Lakimiesliiton palkkatutkimus kertoo jälleen, millä uralla juristien palkkakehitys kulkee. Kaikkien juristien kokonaisansioiden mediaani ilman tulospalkkioita oli 5 500 €/kk, jossa oli nousua 1,9 prosenttia edelliseen palkkatutkimukseen verrattuna.
– Eihän palkkakehitys mitään huimaa ole ollut, mutta tilannetta voi ehkä luonnehtia nykyisessä taloustilanteessa tyydyttäväksi, sanoo Lakimiesliiton toiminnanjohtaja Jorma Tilander.
Kokonaisansioiden keskiarvo ilman tulospalkkioita oli kaikkien vastanneiden osalta 5 836 euroa/kk. Keskiarvo jopa laski hieman edellisen vuoden luvusta (5 881 euroa/kk).
– Hämmästelimme keskiarvoa, mutta aineistosta löytyi järkevä syy sen laskulle. Tulokset osoittavat, että lakimiesten ansioiden palkkahaitari on kaventunut. Tämä laskee keskiarvoa merkittävästi, mutta ei vaikuta mediaaniin samalla tavalla, kertoo Lakimiesliiton edunvalvontayksikön johtaja Taru Turunen.
Kaikista vastaajista 65 prosenttia arvioi palkkansa nousseen lokakuusta 2013 lokakuuhun 2014. Julkisella sektorilla (70 %) luku oli hieman korkeampi kuin yksityisellä sektorilla (61 %). Yksityisellä sektorilla työskentelevien juristien mediaaniansiot ilman tulospalkkioita asettuivat 5 800 euroon kuukaudessa keskiarvon ollessa 6 283 €/kk. Julkisella sektorilla vastaajien kokonaisansioiden mediaani oli 5 300 €/kk ja keskiarvo 5 493 €/kk eli välimatka mediaanin ja keskiarvon välillä on huomattavasti pienempi.
Eroja on kuitenkin julkisen sektorin sisälläkin.
– Kunnilla palkkahaitari on laajempi kuin valtiolla. Tästä kertoo se, että keskimääräiset palkat olivat valtion ja kunnan palveluksessa olevilla lähes samat, mutta mediaanipalkka oli valtiolla jonkin verran korkeampi, kertoo Lakimiesliiton julkisen sektorin neuvottelujohtaja Tarja Niemelä.
Heikko taloustilanne on heijastunut myös tulospalkkioihin, joiden määrä laski edellisestä tutkimuksesta.
– Tämä on selkeästi seurausta yritysten huonontuneesta kannattavuudesta nykyisessä taloudellisessa ympäristössä, Taru Turunen kertoo.
– Talouden kääntyessä nousuun tulospalkkioiden odotetaan luonnollisesti kasvavan.
Juristit kokevat asemansa työpaikalla vakaaksi
Lakimiesliitto kysyy palkkatutkimuksessa myös, miten vakaaksi vastaajat lähitulevaisuudessa kokevat toisaalta työpaikkansa tilanteen ja toisaalta oman tilanteensa työpaikalla. Vastaajista 73 prosenttia koki työpaikkansa tilanteen lähitulevaisuudessa vakaaksi tai melko vakaaksi. Oman tilanteensa juristit arvioivat työpaikan tilannetta selvästi vakaammaksi, sillä 88 prosenttia vastaajista katsoi oman tilanteensa vakaaksi tai melko vakaaksi. Välitöntä lomautusten tai irtisanomisten uhkaa ei siis vastaajilla ole yleisesti ottaen näköpiirissään.
– Nämä luvuthan ovat sinänsä erittäin hyviä, Tarja Niemelä toteaa.
– On kuitenkin huomionarvoista, että yksityisellä sektorilla vastaajat katsoivat tilanteensa hieman vakaammaksi kuin julkisella sektorilla. Tässä nähdään selvästi valtion ja kuntien yt-neuvottelujen vaikutukset tulevaisuuden-näkymiin.
Viikkotyöajat yli 40 tunnissa
Palkkatutkimuksessa kysytään myös työajoista. Yleisesti ottaen keskiarvot ja mediaanit liikkuvat 40 tunnissa per viikko ja jonkin verran sen yli. Kaikkien vastaajien mediaanityöaika oli 40 tuntia ja keskimääräinen työaika 41,7 tuntia viikossa.
– Alitöitä juristit eivät ainakaan tee, Taru Turunen hymähtää.
Suurimpia työtuntimäärät ovat asianajotoimistoissa, joissa keski-arvo ja mediaani nousevat 45 tuntiin viikossa. Määrät ovat Taru Turusen mielestä korkeita.
– Tämä ei sinänsä ole mitään uutta, että asianajoalalla tehdään paljon töitä. Tärkeää on kuitenkin se, että jos työntekijä tekee ylitöitä, hänen tulee saada niistä korvaus. Tähän ottavat kantaa esimerkiksi Lakimiesliiton Reilu Työnantaja -sertifikaatti, vuonna 2013 julkaisemamme työsuhteen vähimmäisehtosuositus työehtosopimuksettomille aloille sekä tietenkin työaikalaki.
Turusen mielestä on myös olennaista, että jos joustoja haetaan, ne tapahtuvat molempiin suuntiin.
– Jos yksityisen sektorin työn-antajat hakevat joustoja työaikoihin ja muihin kysymyksiin, heidän täytyy olla valmiita joustamaan myös työntekijöiden suuntaan esimerkiksi erilaisten työaikaa ja työnteon fyysistä paikkaa koskevien järjestelyjen muodossa.
Julkisellakin sektorilla juristit paiskivat töitä keskimäärin yli 41 tuntia viikossa. Luvut ovat valtiolla ja kunnalla hyvin samanlaiset.
– Tämä tietysti tarkoittaa esimerkiksi valtiolla sitä, että kyllähän juristit tekevät keskimäärin selvästi enemmän töitä kuin 36 tunnin 15 minuutin virastotyöaika edellyttäisi, Tarja Niemelä pohtii.
Suuri osa valtion juristeista kuten esittelijät, oikeusavustajat, syyttäjät, tuomarit ja voudit, ovat työajattomia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työnantaja voi tietoisena henkilöstömäärää suuremmasta työkuormasta sallia tilanteen, jossa työntekijät joutuvat jatkuvasti tekemään normaalia selvästi pidempiä työpäiviä.
Tarja Niemelä kiinnittää huomiota oikeuslaitoksen resurssi-tarpeisiin.
– Oikeusministeriön hallinnonalan rahoitustilanteesta on puhuttu viime kuukausina paljon. Viimeksi poliitikot keskustelivat siitä Lakimiesliiton vaalipaneelissa helmikuun alkupuolella. Valtioneuvoston kehyspäätökset ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa syyttäjälaitos valmistautuu parhaillaan yt-neuvotteluihin. Ei voi olettaa, että samat työt vaan hoidetaan vähemmällä porukalla. Se on työsuojelullisesti arveluttavaa toimintaa, Niemelä painottaa.
Määräaikaisuudet edelleen ongelmana
Julkisella sektorilla lukuisten määrä-aikaisten työsuhteiden ketjutukset varsinkin nuorten juristien keskuudessa ovat olleet kipupiste jo vuosia. Määräaikaisuuksien määrä on nyt alkanut kasvaa myös yksityisellä sektorilla.
– Etenkin yksityisen sektorin nuorten juristien keskuudessa määräaikaisuuksien suhteellinen osuus on kasvanut, Taru Turunen kertoo.
– Kenties työnantajat haluavat hankalassa taloustilanteessa pelata rekrytoinneissaan entistä enemmän varman päälle eivätkä halua sitoutua vakinaiseen työ-suhteeseen nuoren työntekijän kohdalla yhtä helposti kuin aiemmin. Määräaikaisuudelle täytyy kuitenkin aina olla lainmukainen peruste, se asia ei tietenkään ole muuttunut miksikään.
Tarja Niemelä nostaa määrä-aikaisuuksien osalta esiin oikeuslaitokselle myönnettävät pätkä-rahoitukset.
– Määräaikaisten työsuhteiden määrä alle 30-vuotiaiden julkisen sektorin juristien keskuudessa on yli 60 prosenttia, mikä on käsittämättömän korkea. Tämä johtuu esimerkiksi tuomioistuimissa siitä, että eduskunta paikkaa tuomioistuin-laitoksen rahoitusvajetta jatkuvasti niin sanotuilla joululahjarahoilla, jotka se suuntaa vuosittain ruuhkautuneimmille tuomioistuimille. Näin eduskunta on menetellyt jo vuosia, vaikka työn tarve on selvästi pysyvä eikä tilapäinen, hän sanoo.
– Tähän kiinnittivät meidän lisäksemme huomiota myös käräjä-oikeuksien laamannit viime syksyn vetoomuksessaan eduskunnalle.
Niemelä näkee pätkärahoitukset myös ongelmallisena oikeuslaitoksen riippumattomuuden kannalta.
– Nämä ovat arvovalintoja, joita poliittiset päättäjät työkseen tekevät. Oikeuslaitos on demokraattisen valtion ydintoiminto. Sen pitäisi näkyä muun muassa siinä, että työtä pystytään tekemään vakituisissa työ- ja virkasuhteissa eikä kyvykästä työvoimaa pyöritetä määräaikaisuudesta toiseen, kunnes he kyllästyvät ja lähtevät muualle, Niemelä kritisoi.
Palkkatutkimuksen kaikki tilastot julkaistaan kokonaisuudessaan Lakimiesliiton jäsensivuilla: www.lakimiesliitto.fi.