilanteen turhan kiristymisen välttämiseksi.
Professori Simo Zitting (s. 1915) oli syksyllä 1939 lainopin opintojensa loppusuoralla. Suunnitelmissa oli valmistua talvella 1940. Toisin kuitenkin kävi. Sodan vuoksi valmistuminen siirtyi vuoteen 1941.
Zitting oli ennen opintojen alkamista suorittanut asepalveluksen vuosina 1935–36 sekä RUK:n kurssin nro 32. Zitting sai 16.10.1939 kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin nimikkeellä sotapoliisipäällikkö. Aluksi hänen tehtäviinsä kuului siviiliväestön turvaaminen ja evakuoinnin järjestäminen. Sittemmin hän osallistui talvisodan taisteluihin sen loppuun saakka.
Professori Toivo Sainio osallistui myös syksyllä 1939 ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Talvisodan taisteluihin hän osallistui tykistönupseerina.
Samoihin aikoihin alettiin valmistella tärkeimpien virastojen siirtoa toisille paikkakunnille. Esimerkiksi korkeimman oikeuden presidentti Frans Pehkonen esitteli täysistunnolle evakuointisuunnitelman 23.10.1939.
Tarkkaa tietoa ylimääräisiin kertausharjoituksiin ja talvisotaan osallistuneiden lakimiesten tai lainopin ylioppilaitten lukumäärästä ei ole. Lakimiehet eivät näet muodosta sellaista ammattiryhmää kuin papit tai lääkärit, jotka toimivat sodan oloissa pääasiallisesti koulutuksensa mukaisissa tehtävissä.
Jotain suuntaviivaa rintamakelpoisten lakimiesten lukumääristä antaa teos nimeltä ”Lakimiesmatrikkeli: elämäkerrallisia tietoja Suomen lakimiehistä. 1939”. Sen mukaan toukokuussa 1939 Suomessa oli 2 323 juristia, joista 37 oli naisia.
Lakimieskunta oli matrikkelin mukaan verrattain nuorta. Arviolta noin puolet oli enintään 40-vuotiaita eli rintamapalveluun kelpaavia. YH:n aikana palvelukseen kutsuttiin lähes kaikki reserviin kuuluvat alle 60-vuotiaat upseerit ja alle 40-vuotiaat aliupseerit sekä miehistö. Näin ollen mukana harjoituksissa ja rintamalla oli varmasti satoja juristeja ja lainopin opiskelijoita.
Talvisodan syttymisestä tieto monella tapaa
Ensimmäisiä sodan alkamisesta tiedon saaneita juristeja lienee ollut kenraaliluutnantti Harald Öhquist (1891–1971). Hän oli suorittanut oikeustutkinnon 1914. Öhquist piti talvisodan aikana päiväkirjaa, joka julkaistiin vuonna 1949 teoksessa ”Talvisota minun näkökulmastani”.
Talvisodan puhjetessa Öhquist komensi Länsi-Kannaksella II Armeijakuntaa, jonka esikunta sijaitsi Viipurin linnassa. Hän on kirjoittanut päiväkirjaansa torstaina 30.11.1939 muun muassa seuraavaa:
– Klo 7.30 soitti Takkula ja ilmoitti venäläisten klo 7:n tienoissa avanneen tykkitulen pitkin koko rajaa. Pojat lähtivät klo 8 kouluun, mutta käskin heidän viedä rehtori Wegeliukselle minulta sellaiset terveiset, että sota on alkanut, jolloin kaikki oppilaat lähetettiin kotiinsa. Menin muutamaa minuuttia vaille 9 esikuntaan….. Heti kohta kun olin linnassa ehtinyt omaan huoneeseeni alkoi kuulua ilmatorjuntayksikön ja -konekiväärien tulta. …Klo 9.30 annoin määräyksen nostaa sotalipun linnantornin salkoon.
Lippu liehuikin sen jälkeen Viipurin linnan tornissa joka päivä talvisodan loppuun eli 13.3.1940 asti.
Melko lähellä Viipuria Olga Bremer (1909–2001) istui Rannan tuomiokunnassa Kuolemanjärven käräjiä. Syksyllä 1939 oli KKO esittänyt, että liikekannallepanosta huolimatta käräjiä yritettäisiin istua normaaliin tapaan. Olga Bremer on Lakimiesuutiset-lehdelle vuonna 1989 antamassaan haastattelussa kertonut, että hän sai tiedon talvisodan syttymisestä 30.11. käräjille Viipurista saapuneilta asianajajilta. He kertoivat, että Viipuria ja Helsinkiä oli pommitettu. Sodan alkupäivät Olga Bremer vietti Viipurissa evakuoiden Rannan tuomiokunnan arkistoa.
Inkeri Anttila asui syksyllä 1939 Joutsenossa Tiuruniemen parantolassa, jossa hänen miehensä Sulo Anttila työskenteli lääkärinä. Tilanteen kiristyessä syksyllä 1939 Inkeri Anttila oli lähtenyt turvaan kahden pienen lapsensa kanssa sukulaisten luo Poriin. Sieltä hän palasi kuitenkin takaisin kotiin Joutsenoon, kun tilanteen kuviteltiin rauhoittuneen.
– Talvisodan syttyessä 30.11. lähdin aamulla Joutsenon kirkolle seuraamaan käräjiä. Tullessani sieltä junalla takaisin kotiin, oli mieheni minua asemalla vastassa sotilaspuku päällä. Hän kertoi, että sota oli sittenkin alkanut. Sitten lähdimme taas lasten kanssa evakkoon. Tällä kertaa suin päin Puumalaan, Inkeri Anttila muistelee.
Sakari Sippola (s. 1925) oli talvisodan syttyessä 14-vuotias koulupoika Kauhavalla, jossa sijaitsi lentosotakoulu noin kilometrin päässä Sippolan kodista ja koulusta. Lapuan patruunatehdas oli 15 kilometrin päässä, joten seutu kiinnosti myös vihollista.
Tiedon talvisodan syttymisestä Sippola sai koulun rehtorilta, joka 30.11. kutsui oppilaat juhlasaliin ja kertoi, että sota on alkanut. Tätä ennen jo miesopettajat oli kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin.
Sakari Sippola oli partiolainen, joita käytettiin väestönsuojelutehtävissä. Mukana oli myös Sippolan luokkatoveri Uolevi Askola, josta myöhemmin tuli varatuomari.
– Me nuoremmat toimimme lähetteinä. Tehtäviimme kuului muun muassa rautatiesillan vartiointi sekä sen valvominen, että kaikissa taloissa oli asianmukainen pimennys.
Talvisota ja sen kokemukset lisäsivät Sakari Sippolan haluja puolustaa isänmaata. Heti talvisodan päätyttyä 14.3.1940 hän ilmoittautui suojeluskuntaan, jonka sotamieheksi hän pääsi nuoresta iästään huolimatta. Sk sotamies Sakari Sippolalle myönnettiin Talvisodan muistomitali ”yksimielisen puolustustahdon ja isänmaan hyväksi suoritettujen tekojen muistoksi”.
Helsingin pommituksista evakkoon ja rintamalle
Helsinkiä pommitettiin 30.11.1939 kahteen otteeseen. Tiettävästi yhtään lakimiestä ei kuollut näissä pommituksissa. Sen sijaan pommi tuhosi varatuomari Jonas Jakobsonin kodin ja sen yhteydessä olleen asianajotoimiston. Siitä jäi jäljelle vain kassakaappi.
Samana päivänä ryhdyttiin myös korkeimpien oikeuksien evakuointiin. KHO:n istunto keskeytyi 30.11.1939 oikeusministeriön määrättyä, että tuomioistuimen on siirryttävä Lapualle Karhumäen kristilliseen kansanopistoon vielä samana päivänä.
KKO:n kansliapäällikkö ilmoitti 30.11., että samana päivänä klo 20 ylimääräisellä junalla Vaasaan lähtisi 56 henkilön ryhmä, jossa oli mukana myös perheenjäseniä.
Vaasan hovioikeus luovutti KKO:n käyttöön tiloja toisesta kerroksesta. Hovioikeus jatkoi koko talvisodan ajan työskentelyä ensimmäisessä kerroksessa.
– Talvisodan syttymisen aikaan työskentelin Tuusulan tuomiokunnan notaarina. Olin ollut kutsunnoissa vuonna 1932. Minulla todettiin vettä keuhkoissa ja minut vapautettiin rauhanajan palvelusta. Sen vuoksi kuuluin nostoväen toiseen luokkaan, mutta lähdin vapaaehtoisena rintamalle, muistelee Aarne Nuorvala, joka oli Helsingissä ensimmäisten pommitusten alkaessa.
– Talvisodan alettua kotiin tuli kirje, jossa käskettiin ilmoittautua poliisilaitokselle Runeberginkadulle. Kihlakunnan tuomari oli närkästynyt siitä, että jätin työt kesken. Mutta vielä rintamalle tuli postissa pöytäkirjoja allekirjoitettavakseni. Tuomari itse lähti kylläkin heti paikalla Ruotsiin, mutta hänen käskystään pöytäkirjat toimitettiin minulle, Nuorvala kertoo.
Talvisodassa Aarne Nuorvala toimi rajavartiotehtävissä Lieksassa, jossa kenraali Raappana komensi joukkojaan.
Talvisodassa kuoli lakimiehiä ja opiskelijoita
Aivan tarkkaa tietoa talvisodan aikana kuolleista lakimiehistä ei ole. Lukumäärä vaihtelee hieman lähteestä riippuen 30–34:n välillä.
Lakimies-lehdessä oli vielä sotien aikana tapana julkaista tiedot kuolleista lakimiehistä. Talvisodassa kaatui Lakimies-lehden mukaan 27 lakimiestä ja yksi katosi. Lisäksi kaksi kuoli ilmapommituksissa. Kokonaistappiot olivat näin 30.
Helsingin yliopiston Sankarivainajamatrikkelin mukaan kaatuneita ja kadonneita oli juristeja 32. Ilmapommituksissa menehtyi kaksi. Lainopin ylioppilaita kaatui 80.
Åke Backström on koonnut kolmiosaisen matrikkelin Krigens offer bland finska jurister. Sen mukaan talvisodassa sai surmansa 30 lakimiestä. Heistä kaatuneita ja kadonneita oli 29 ja yksi on kuollut ilmapommituksessa.
Näiden lähteiden mukaan talvisodassa sai surmansa siis yhteensä noin 110 lakimiestä ja lainopin opiskelijaa.
LISÄTIETOJA: *Halila, Heikki, Suomen lakimieskunta talvi- ja jatkosodassa. Lakimies 102 (2004): 5. elektra.helsinki.fi/se/l/0023-7353/102/5/suomenla.pdf. Sivuston käyttö edellyttää maksutonta rekisteröintiä. *Internetsivusto: ”Talvisodan aikaan Vaasan hovioikeudessa”, joka perustuu Vaasan hovioikeudessa esilläolevaan samannimiseen näyttelyyn. http://www.oikeus.fi/49166.htm.
