Lakimieskunnan Pelle Peloton

Imatralle lähdettiin juttumatkalle siinä mielessä, että muistutettaisiin lukijoita näin kesän korvalla, kuinka tärkeää on paperityön vastapainoksi puuhata jotain käsillä, ihan mitä tahansa: kokata, neuloa, hakata halkoja, veistellä kaarnaveneitä…

No joo, jo asianajaja Olli Ruokosen toimistossa tuli selväksi, että hänen käden taitonsa ovat niin mestariluokkaa, että alkuperäinen juttuidea kuivui kokoon: harva asianajaja on rakentanut omin käsin listahöylän mallin havainnollistaakseen oikeudelle, mistä leasingsopimuksen purkamista koskeneessa riita-asiassa oli kysymys.

– Kanne vilisi outoja käsitteitä kuten pylkkä, luisti ja välys, joista silloisen raastuvanoikeuden naisjäsenet eivät olleet koskaan kuulleetkaan. Rakensin käsittelyjen välillä mallin, jolla havainnollistin, mistä laitteen viallisuudessa oikein oli kysymys. Oikeus ilahtui, ja juttu voitettiin. Hovioikeus ei kyllä suostunut arkistoimaan vempainta, vaan halusi sen palauttaa, Olli Ruokonen nauraa ja esittelee samalla kaava-auto Oliverin, jonka avulla taas esti hölmön asemakaavamuutoksen.

– Rakentelin tuota suunniteltua asemakaava-aluetta käyttävän kuorma-auton pienoismallin, jossa oli kääntyvät etupyörät, piirtelin asemakaavasuunnitelman samaan mittakaavaan ja tein vielä pahvista rakennukset. Menin kaupungintalolle ja pyysin kaavaosaston porukoita pakittamaan autoa suunnittelemalleen pihalle niin kuin tarve todellisuudessa olisi vaatinut. Yrittivät kovasti, ja muuttivat kaavaa, kun huomasivat, ettei se onnistu.

– Kaavaosaston tietokoneohjelma ei ollut ottanut huomioon esimerkiksi auton peilejä eikä sitä, ettei rekka nyt vain kääntyile miten tahansa, Ruokonen virnistää.

Vastapainoa aivotyölle

Teknisestä lahjakkuudesta on ollut konkreettista hyötyä, mutta ennen muuta paljon iloa: Olli Ruokonen on tehnyt omin käsin hurmaavia esineitä niin kotiinsa kuin lahjaksi lähipiirilleen. Itselleen muun muassa kivipintaisen sohvapöydän pikkupöytineen, visa- ja loimukoivuisen shakkipöydän ja sorvauksin koristellun kirjahyllyn. Lapsille on tullut tehdyksi pari ruokapöytää, parivuode, pöytä- ja jalkalamppuja, maustehyllyjä ja vaikka mitä. Sekä tietenkin leluja.

– Minusta käsillä osaaminen on hyvin tärkeää tässäkin ammatissa, ja puuhasteleminen on hienoa vastapainoa paperityölle. On tärkeää, että pääsee hypistelemään omien käsiensä tuotantoa, muutakin kuin A4-arkkeja. Lisäksi olen halunnut, että jälkipolvi voi sanoa, että tuon ja tuon esineen on oma isä tai ukki itse tehnyt. Kaikki tuotokset olenkin signeerannut vuosilukuineen, ettei tämä puoli pääsisi unohtumaan.

Itse tehdyt huonekalut, porraskaiteet ja valaisimet ovat puusepäntaidon mestarinäytteitä, mutta kutkuttavimmillaan Ruokonen on keksijänä ja metallimiehenä. Saunatilojen uima-allasta kiertää junarata, ja sen varrella oleva, matkoilta tuoduista pikkutaloista rakennettu kaupunkikin on nykyään sähköistetty.

– Ennen sytyttelin uima-altaasta käsin taloihin tuikkuja, mutta kun siinä puuhassa alkoi vierähtää niin kauan, että rupesin muuttumaan eräiltä osin siniseksi, päätin sähköistää koko yhteisön, hän naurahtaa.

Uima-altaan reunalla on myös pienoismalli m/s Otosta, tsaarinaikaisesta miinanraivaajasta tehdystä aluksesta, jolla seilataan kesäisin Saimaalla.

– Sellaisen omistaminen edellyttää, että kippari osaa itse hitsata.

Musiikki tuudittaa uneen

Paitsi m/s Ottoa, Olli Ruokonen kipparoi pariakin jazzyhtyettä.

– Silloin aikoinaan 1990-luvun alussa äijät häipyivät Asianajajapäiviltä Aulangolta Hämeenlinnan kapakoihin. Minua se harmitti, ja ajattelin, että meilläkin voisi olla bändi, kun kerran insinööreillä ja lääkäreilläkin oli, hän kertoo.

Vuonna 1993 AdvoJazz esiintyi ensimmäisen kerran Asianajajapäivillä.

– Tänä kesänä esiinnymme Puumalassa NiiniJazzeilla jo 17. kerran, ja lämppärinämme toimii poliisikomentaja Jukka Riikosen bändi!

Harrastukset, musiikki ja käsillä tekeminen, auttavat sulkemaan työasiat pois mielestä.

– Vaikka työnsä pyrkiikin jättämään toimistoon, työasioilla on taipumusta tunkea mieleen vapaa-ajallakin. Tästä pääsee, kun uppoutuu harrastuksiinsa. Esimerkiksi musiikin kuuntelu tuudittaa uneen, ja tässä sorvin ääressä jyystäessä hermo lepää lakiasioista.

Imatralla toimii toinen Ruokosen johtama jazzyhtye, JazzOliver.

– AdvoJazz pääsee etäisyyksien takia harjoittelemaan harvoin yhdessä. Sen sijaan JazzOliver kokoontuu viikoittain, joten pääsen testaamaan sovituksia täällä kotikulmilla.

Monitoimitila

Olli Ruokosen omakotitalossa on oikein kunnon verstas, jossa on kaikki pelit ja vehkeet, sorvit ja jyrsimet.

– Tämä on yhdistetty soittoharjoitus-, askartelu- ja jumppatila. Vaimoni vähän kauhistelee, kun sahanpurua on niin paljon, mutta se vähän niin kuin kuuluu tähän hommaan.

Hommaan kuuluu myös kierrätysajattelu, sillä Ruokonen tekee mielellään vanhasta uutta. Siksi vanhaa kamaa kertyy nurkkiin odottamaan uusiokäyttöä, ja monta kertaa, kun jotain heittää pois, juuri sille olisikin ollut seuraavana päivänä käyttöä.

– Autotalliin ei ole mahtunut autoa viiteenkymmeneen vuoteen. En malta heittää mitään pois. Mopojen männistäkin syntyy valamalla uusia ihmeitä.

Romuraudan ohella asianajajan käsissä taipuu pronssi, hän on itse suunnitellut ja rakentanut laitteen, jolla metalli sulatetaan. Tärkeätä roolia keksinnössä näyttelee vanha pölynimuri.

– Kyllähän minä vähän sellainen keksijä olen, ja juuri se keksiminen tuottaa valtavasti riemua.