|
Lakimieskoulutusta uudistetaan eurooppalaisessa hengessä
LAKIMIESUUTISET VEI Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanin professori Jukka Kekkosen ja Lakimiesliiton puheenjohtajan professori Heikki Halilan pohtimaan oikeustieteellisen koulutuksen näkymiä ja nykytilaa. – Aina pitää kehittää ja seurata aikaansa, toteaa Jukka Kekkonen kysymykseen, pitäisikö lakimieskoulutusta kehittää. Yksi peruste sille on Euroopan maiden opetusministerien sopima Bolognan julistus, jonka toteuttamisen on tarkoitus muun muassa yhdenmukaistaa tutkintorakenteita. – Siihen liittyen tiedekunnan tutkintoa kehitetään kaksivaiheiseksi. Kolmen vuoden opiskelu johtaisi oikeusnotaarin tutkintoon ja sitä seuraava kaksivuotinen opiskelu johtaisi oikeustieteen maisterin tutkintoon graduineen. Ensimmäinen vaihe olisi varsin putkimaista opiskelua. Toiseen vaiheeseen sisältyisi enemmän valinnaisia aiheita ja erikoistumista. Kekkonen muistuttaa, että oikeustieteen maisterinarvon on saanut tähänkin mennessä niin halutessaan. Kun ehdotettu malli hyväksytään, Kekkonen arvelee, että aikaisemmin opintonsa suorittaneet ehkä julistettaisiin maistereiksi. Tarkoitus on, että vasta maisterinarvo kelpuuttaisi esimerkiksi tuomarin tehtäviin. Periaatteena jatkuva uudistaminen Tämä uudistus on ajankohtaista valtiovallan hyväksymän julistuksen takia, mutta tiedekunnassa on perinteisesti ollut kaiken aikaa meneillään tutkinnon kehittämistä ulkoisista impulsseista riippumatta. Edellinen tutkinnonuudistus on 1990-luvun lopulta. – Meillä on vallalla jatkuvan uudistamisen periaate. Ainakin minä koen, että tiedekunnalla on yleisellä tasolla koko ajan kahdensuuntainen haaste. Ensinnäkin, meidän on herkällä korvalla kuunneltava, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kuuntelemme esimerkiksi työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä, erilaisia muita intressitahoja ja kansalaisliikkeitä, Kekkonen kertoo. Hän muistuttaa yliopistojen vuosituhantisesta tehtävästä. Yliopisto ei ole koskaan elänyt tyhjiössä, vaan se on aina ollut elävässä yhteydessä ympäristöönsä. – Yliopisto tuottaa myös uutta tietoa. Oikeustieteellinen tiedekunta tuottaa oikeudellista tietoa, uusia näkökulmia ja katsantokantoja. Se pyrkii myös kriittisyyteen. Emme me mekaanisesti seuraa vain sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, vaan pyrimme vaikuttamaan siihen aktiivisesti, sanoo Kekkonen ja lisää vielä, että se on haasteellinen tehtävä. Kansainvälistyvässä maailmassa Kekkonen haluaa korostaa voimakkaasti tutkinnon kehittämistä entistä paremmin valmiuksia antavaksi yleistutkinnoksi, jossa yliopiston strategian mukaiset vaatimukset ja tutkimukseen perustuva opetus korostuvat. Kansainvälisyyteen sisältyy myös oikeusjärjestelmien vertailua ja oikeuskulttuurien tuntemusta. Niihin liittyvää aineistoa pitäisi saada huomattavasti enemmän koulutuksen tarpeisiin. Entistä parempia valmiuksia Perushyvä juristi on Kekkosen mielestä sellainen, joka näkee metsän puilta. Hän ei takerru yksityiskohtiin, vaan pystyy näkemään, missä merkittävimmät oikeudelliset ongelmat piilevät ja mitä kaikkea niihin liittyy. Hän pystyy hahmottamaan ongelman monipuolisesti tieteenalojen ja oikeudenalojen rajat ylittäen. Hän osaa argumentoida näkemyksensä puolesta vakuuttavasti ja osaa myös perustella valitun ratkaisuvaihtoehdon. Kaiken aikaa kehitetään siis myös opetuksen sisältöjä ja opetusmenetelmiä. Suuntaus on entistä enemmän ongelmalähtöiseen lähestymiseen. – Koetetaan haarukoida sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jotta opiskelijat saavat sellaisia valmiuksia, joiden varassa he voivat pärjätä vaativissa lakimiestehtävissä. Varsinkin EY-oikeuden kehitys vie tähän suuntaan. Mannermaiset järjestelmät ovat liikkuneet Common Law -järjestelmän suuntaan, jossa argumentaatio on realistista sekä päämäärätietoista ja -lähtöistä. Bolognan julistuksen tavoitteena on myös poistaa esteitä työvoiman vapaalta liikkuvuudelta. Siksi opiskelijoita kannustetaan viettämään osa opiskeluajasta, esimerkiksi puoli vuotta, muissa maissa. 46 prosenttia Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoista toteuttaa jo nyt ajatusta. – Bolognan julistuksessa ideana on myös, että opiskelija voisi kolmivuotisen perusvaiheen jälkeen vaihtaa tiedekunnasta toiseen ja jopa alalta toiselle. Toki se vaatii pääsykokeita ja muun tyyppisiä karsintoja, sanoo Kekkonen. Se loisi hänen näkemyksensä mukaan myönteisiä paineita oikeustieteelliselle tiedekunnalle, jota pidetään houkuttelevana vaihtoehtona. Kotimaisten opiskelijoiden ohella heitä voisi tulla myös ulkomailta. Tietojen päivittämiseen on tarve Juristien jatko- ja täydennyskoulutusta Kekkonen pitää entistä ajankohtaisempana ja haasteellisempana. Tietojen päivittämisen tarve tulee kasvamaan koko ajan. – Tästä tulisi yliopistonkin kantaa joku osuus, mutta kuinka suuri, on jo eri juttu. Esteitä asettaa resurssien niukkuus. Toki yliopistolla on täydennyskoulutusta järjestetty. Kekkonen mainitsee myönteisenä esimerkkinä yksityisoikeuden laitoksen Business Law Forumin, joka on pyörinyt jo useamman vuoden. Sosiaalista tilausta on nyt siis muillakin koulutusinstituutioilla. Mutta jos niillä on rahkeita muuten järjestää koulutusta, ne tarvitsevat asiantuntijoita, ja monet parhaista ovat samoja, jotka vaikuttavat yliopistolla. Heillä taas on velvoitteensa omia opiskelijoitaan kohtaan. Kekkonen pohtii yhtenä ratkaisuna mallia, jossa yliopisto olisi järjestäjä ja kurssiin voisivat yliopisto-opiskelijoiden ohella osallistua maksua vastaan myös muut tahot. Bolognan malli lähtökohtana Lakimiesliitto on halunnut antaa yliopistolle työrauhan sen suunnitellessa Bolognan mallin mukaista koulutusjärjestelmää, mutta samalla se on pitänyt yllä tiivistä keskusteluyhteyttä, kertoo liiton puheenjohtaja, professori Heikki Halila. – Meidän lähtökohtamme on, että lakimieskoulutuksen tulee rakentua oikeustieteellisessä tiedekunnassa suoritetun oikeusnotaari- ja maisterintutkinnon varaan. Muualla annettava tai muuten koostuva koulutus ei liiton mielestä anna lakimiehen virkatutkintoa vastaavaa pätevyyttä. – Koulutusta järjestettäessä tulee välttää kasvattamasta byrokratiaa ja siirtymisen notaarivaiheesta maisteriopintoihin tulee olla joustava. Nykymuotoinen koulutus antaa sopivan pohjan Bolognan mallin mukaiselle koulutukselle, Halila painottaa. Lakimieskunnan enemmistö vieroksuu maisterin arvoa. Liitto on ilmaissut kantansa asiasta pari vuotta sitten yhdessä tieteellisten yhdistysten kanssa. Keskustelut ovat johtaneet siihen, että oikeusnotaarin nimike tulee käyttöön, mutta opetusministeriön yleislinjauksen mukaisesti lakimiestutkinto näyttää muuttuvan maisteritutkinnoksi. Valinnan vaikeus Halila toteaa, että opiskeluun pääsyn valintajärjestelmä jakaa mielipiteitä, eikä sellaista valintatapaa ole helppo järjestää, joka vastaisi kaikin tavoin tarkoitustaan.
– Nykyjärjestelmän hyvänä puolena on, että tiedekuntiin tulee motivoitunutta ja ilmeisen lahjakasta opiskelija-ainesta. Valintajärjestelmä vaikuttaa osaltaan siihen, että opinnot keskeytyvät harvoin. Puheenjohtajan mielestä opetusministeriön kaavailema yhteishaku voidaan toteuttaa myös oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Tämä poistaisi taktikointia siitä, mihin tiedekuntaan kannattaa pyrkiä. Se takaisi myös mahdollisimman hyvän opiskelija-aineksen tiedekunnalle. – Siksi näen edut haittoja suurempina. Tulevaisuudessakaan ei ole mahdollisuuksia luopua valintakokeista, vaikka professori Halila painottaisi nykyistä enemmän menestystä lukiossa ja ylioppilaskirjoituksissa. Tärkeänä hän pitää sitä, että opintojen aloittaminen ei viivästy. Moni kysymys odottaa vielä ratkaisua Lakimiesliitto ei pidä tarpeellisena aloituspaikkojen lisäystä puolella nykyisestä. – Onnistuimme torjumaan viime syksynä tähän tähdänneen niin sanotun KESE-suunnitelman. Meidän mielestämme maahan ei tarvita myöskään uutta oikeustieteellistä koulutusyksikköä. Tutkimus vastavalmistuneiden sijoittumisesta ja työttömyyden kehitystä koskevat tiedot kertovat, että juristien piirissä on työttömyyttä.
Lakimiesliitto on seurannut kiinteästi ja huolestuneena oikeustradenomikoulutuksen rakentamista. – Tarkoitus oli, että olisimme olleet mukana valmisteluryhmässä, mutta näin ei käynyt. Halila pitää tilannetta tällä hetkellä sillä tavalla hallitsemattomana, että opetus- ja oikeusministeriössä on asiasta eri käsitys. Hänestä olisi ensin pitänyt ratkaista periaatekysymykset ja ryhtyä vasta sitten käynnistämään koulutusta. Monet kysymykset ovat vielä ratkaisematta. – Oikeustradenomihankkeen lähtökohta on, että työmarkkinoilla on tarvetta koulutuksesta, jota aiemmin annettiin varanotaarikoulutuksessa, eikä tämä niin sanottu paralegaalinen tarve ole poistunut, vaikka varanotaareja ei enää valmistu. Koulutuksen pitäisi olla riittävän käytännönläheistä. Uudessakaan Bolognan mallin mukaisessa koulutuksessa oikeusnotaarintutkinto ei ole sellainen, joka vastaisi työmarkkinoiden tarpeita sellaisenaan. Moni tuskin edes päättäisi opintonsa siinä vaiheessa. Huolta oikeustieteellisen tiedekunnan resursseista Siksi Halilan mielestä on ymmärrettävää, että paralegaalikoulutusta käynnistetään. Hänestä sitä pitäisi antaa yliopistoissa. – Tämä edellyttäisi kuitenkin merkittäviä uudelleen järjestelyjä ja resursseja, joita nyt ei ole. Se ei myöskään saa muodostua kiertotieksi päästä oikeustieteelliseen tiedekuntaan, eikä oikeustradenomeille tule rakentaa mitään siltaopintoja, joiden avulla koulutus täydentyisi lakimieskoulutukseksi. Halila toistaa kuitenkin moneen otteeseen huolensa oikeustieteellisen tiedekunnan vähistä resursseista, joiden korjaamiseksi hän ehdottaa oikeustieteen painokertoimen nostoa yliopistorahoituksen mitoituksessa.
|
