Lakimiesliittolaisia sukuja
Henkilöhistoria on myös sukujen historiaa. Tästä saa erinomaisen käsityksen kymmenosaisesta Suomen Kansallisbiografiasta, vuosina 2003-2007 valmistuneesta suurteoksesta. Se sisältää pienoiselämäkerrat 6 000 henkilöstä ja katsauksia moniin sivistys- ja muihin sukuihin. Mukana on paljon kiintoisia lakimieselämäkertoja.
Sukujen vaikutus on ilmennyt myös hakeutumisessa tietylle ammattialalle, kuten lakimieheksi. Suvun perinteet ja hiljaisen tiedon siirtyminen ovat voineet olla ammatissa merkittävä voimavara. Toisaalta aikanaan hidas säätykierto mahdollisti vain osalle väestöä hakeutumisen lakimiesuralle.
Sukujen piiristä on myös etsiydytty järjestöjen johtotehtäviin. Niihin ei ole päästy vain ilmoittautumalla. Valikoitumisprosessi on järjestösosiologisesti kiintoisa – myös Lakimiesliitossa. Asiaan liittyy oma mikrohistoriallinen juonteensa, johon saatetaan kiinnittää huomiota nyt, kun odotamme liiton 75-vuotishistoriateoksen ilmestymistä.
Onko vain sattuma, että tiettyjen sukujen piiristä on tullut liittoon luottamushenkilöitä, ja ovatko suvun uusien lakimiesliittolaisten toimintaan vaikuttaneet edellisen polven käsitykset ja kokemukset liitosta? Mikään tehtävä ei ole kuitenkaan siirtynyt liitossa edes vertauskuvallisesti suoraan isältä pojalle.
Onko vain sattumaa, että tiettyjen sukujen piiristä on tullut liittoon luottamushenkilöitä?
Lakimiesliiton tunnetuin sukupiiri kiertyy esittelijäneuvos Päivikki Tulenheimo-Sohlbergin ympärille, vaikkei hän itse ollut liiton luottamustehtävissä. Hänen isänsä, Helsingin yliopiston kansleri Antti Tulenheimo, oli Lakimiesliiton ensimmäinen puheenjohtaja 1944–1952. Päivikki Tulenheimo-Sohlbergin puoliso, oikeusneuvos Sakari Sohlberg – siis Antti Tulenheimon vävy –, oli liiton järjestyksessä kolmas puheenjohtaja 1964–1972. Päivikki Tulenheimo-Sohbergin serkku, oikeusneuvos Anja Tulenheimo-Takki, oli liiton hallituksessa 1973–1974. Hänen poikansa, asianajaja Pekka Takki, kuului liiton opiskelijavaliokuntaan 1990–1991.
Turusta on lähtöisin Santalahden – Liesivuoren suku, jonka keskushenkilönä on Lakimiesliiton näkökulmasta HON Olavi Santalahti. Hän oli Suomen hovioikeustuomarit ry:n varapuheenjohtaja ja toimi Lakimiesliiton oikeuspolitiikan neuvottelukunnassa. Olavi Santalahden veljenpoika, VT Hannu Santalahti, oli Lakimiesliitossa asiamies ja koulutuspäällikkö 1969-1972. Olavi Santalahden vävy, HON Pertti Liesivuori, oli aktiivinen lakimiesjärjestöissä. Hän kuului liiton hallitukseen 1983–1991 (vpj 1989–1991). Pertti Liesivuoren poika, vanhempi oikeuskanslerinsihteeri Pekka Liesivuori – siis Olavi Santalahden tyttärenpoika -, on kuulunut pitkään liiton hallitukseen.
Asianajotoimistoista Borenius – Kemppinen on ollut selvästi eniten edustettuna Lakimiesliiton toimielimissä kahdenkin perheen voimin.
Asianajotoimistoista Borenius – Kemppinen on ollut selvästi eniten edustettuna Lakimiesliiton toimielimissä kahdenkin perheen voimin. Heikki Borenius (Iso-Heikki), joka toimi Suomen Asianajajaliitto ry:n puheenjohtajana, kuului Lakimiesliiton valtuuskuntaan 1949-1957. Hänen poikansa, aluksi Pikku-Heikkinä tunnettu Heikki Borenius, kuului Lakimiesliiton hallitukseen 1973-1983 (vpj 1982-1983). Kullervo Kemppinen oli liiton hallituksessa 1984-1987 ja hänen poikansa Seppo Kemppinen 1997-2002 (vpj 1998-2002).
Kirjoittaja on siviilioikeuden professori, Helsingin yliopisto
heikki.halila@helsinki.fi
