Lakimiesliiton puheenjohtaja Risto Nuolimaa:
Valtiovallan myönnettävä
Oikeuslaitos tarvitsee lisää voimavaroja
Suomalainen oikeusvaltio lepää kokonaisuutena katsoen lujalla ja toimivalla pohjalla eikä vaadi rajua uudistamista. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa yksityiskohtaisen mutta yleispätevän oikeusvaltioutopian rakentaminen on myös mahdotonta. Tämän päivän ratkaisut eivät välttämättä toimi tulevaisuudessa. Maailma ei tule kerralla valmiiksi.
Lakimiehen työn mittaaminen tulosten määrällä vahingollista
Suomi on kiistatta hyvä maa. Kansanvalta toteutuu hyvin. Päätökset tehdään demokraattisesti. Yleisesti ottaen julkinen sektori samoin kuin yksityinen sektori toimivat tehokkaasti kansalaisten edut huomioon ottaen. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminta sujuu. Oikeastaan noiden sektoreiden toisistaan erottaminen ei kaikilla aloilla ole kovin helppoa, mikä kertoo toimivasta yhteistyöstä.
Tampereen yliopistossa on tehty World Values Survey -kysely. Tuomioistuimet olivat tuon kyselyn mukaan suomalaisten mielestä kolmanneksi luotetuin yhteiskunnallinen instituutio heti poliisin ja puolustusvoimien jälkeen. Nyt viidennen kerran toteutetussa kyselyssä aiempien ilmaus ”oikeuslaitos” oli korvattu ilmauksella ”tuomioistuimet”. Menestys on kaikissa viidessä kyselyssä ollut hyvä. Mainitulla luottamusselvityksellä on niin suuri merkitys, että se mainitaan oikeusministeriön hallinnonalan kohdalla Valtion budjetissavuodelle 2008.
Tilastokeskuksen oikeustilastoista saa monenlaista tilastotietoa eri tuomioistuimissa ratkaistuista asioista. Niistä samoin kuin eräistä muista tilastoista voi päätellä, että rikosasioiden käsittelyajat käräjäoikeuksissa eivät pääkaupunkiseutua lukuun ottamatta ole valtavan pitkiä.
Toisaalta tilastojen valossa riita-asioiden kirjallinen valmistelu sujuu varsin rivakasti, mutta suullisiin käsittelyihin kuluu varsinkin laajoissa riita-asioissa aikaa runsaasti. Tältäkin osin maan eri osat, ja jopa paikkakunnat, poikkeavat toisistaan. Pienehköissä tuomioistuimissa muutama laaja juttu saa tilaston näyttämään eri vuosina kovinkin erilaiselta.
Eräitä työsuorituksia voi varmaankin mitata tehdyn työn määrällä. Tuomareiden, muiden viranomaistoimintaa harjoittavien ja asianajajien työ ei kuulu tähän ryhmään. Ei taida olla yhtään lakimiesammatissa olevaa, jonka ammatillista toimintaa – ja kuten nykyään on tapana sanoa – toiminnan tuottavuutta tai tuloksellisuutta voisi järkevästi ajatellen mitata yksinomaan määrällä. Oikeastaan lakimiehen työn mittaaminen tulosten määrällä on jopa vahingollista. Sitä saa mitä mittaa. Määrällä mittaaminen johtaa helposti laadusta tinkimiseen. Siihen lakimiehet eivät saa alistua. Ja mikä tärkeintä: siihen ei suomalaisella yhteiskunnalla ole varaa.
On vaikea löytää lakimiestä, jolla ei olisi liikaa töitä
Pitkät käsittelyajat ja erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lisääntyvät tuomiot viivästymisistä ovat herättäneet huomiota niin julkisessa sanassa kuin tuomioistuimissakin.
Vuosina 2003–2005 saimme yhteensä seitsemän langettavaa tuomiota. Meille yleensä vertailumaana toiminut Ruotsi sai samana aikana vain yhden langettavan ratkaisun. Tänä vuonna meille on kertynyt langettavia tuomioita jo kuusi. Kokonaismäärä onkin noussut 24 langettavaan tuomioon. Tähän joku löytää varmasti lukuisia selityksiä.
Oikeuksiin pääseminen edellyttää hyvän lainsäädännön ja oikeamielisen sekä muutoinkin ammattinsa osaavan syyttäjän, asianajajan ja tuomarin sekä muun ratkaisijan lisäksi sitä, että menettely, jolla oikeutta haetaan, on toimiva. Ja tietysti tuomion täytäntöönpanojärjestelmänkin tulee toimia hyvin. Yksi osa toimivuutta on se, että oikeus toteutuu kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella hintariskillä. Tähän voidaan jossain määrin päästä toimintaa tehostamalla. Se voi tapahtua yhtäältä siten, että virkamiehet tekevät entistä enemmän töitä ja toisaalta lainsäädäntöä uudistamalla. Lainsäädännön uudistaminen tässä tarkoituksessa voi merkitä muun muassa valituslupajärjestelmän säätämistä haettaessa muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun hovioikeudessa. Tässä tarkoittamani, jo valmisteilla oleva valituslupajärjestelmä enempää kuin muutkaan lainsäädäntötoimet eivät kuitenkaan saa merkitä oikeusturvan heikentymistä.
Oikeusturvaa ja erityisesti oikeuksiin pääsemisen nopeutta voidaan siis jossain määrin parantaa lainsäädäntötoimin. Mutta läheskään kaikkia edellä mainittuja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 24 tuomiota ei olisi voitu välttää pelkin lainsäädäntötoimin. Toinen mainitsemani tehostamistoimenpide, eli nykyisten toimijoiden työn lisääminen, ei puolestaan onnistu millään.
On kovin vaikea löytää lakimiestä, jolla ei olisi töitä jopa liikaa. Tämä koskee sekä julkisella että yksityisellä sektorilla toimivia lakimiehiä.
Oikeuslaitoksen kehittämisessä ja siis muun muassa oikeusturvan tehostamisessa on viime kädessä kysymys voimavaroista, resursseista. Keskusteluissa tuomareiden kanssa tulee jatkuvasti esille työtahdin kiristyminen ja työuupumuksen lisääntyminen. Työtahdin kiristyminen ei tietenkään koske yksinomaan tuomareita ja muita tuomioistuinlaitoksessa toimivia. Samat kokemukset nousevat esille keskusteluissa muidenkin lakimiesten kanssa. Niin tuomarit, syyttäjät, asianajajat, hallintolakimiehet, pankkilakimiehet kuin missä muussa lakimiesammatissa tahansa toimivat juristit kokevat työtahdin kiristyvän jatkuvasti. Valtiovallan tulee omalta osaltaan myöntää, että koko oikeuslaitos sanan laajassa mielessä tarvitsee lisää voimavaroja.
Lakimiesliitto yhtä lähellä kuin lähin puhelin
Suomen Lakimiesliitto on ammattijärjestö. Sen ensisijainen tehtävä on puolustaa jäsenistönsä ammatillista asemaa. Luonnollisesti työn oikeudenmukaisella palkitsemisella on tässä keskeinen asema. Yhä tärkeämmiksi ovat kuitenkin nousseet muut työhön liittyvät asiat. Työn järjestämisen, tapojen ja hyvinvoinnin merkitys korostuu jatkuvasti.
Nämä ovat olleet jo pitkään esillä akavalaisessa edunvalvonnassa aina liittotasolta neuvottelujärjestöjen kautta keskusjärjestötasolle. Tämänvuotisellakin neuvottelukierroksella asiat ovat olleet neuvottelupöydässä ja edistystä on saavutettu. Pitkä matka on kuitenkin jäljellä tilanteeseen, jossa ylemmätkin toimihenkilöt saavat kohtuullisen korvauksen työpanoksestaan, eivätkä ole pakotettuja palkattomiin ylitöihin tai matkustamiseen ilman kohtuullista korvausta. Lakimiesliitto on jo pitkään toiminut aktiivisesti lakimiesten ja muiden ylempien toimihenkilöiden aseman parantamiseksi yksityisellä ja julkisella sektorilla. Tänä vuonna liitto on entisestäänkin lisännyt panostusta edunvalvontaan ja kaksi uutta asiamiestä on aloittanut liiton palveluksessa.
Neuvottelukierroksen lisäksi työtä hyvien työskentelyedellytysten ja työntekijän oikeuksien toteutumisen puolesta tehdään yksittäisten jäsenten asioissa. Niin työsuhteen päättyessä kuin muissakin työelämän kriisitilanteissa liiton juristit auttavat jäseniä saamaan sen, mikä heille kuuluu. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että liitto on tietoinen jäsenensä ongelmista. Liitto on yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Me toivommekin, että jäsenten kohdatessa työpaikallaan tilanteita, joissa teiltä vaaditaan kohtuuttomia, oltaisiin yhteydessä liittoon, jotta me saamme tietoa tilanteessa, ja voimme puolustaa jäsenten oikeutettuja etuja.
