Keskiviikkona 12.1. Pikkuparlamentin auditoriossa Helsingissä järjestetty seminaari käsitteli kattavasti oikeuslaitoksen resurssitilannetta ja siitä käytävän keskustelun tiivistymistä. Alustajien puheenvuoroissa korostui yhteisen tahtotilan löytyminen oikeuslaitoksen haasteisiin vastattaessa.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi viittasi avauspuheenvuorossaan valiokunnan vuosi sitten antamaan mietintöön, jossa se eri tahoilta pyytämiensä selvitysten pohjalta otti kantaa oikeudenkäyntien viivästymisiin. Sasin mukaan keskimääräiset oikeudenkäyntiajat Suomessa ovat kohtuullisella tasolla, mutta viivästymisiä yksittäisissä tapauksissa tapahtuu edelleen.
– Keskiarvot eivät riitä, vaan perusoikeuksien on toteuduttava kaikissa tapauksissa, Sasi painotti.
Lakimiesliiton puheenjohtaja Risto Nuolimaa toi avauksessaan esille Lakimiesliiton Oikeusturvaohjelman, jonka liitto julkaisi lokakuussa 2010. Siinä Lakimiesliitto tuo esiin ehdotuksensa konkreettisiksi toimiksi, joilla kansalaisten oikeusturvaa voitaisiin parantaa tehokkaasti. Nuolimaa korosti myös eri oikeuspoliittisten vaikuttajatahojen yhteistyön tärkeyttä oikeusturvaa koskevissa kysymyksissä.
– Vain yhdessä toimien voimme parantaa kansalaisten oikeusturvaa ja oikeuslaitoksen toimintakykyä, Nuolimaa totesi.
Oikeuslaitoksen haasteista uskallettava puhua avoimesti
Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo toi alustuksessaan esiin oikeuslaitokseen liittyvien asioiden poliittisesti haastavan luonteen.
– Rahaa irtoaa poliittisilta päättäjiltä siihen, mikä on lähellä ja konkreettista ja tuottaa nopeaa poliittista pääomaa. Oikeuslaitoksen asioissa näin ei yleensä ole. Oikeusturvan ylläpito on kuitenkin yksi yhteiskunnan ydintehtävistä, joten riittävä ja vakaa rahoitus on silti saatava.
Koskelon mielestä tärkeää edistystä oikeuslaitoksen kehittämistä koskevissa kysymyksissä on viime vuosina tapahtunut, mutta paljon on vielä tehtävää.
Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen luotasi puheenvuorossaan erilaisia käytännön keinoja oikeuslaitoksen toimintakyvyn varmistamiseksi ja kriisiytymisen estämiseksi.
– Tarvitsemme ajantasaisen ja yhtenevän tilannekuvan ja diagnoosin sekä yhteisen tahtotilan tarvittavista toimista oikeuslaitoksen toimintakyvyn turvaamiseksi, Nissinen totesi.
Oikeusministeri Tuija Brax painotti avoimen keskusteluilmapiirin tärkeyttä oikeuslaitosta koskevissa kysymyksissä.
– Meidän täytyy uskaltaa puhua perustuslain 21 §:n sisällöstä ja oikeuslaitoksen resursseista yhteisenä kysymyksenä.
Brax nosti esiin samana päivänä julkistetun osastopäällikkö Jarmo Littusen johtaman työryhmän laatiman suunnitelman toimista, joilla voidaan nopeuttaa rikosprosessia. Oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteinen työryhmä listaa 19 toimenpidettä. Suunnitelmassa painotetaan muun muassa talousrikollisuuden ehkäisemistä sekä poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomioistuinlaitoksen henkilöstöresurssien turvaamista erityisesti vaativien rikosasioiden käsittelyssä.
Valtionhallinnon tuottavuusohjelma on saanut osakseen paljon arvostelua ja sitä tuli myös seminaarissa. Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg kutsui tuottavuusohjelmaa näköesteeksi oikeusturvan merkityksen ymmärtämiselle.
– Tuottavuusohjelma ei voi olla juustohöylämalli, jossa vedetään resursseja pois niiltäkin aloilta, joiden toiminta edistää yhteiskunnan tuottavuutta. Oikeusvaltion rahoituskysymykset ja Suomen kilpailukyky liittyvät toisiinsa.
Viesti pitää viedä juristipiirien ulkopuolelle
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja Mika Ilveskero kävi puheenvuorossaan läpi asianajolaitoksen ajankohtaista tilannetta. Hän peräänkuulutti myös juristikunnan yhteistä ponnistusta seminaarissa käytävän keskustelun viemiseksi laajemmille poliittisille areenoille.
– Meidän tulee pohtia, miten nämä puheet viedään lakimieskunnan ulkopuolelle, Ilveskero esitti.
Lakimiesliitto on omalla Oikeusturvaohjelmallaan pyrkinyt herättämään oikeuspoliittista keskustelua sekä juristipiireissä että niiden ulkopuolella. Liiton hallituksen puheenjohtaja Harri Lindberg toi alustuksessaan esiin konkreettisia ehdotuksia Oikeusturvaohjelmasta.
– Ehdotusten lähtökohtana on, että niillä parannetaan oikeusturvaa ja että ne muodostavat kustannusneutraalin kokonaisuuden. Tavoitteenamme on oikeusturvan kohdentaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan.
Erillisinä kysymyksinä Lindberg nosti esille talousrikollisuuden torjunnan tehostamisen ja muutoksenhaun järkevöittämisen sekä siihen liittyvät resurssipanostukset käräjäoikeuksiin.
– Kansalaisten oikeusturvan takaaminen on yksi yhteiskunnan ydintehtävistä, tämän on näyttävä myös oikeusministeriön hallinnonalan resursseissa, Lindberg peräänkuulutti.
Kimmo Sasi veti seminaarin lopuksi yhteen esille nousseita teemoja. Hän oli oikeusministerin kanssa samoilla linjoilla perustuslain 21 §:n merkityksestä oikeuslaitoksen resurssikysymyksistä keskusteltaessa.
– Valtiovarainministeriölle perusoikeuksia koskevat argumentit ovat tähän asti olleet argumentteja muiden joukossa. Tähän olisi saatava muutos.
Sasi korosti myös esille noussutta yhteisen tahtotilan merkitystä ja piti seminaarin ilmapiiriä erittäin rakentavana.
Yhteinen sävel alkaa löytyä
Järjestävien tahojen edustajat olivat tyytyväisiä seminaarin antiin. Harri Lindbergin mielestä eri tahojen välillä alkaa löytyä monien alustajien painottama yhteinen sävel oikeuslaitoksen kehittämistä koskevissa kysymyksissä.
– Meidän ja muiden oikeuspoliittisten vaikuttajien esille nostamat teemat koetaan juristikunnassa selkeästi tärkeiksi. Tämä seminaari antaa meille kaikille varmasti eväitä useissa alustuksissa painotetun yhteisen tahtotilan saavuttamiseksi.
