Vuoden 2009 lakimiespäivä keräsi 1 300 osanottajaa. Määrää voidaan pitää kohtuullisen hyvänä, kun otetaan huomioon kiristynyt kilpailutilanne. Toimialakohtaisia lakimiestapahtumia on yhä enemmän. Lakimiesliitto on pitänyt hyvänä ammattikunnan eri ryhmiä kokoavien tilaisuuksien järjestämistä, vaikka tämä onkin tehnyt Lakimiespäivän organisoimisen entistä vaativammaksi. Lakimiespäivää suunniteltaessa ja toteutettaessa on jouduttu kysymään, mikä meitä yhdistää ja mikä on sellainen sanoma, joka kerää myös 2000-luvulla lakimieskuntaa yhteen.
Lakimiespäivän vahvuutena oli tälläkin kertaa lakimiesidentiteetin rakentuminen. Tämä tapahtui niin esityksiä kuunnellessa, messuihin tutustuttaessa kuin kollegoja tavattaessa. Ohjelman oli määrä puhutella lakimiehiä riippumatta siitä, missä tehtävässä nämä toimivat, ja haastaa ajattelemaan. Tämä liittyy Lakimiesliiton toiminta-ajatukseen: niin kauan kuin on mielekästä puhua lakimieskunnasta, tarvitaan myös Lakimiesliittoa – kaiken muun ohella Lakimiespäivää järjestämään.
Kuulimme hyvin erilaisia esityksiä. Jos niistä pitäisi poimia esiin yksi ajatus, sellainen voisi olla Christoffer Taxellin teesi oikeusministerin tehtävästä: oikeusvaltion puolustaminen. Myös Matti Louekosken esitys oikeusministerinä toimimisesta kahdella vuosikymmenellä oli avoimen pohtiva ja syvältä luotaava. Kirsti Paakkanen hiljensi salin sydämestä lähteneellä yrittäjyyden ja luovuuden eetoksella. Peter von Baghin analyysi juristeista elokuvissa antoi meille enemmän kuin hän ehkä itse oivalsi. Tämän konseptin pohjalta voimme suunnata katseen vuoden 2011 Lakimiespäivään.
Juristdagen och ensammansvetsad juristkår
Juristdagen 2009 samlade 1 300 deltagare. Detta antal kan anses ganska bra med tanke på att konkurrensen har hårdnat. Det har blivit allt vanligare att enskilda branscher ordnar evenemang för jurister. Juristförbundet ställer sig positivt till evenemang som sammanför olika grupper inom yrkeskåren, även om detta har gjort att det har blivit ännu mera krävande att organisera juristdagen. När juristdagen planeras och genomförs har man ställts inför frågan vad det är som förenar oss och vilket slags budskap får juristkåren att komma samman också på 2000-talet.
Juristdagens styrka var även denna gång uppbyggande av juristidentiteten. Detta förverkligades såväl när man lyssnade på föredrag, bekantade sig med mässan som när man träffade kolleger. Avsikten var att programmet skulle tilltala alla jurister oberoende av arbetsuppgift och väcka tankar. Detta hör ihop med Juristförbundets verksamhetsidé: så länge det känns meningsfullt att tala om juristkåren, så länge behövs också Juristförbundet – vid sidan om allt annat för att ordna juristdagen.
Programmet bestod av mycket varierande föredrag. Om jag skulle lyfta fram en tanke kunde det vara Christoffer Taxells tes om justitieministerns uppgift: att försvara rättsstaten. Matti Louekoskis föredrag om sina erfarenheter som justitieminister under två årtionden var också ärligt reflekterande och djuplodande. Kirsti Paakkanens etos om företagande och skaparkraft som kom rakt från hjärtat fick salen att tystna. Peter von Baghs analys av jurister i filmer gav oss mer än han kanske insåg själv. Utifrån detta koncept kan vi rikta blicken mot juristdagen 2011.
