Suomen Lakimiesliiton teettämä kaikkia lakimiehiä koskeva palkkatutkimus perustuu yksityisen ja julkisen sektorin palkkatutkimusten yhdistettyyn perusaineistoon.
Seuraavassa käsitellään pääsääntöisesti koko jäsenkuntaa ja julkista sektoria koskevia tuloksia. Yksityissektorin palkkatutkimuksen tulokset esiteltiin Lakimiesuutisten numerossa 2/2006.
Tekstissä tarkastellaan pääsääntöisesti kokonaispalkkaa. Kokonaispalkalla tarkoitetaan kiinteää kuukausipalkkaa lisättynä päätoimeen liittyvillä rahallisilla eduilla, ylityökorvauksilla ja luontoisetujen verotusarvoilla. Tulokset koskevat 7 982 oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanutta liiton jäsentä, jotka olivat kokopäivätoimessa lokakuussa 2005.
Taulukoissa ja kuvioissa on yleisimmin käytetty tilastollisina tunnuslukuina palkkojen aritmeettista keskiarvoa ja ns. fraktiileja eli F10-, F50- (mediaani) ja F90-arvoja. Kun jonkin ryhmän vastaajien tiedot asetetaan järjestykseen palkan suuruuden mukaan, alle F90-palkkaa ansaitsevia on 90 prosenttia ja enemmän ansaitsevia 10 prosenttia ryhmästä. Mediaanipalkkaa (F50) vähemmän ja enemmän ansaitsevia on yhtä paljon. Vastaavasti alle F10-palkkaa ansaitsevia on 10 prosenttia ja enemmän ansaitsevia 90 prosenttia ryhmästä.
Kuvioissa tarkastellaan palkkaa mm. sukupuolen, iän, kokemuksen, aseman, sektorin ja paikan mukaan. Oikeassa reunassa esitetään lakimiesten prosentuaaliset lukumääräjakaumat sekä tunnuslukujen arvot.
Naiset tienaavat yhä miehiä vähemmän
Kaikkien lakimiesten keskimääräinen kokonaispalkka oli selvityksen mukaan 4 601 euroa viime vuoden lokakuussa. Mediaanipalkka oli 4 210 euroa, F10-palkka 2 806 euroa ja F90-palkka 6 660 euroa.
Naisten keskimääräinen kokonaispalkka oli 4 078 ja miesten 5 079 euroa, eli naisten ansiot olivat 80 prosenttia miesten vastaavista. Keskimääräinen ero pienentyi hieman vuodesta 2003. Ero ei kuitenkaan kerro palkkadiskriminaation määrää, sillä eri sektoreilla samoissa työtehtävissä sukupuolten välinen palkkaero voi olla perusteltu, jos miesten ja naisten osaaminen tai muut ominaisuudet poikkeavat toisistaan.
Alle 30-vuotiaitten keskimääräinen palkka oli 2 860 ja 50–59-vuotiaiden 5 133 euroa. Vuonna 2005 valmistuneiden lakimiesten keskipalkka oli 2 468 euroa, F10-palkka 1 763 ja F90-palkka 3 140 euroa.
Yksityisen sektorin lakimiehet ovat selvästi muita nuorempia. Heidän keski-ikänsä, 41 vuotta, oli viisi vuotta alempi kuin julkisen sektorin lakimiesten keski-ikä. Ero on kaventunut vuoden 2003 seitsemästä vuodesta kun yksityisen sektorin lakimiesten keski-ikä on noussut. Julkisella sektorilla yli 60-vuotiaiden osuus oli noussut yhdeksään prosenttiin vuoden 2003 kuudesta prosentista.
Valtion keskipalkka 4 070 euroa
Valtiosektorin keskipalkka oli 4 070 euroa, F10-palkka 2 624 ja F90-palkka 5 535 euroa.
Valtion palkkajakauma on muodoltaan selvästi erilainen kuin yksityissektorin, jonka jakauma on ns. oikealle vino. Tällöin keskipalkka on selvästi korkeampi kuin mediaanipalkka.
Yksityissektorilla ero oli 553 euroa, koska joillekin yksityisen sektorin lakimiehille maksettavat korkeat palkat nostavat keskiarvoa. Valtiosektorilla keskipalkan ja mediaanipalkan ero oli vain 154 euroa.
Vuonna 2005 valmistuneiden valtiosektorin lakimiesten keskipalkka oli 2 054 euroa, mediaanipalkka 1 844 euroa, F10-palkka 1 728 euroa ja F90-palkka 2 555 euroa. Kokemuksen karttuminen 20 vuoteen nosti keskipalkan 4 269 euroon.
Ylimpään aseman mukaiseen ryhmään kuului 6 prosenttia valtiosektorin lakimiehistä. Heidän keskimääräinen palkkansa oli 6 082 euroa.
Kuntien keskipalkka 4 373 euroa
Kuntasektorin keskipalkka oli 4 373 euroa, F10-palkka 2 900 ja F90-palkka 6 294 euroa. Kuntasektorilla keski- ja mediaanipalkan ero oli 305 euroa eli selvästi suurempi kuin vastaava ero valtiolla.
Tuloksia tulkittaessa on pidettävä mielessä, että sektorilla työskenteli kaikkiaan vain 520 lakimiestä.
Kokonaistyöaika 43 tuntia viikossa
Lakimiesten työajan selvittäminen on hankalaa, sillä useat vastaajat eivät ilmoittaneet työaikaansa ollenkaan tai merkitsivät sen vain ”noin-arviona”. Lomakkeissa kysyttiin säännöllisen ja todellisen keskimääräisen viikkotyöajan lisäksi ylityötuntien lukumäärää.
Työaika oli keskimäärin 37 tuntia viikossa. Todellinen kokonaistyöaika sen sijaan nousi keskimäärin 43 tuntiin. Joka kymmenes lakimies teki töitä 50 tuntia tai enemmän viikossa.
Lakimiehistä 63 prosenttia ilmoitti tekevänsä ylitöitä keskimäärin 7 tuntia viikossa. Yksityissektorilla ylitöitä tehtiin selvästi enemmän kuin julkisella sektorilla.
Lakimieskunnan ansiot nousivat yleisessä tahdissa
Vuodesta 2003 vuoteen 2005 kaikkien lakimiesten keskipalkka nousi 7,2 prosenttia ja palkansaajien ansiotasoindeksi 7,6 prosenttia. Ajanjakson inflaatio oli vain 1,6 prosenttia, jolloin keskipalkka nousi reaalisesti 5,5 prosenttia.
Julkisen sektorin palkat nousivat kahdessa vuodessa 6,2 prosenttia ja yksityisen sektorin 8,3 prosenttia. Kuntasektorilla palkat nousivat selvästi nopeammin (10,2 %) kuin valtiosektorilla (5,7%).
Valtiosektorin palkkauksen jälkeenjääneisyys suhteessa yksityiseen sektoriin on lisääntynyt vuodesta 2003. Vuonna 2005 valtion keskimääräinen kokonaispalkka oli 75 prosenttia yksityisen sektorin palkasta, kun se vuonna 2003 oli vielä 77 prosenttia. Erityisen selvästi kehitys näkyy ylimmissä johtotehtävissä, joissa suhde oli 73 prosenttia vuonna 2005, kun vuonna 2003 se oli vielä 80 prosenttia.
Kuntasektorilla keskimääräinen kokonaispalkka suhteessa yksityisen sektorin palkkaan nousi lievästi vuoden 2003 80 prosentista vuoden 2005 81 prosenttiin. Ylimmissä johtotehtävissä suhde nousi 81 prosentista 82 prosenttiin.
Tulospalkkioiden huomioiminen laski suhteita jonkin verran. Tuloksia tulkittaessa tulee muistaa yksityisen sektorin tulospalkkioiden arvioimiseen liittyvät epävarmuudet.
