Liiton hallituksen puheenjohtaja, kihlakunnansyyttäjä Harri Lindberg
Lakimiesammatti on kasvava ammattikunta. Yhteiskunnassa on tarvetta lakimiehille nyt ja jatkossa, mitä todistaa lakimiesten kasvava määrä. 20 vuotta sitten lakimiestyötä teki 8 500, 10 vuotta sitten runsaat 10 000 ja tällä hetkellä 12 000. Ei ole nähtävissä, että kysyntä tasaantuisi pitkällä aikavälillä, vaan se on jopa kasvava.
Kahden perusfundamentin eli lakimiesten työpaikkojen määrän ja lakimiesten määrän pitää olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Kaikki ymmärtävät, että jos lakimiehiä on liikaa, edunvalvonta on vaikeaa. Jos taas työpaikkoja on vähän, kilpailu on niin kovaa, että silloinkin edunvalvonta on vaikeaa.
Kuntien ja valtion tuottavuusohjelmat eivät ole toistaiseksi vaikuttaneet lakimiestyöpaikkojen määrään, joka on pysynyt kutakuinkin samana viime vuosina. Lakimiestyöpaikkojen kasvu on kuitenkin tapahtunut kokonaan yksityissektorilla. Lakimiesliitto vahtii tarkkaan, että ne työt, jotka eivät hoidu ilman lakimiestutkintoa ja lakimiehen ammattitaitoa, säilyvät lakimiesten käsissä. Tällaisia tehtäviä on tuhansia erityisesti oikeuslaitoksen piirissä, mukaan lukien asianajotoiminta.
Monella alalla lakimiehet kilpailevat muiden tutkintojen suorittaneiden kanssa. Lama-aikana huomaa, että lakimiestutkinnon kilpailukyky on suhteellisen vahva. Opiskeluaikana ei välttämättä hahmota, että tutkinnon yleisammatillinen luonne tuo työmarkkinoiden muuttuessa voimavaran: joustavuuden muuttua toimenkuvien mukana, mitä kohtaan työnantajilla on valtava paine. Yksityisellä sektorilla nyt laman aikaan ei ole pantu lakimiehiä pois, vaan heidän toimenkuviaan on muokattu.
Lakimiesliitto on käyttänyt enemmän kuin vähän aikaa ja vaivaa siihen, että opiskelupaikkojen määrä vastaisi lakimiesten odotettavissa olevaa kysyntää työmarkkinoilla. Viisi vuotta sitten kaavailtiin, että opiskelupaikkojen määrää pitäisi nostaa heti yli sadalla vuosittain. Lyhyellä aikavälillä tämä olisi hyödyttänyt opiskelemaan pyrkiviä. Kuitenkin nyt lama-aikana, jos lakimiehiksi valmistuisi vuosittain 120 enemmän kuin nyt, tilanne olisi vaikea. Töitä tehtiin paljon opiskelupaikkojen määrän nostamisen estämiseksi eivätkä suunnitelmat toteutuneet.
Onneksi sekä oikeus- että opetusministeriössä on ollut sekä virkamies- että poliitikkotasolla henkilöitä, jotka ovat ymmärtäneet, että lakimiehiä ei pidä kouluttaa enemmän, kuin heille on tarvetta. Vielä lakimiestyöttömyys ei ole kasvanut, kuten monissa muissa akateemisissa ammateissa. Tietyillä lakimiesaloilla, esimerkiksi pankkisektorilla, on jopa haettu lisää lakimiehiä. Joillakin toisilla aloilla lakimiesten määrä taas on pienentynyt. Toki jos lama pitkittyy, tilanne synkistyy.
Työskentelyolosuhteet julkisella sektorilla
Julkisella sektorilla tiettyjen asioiden eteen on tehty töitä vuosikausia ja jotain on saatu aikaiseksikin. Virkaehtosopimusten viime kierroksella määriteltiin työnantajille ehdoton velvoite kertoa kirjallisesti jokaiselle määräaikaiselle työntekijälle määräaikaisuuden syy. Tällä on huomattava merkitys, koska perustellessaan määräaikaisuuden syytä työntekijälle työnantaja joutuu itse pohtimaan, onko työsuhteiden ketjutusta syytä jatkaa vai pitäisikö työntekijä vakinaistaa.
Toinen uutuus on, että työnantajan on keskusteltava pari kertaa vuodessa lakimiesliittolaisten ja muiden sektoreiden luottamusmiesten kanssa jokaisesta määräaikaisesta työsuhteesta, olisiko se vakinaistettavissa. Kaikkia ei kuitenkaan voida vakinaistaa. Suurelle osalle, kuten sijaisille, on aito tarve määräaikaisuudesta. Oikeuslaitoksen parissa vakinaisten paikkojen määrä on lisääntynyt ja määräaikaisten määrä vähentynyt viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana.
Toinen puoli määräaikaisuuksissa on määräaikaisten työntekijöiden kohtelu. Yksittäisiin ongelmatilainteisiin puututaan sitä mukaa, kuin niitä esiintyy. Esimerkiksi työntekijän tultua raskaaksi määräaikaisuuksia ei olekaan enää jatkettu. Kun asiasta on keskusteltu työnantajan kanssa, työsuhdetta onkin saatu jatkettua.
Jos omalle kohdalle tulee tällainen ongelma, liitossa on päätoiminen julkisen sektorin työsuhdeneuvontaa antava lakimies Kirsi Venäläinen. Hän palvelee opiskelijoita siinä missä valmistuneitakin.
Yksityisen sektorin ongelmat
Tiettyjen alojen työnantajien, kuten vakuutusyhtiöiden ja pankkien, kanssa on erillissopimuksia. Sen sijaan esimerkiksi asianajoalalla ei ole sopimuksia työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kanssa. Tällaisten alojen kanssa käydään jatkuvia neuvotteluita, jotta saadaan parannuksia aikaiseksi.
Työnantajat edellyttävät joustavaa suhtautumista toimenkuviin ja esimerkiksi työaikaan. Tällä hetkellä käydään keskustelua joustoista. Kun kerran työnantajat edellyttävät joustoja työntekijöiltä, niiden pitää olla molemminpuolisia. Työ- ja vapaa-aika, ihmissuhteet ja perhe-elämä pitää voida tasapainottaa.
Ei riitä, että työstä maksetaan riittävä kokonaiskorvaus, vaan tuntipalkankin pitää olla kohtuullinen. Tästä käydään keskustelua ja tuloksia tulee vähitellen. Kirjalliset työsopimukset, joihin perusasiat on kirjattu, eivät ole vielä toteutuneet kaikkialla, mutta niiden määrä on kasvanut. Yksityissektorilla liitossa on myös päätoiminen työsuhdeneuvontaa antava lakimies Tommi Rainerma, joka palvelee myös opiskelijoita.
Lakimiesliiton hallituksen puolesta toivotan teidät tervetulleiksi Lakimiespäivään. Pitäkää hauskaa ja keskustelkaa päivän ja illan aikana opiskelija- ja juristikollegoidenne kanssa.
