Lakimiespäivä kokosi osallistujat tiedon ja verkostojen äärelle

Arkistot

07.01.2014

Tekstit Ritva Juntunen, Matilda Katajamäki Kuvat Jakke Nikkarinen

Kahden vuoden välein järjestettävää lakimieskunnan päätapahtumaa Lakimiespäivää vietettiin 39:ttä kertaa Finlandia-talolla perjantaina 7.10.2005. Päivä kokosi noin 1100 lakimiestä ja -naista eri puolilta Suomea verkottumaan ja kuuntelemaan luentoja ajankohtaisista aiheista.

Päivän avasi Lakimiesliiton puheenjohtaja Heikki Halila, jota seurasi esiintymislavalle tuore oikeusministeri Leena Luhtanen. Puhe oli Luhtasen ensimmäisiä kannanottoja oikeusministerinä, ja sitä seurattiin suurella mielenkiinnolla. Luhtanen paneutui puheessaan ammattikunnan mielipiteitä jakaneeseen kysymykseen ja perusteli painokkaasti, miksi oikeusministerinä menestyminen ei välttämättä vaadi oikeustieteellistä koulutusta.

Aamupäivällä jaettiin ensimmäinen päivän huomionosoituksista, K.J.Ståhlberg -mitali. Mitalin sai tänä vuonna oikeusneuvos Gustaf Möller. Iltapäivällä jaettiin toinen päivän palkinnoista, yrittäjyyspalkinto, asianajaja Matti Mannerille. Lisää palkinnonsaajista ja perusteluista oheisissa jutuissa.

Taloutta ja Eurooppa-asiaa

Päivän asia-anti painottui talouskysymyksiin ja yhdentyvän Euroopan tilaan. Toimitusjohtaja Sixten Korkman puhui kansantalouden näkymistä ja mahdollisuuksista, ja finanssioikeuden professori Kari S. Tikka jakoi näkemyksensä palkkaverotuksen tulevaisuudesta. Toimitusjohtaja Jukka Ruuska luennoi, mitä suomalaisuus ja kansainvälisyys todella tarkoittavat Suomen taloudesta puhuttaessa.

Euroopasta ja Suomen asemassa unionissa puhuivat kansanedustaja Tuija Brax, kansanedustaja Kimmo Sasi ja professori Kaarlo Tuori.

Media ja oikeus

Päivän kolmas asiakokonaisuus painottui julkisuuden ja yksityisyyden rajanvetoihin oikeusprosessissa ja mediassa. Aihe oli pinnalla – julkistettiinhan Bodom-oikeudenkäynnin tuomio tapahtuman aikana, ja se oli myös tauoilla suosittu keskustelunaihe.

Professori Ullamaija Kivikuru luennoi nykypäivän rikos- ja oikeusjournalismin suuntauksista ja oikeuslaitoksen kamppailusta julkisuuden ristipaineissa. Rikosten julkisuudesta ja uhrien asemasta puhuivat valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä ja asianajaja Markku Fredman. Osuuden päätti professori Jukka Kemppinen.

Päivän päätteeksi nähtiin vielä historiakatsaus 60-vuotiaan Lakimiesuutiset-lehden kunniaksi. Lehden entinen päätoimittaja, varatuomari Pentti Ajo näytti kuvia ja katkelmia esityksensä ohessa vuosien varrelta.

Muutakin kuin tiukkaa faktaa

Lakimiespäivän anti kävijöilleen oli toki muutakin kuin tiukkaa faktaa. Tauot tarjosivat tilaisuuksia tuttujen tapaamiseen ja uusien tuttavuuksien solmimiseen maittavien tarjoilujen ääressä. Päivän päätteeksi Finlandia-talolla nautittiin vielä cocktaileista AdvoJazz-yhtyeen säestyksellä. Tämän jälkeen noin kuusisataa juhlijaa siirtyi vielä VR:n makasiineille vapaamuotoisempaan Oktoberfest-juhlaan, joka oli tämänvuotinen onnistunut uutuus.

K.J. Ståhlberg -mitali on jaettu vuodesta 1989 alkaen yhteiskunnan, oikeustieteen tai lakimieskunnan kannalta merkittävälle henkilölle. Tänä vuonna sen sai oikeusneuvos Gustaf Möller.

Suomen Lakimiesliiton puheenjohtaja Heikki Halila:
Oikeudenkäyntijärjestelmää virtaviivaistettava oikeusturvasta tinkimättä

Priorisoinnit edellyttävät arvokeskustelua. On tiedostettava, miten henkilöstösäästöt heikentävät oikeudellisten palvelujen saatavuutta ja rapauttavat oikeusvaltiota. On rohjettava kysyä, kuinka suureksi julkinen palvelusektori voi paisua väestön ikääntyessä? On myös arvioitava kriittisesti perusoikeusjärjestelmää, kun se takaa jokaiselle kuuluvia oikeuksia niiden aiheuttamista kustannuksista riippumatta.

Valtioneuvosto on antanut maaliskuussa valtiontalouden kehyspäätöksen vuosille 2006–2009. Siinä on arvioitu, että valtion budjettitalouden henkilökunnasta jää vuoteen 2011 mennessä eläkkeelle 35 000 henkilöä. Hallituksen päätöksen mukaan avautuvista työpaikoista täytetään vain puolet. Tämä merkitsee yli 14 %:n vähennystä vuoden 2004 henkilöstömäärästä.

Tarkoituksena on kohottaa valtionhallinnon tuottavuutta muun muassa informaatioteknologiaa nykyistä paremmin hyödyntämällä. Sen myötä henkilöstön määrää arvellaan olevan mahdollista vähentää merkittävästi. Näin mittavat supistukset koskisivat olennaisesti lakimiesten työtä tuomioistuimissa, hallinnossa ja yliopistoissa. Ne ovat herättäneet aiheellisesti levottomuutta paitsi lakimiesten myös niiden muiden piirissä, jotka kantavat huolta valtion toimintojen laadusta ja tulevaisuudesta.

Suomen Lakimiesliitto ymmärtää ja hyväksyy tuottavuuden kohottamisen tarpeen myös valtionhallinnossa. Tehostamista on myös tapahtunut, ja lakimiehet ovat olleet kehittämistyössä aktiivisesti mukana. Yhä vaativammaksi käynyt lakimiehen työ on kuitenkin kaikkialla sellaista, että työn tuottavuutta on vaikea tehostaa kajoamatta rakenteisiin ja puuttumatta tehtävien luonteeseen.

Julkinen valta voi jatkossa hoitaa vain niitä tehtäviä, joihin sillä on asianmukaiset henkilöstö- ja muut voimavarat. Siksi on keskityttävä ydintoimintoihin. Julkinen valta ei voi kuormittaa lakimiehiä ja muuta henkilöstöä yhä uusilla lisätehtävillä ja toteuttaa samanaikaisesti merkittäviä henkilöstösupistuksia. Kun kuitenkin juuri näin on tapahtunut, on tilanteeseen kiinnitettävä jatkossa erityistä huomiota.

Koulutuksessa on ketjun alusta loppuun karsittava yksiköitä ikäluokkien pienentymisen vuoksi ja organisaatioita muutoinkin kevennettävä. On selvitettävä, mitkä toiminnot voivat jatkossakin olla käyttäjälleen maksuttomia, ja miten esimerkiksi oikeudenkäyntijärjestelmää olisi virtaviivaistettavissa oikeusturvasta tinkimättä.

Henkilöstön poistuminen kohdistuu tulevan viisivuotiskauden aikana sattumanvaraisesti eri tehtäviin ja organisaatioihin. Ehdotetut supistukset ovat myös ylimitoitettuja. Siksi on tuottavuusprojektissa vältettävä kaavamaisia ratkaisuja. Asetelma on hankala monille lakimiesryhmille myös urakierron kannalta. Kauan odotetun tulpan poistuminen ei toteudukaan, kun se ei johda vakanssien avautumiseen.

Tilastoitu työttömyys, piilotyöttömyys ja epätarkoituksenmukainen sijoittuminen ovat yhä suuria, eikä helpotusta ole ollut tulossa. Yliopistojen ja opetusministeriön välillä on toimittava tulosneuvotteluissa niin, että yliopistokoulutuksen laatua nostetaan ja valmistuvien maisterien – mukaan luettuna lakimiehet – työnsaantia tehostetaan vähentämällä Suomen yliopistojen opiskelijamääriä ilman, että tämä toimenpide vähentää yliopistojen perusrahoitusta.

Yliopistojen ja opetusministeriön kesken on sovittava siitä, että oikeustieteen koulutusalalla vähennetään sisäänottoa. Oikeustieteellisten tiedekuntien kesken on sovittava siitä, miten opiskelijamäärien vähentäminen toteutetaan kussakin tiedekunnassa. Tämä linjaus on tuotava esiin, kun yliopistojen sisällä neuvotellaan vuosien 2006–2009 tulossopimuksista.

Oikeusministeri Leena Luhtanen: Parempaa oikeusturvaa rakennetaan jo yksittäisillä miljoonilla

– Resurssien kohdalla olen voinut tässä uudessa tehtävässäni havaita, että kun liikenneministeriössä puhuttiin kymmenistä ja sadoista miljoonista euroista teiden ja siltojen rakentamiseen, oikeusministeriössä jo yksittäisillä miljoonilla rakennetaan parempaa oikeusturvaa merkittävällä tavalla, totesi tuore oikeusministeri Leena Luhtanen Lakimiespäivässä.

Eräissä asioissa Suomen oikeuslaitos toimii Luhtasen mukaan esimerkillisellä tavalla. Keskimääräiset käsittelyajat ovat yleisissä tuomioistuimissa huippuluokkaa, oikeusapujärjestelmä on sen kustannuksiin verrattuna hyvin toimiva ja kattava. Syyttäjälaitoksen toiminta rinnastuu hyvin muihin Pohjoismaihin ja oikeudellisesti edistyksellisiin Länsi-Euroopan maihin. Harva maa kykenee seuraamaan oikeuslaitoksen toimintaa tilastollisesti niin tarkasti kuin Suomessa varsin vaivattomasti tehdään.

Hyvästä kokonaiskuvasta huolimatta huolen aiheitakin kyllä on. Eräät käsittelyajat ovat yksi niistä. Erityisesti hovioikeuden käsittelyajat ovat pidempiä kuin Euroopassa keskimäärin. Viime vuosien aikana myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useamman kerran huomauttanut Suomelle liian pitkistä käsittelyajoista. Liian pitkiin käsittelyaikoihin ovat oikeusministeriön huomiota kiinnittäneet myös Eduskunnan oikeusasiamies ja Valtioneuvoston oikeuskansleri.

Liian pitkät käsittelyajat muodostavat oikeusturvaongelman, johon oikeusministeriön tulee etsiä ratkaisu. Käsittelyaikojen ohella tulee panostaa ratkaisujen parempaan perustelemiseen ja materiaaliseen prosessinjohtoon nimenomaan ratkaisussa huomioonotettavan aineiston ja asianosaisien kuulemisen osalta.

Laatuhankkeilla tuloksiin ja kilpakentille

Tuomioistuimissa tehokkuutta on haettu kehittämällä työmenetelmiä. Työmenetelmien kehittäminen tapahtuu tuomioistuimien vetämissä laatuhankkeissa, sillä oikeusministeriö ei voi tuomioistuimien riippumattomuudesta johtuen määrätä työmenetelmistä. Tuomioistuinvetoisia laatuhankkeita on pidetty tällä sektorilla hyvinä ja kehittämisen arvoisina hankkeina.

Laatuhankkeissa on myös saavutettu hyviä tuloksia. Rovaniemen hovioikeuden vetämässä laatuhankkeessa on kehitetty tuomioistuimien ja tuomareiden työnlaadun arviointiin tarkoitettu laatumittaristo, joka on saatu kiitosta laajemminkin. Asianajajaliitto myönsi vuoden 2005 oikeustekopalkinnon tälle hankkeelle. Se on myös lähetetty Euroopan neuvoston järjestämään, parhaita oikeuslaitoksen kehittämishankkeita etsivään kilpailuun.

Hallintotuomioistuinten puolella on parhaillaan korkeimman hallinto-oikeuden johdolla meneillään kehittämisprojekti, jonka yhteydessä arvioidaan myös eräitä keskeisiä oikeusturvan laatuun ja saatavuuteen liittyviä kysymyksiä. Lokakuun alussa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden laatuhanke julkaisi raporttinsa.

Jutturuuhkat purettava

Oikeusturvan kannalta ajankohtaista huolta aiheuttaa Luhtasen mielestä erityisesti vakuutusoikeuden vakava ruuhkautuminen. Kun vakuutusoikeuden käsittelemissä asioissa on kysymys ihmisten perustoimeentuloa koskevista kysymyksistä ja väestön ikääntyessä voidaan ennakoida asiamäärän jatkuvasti kasvavan, juttujen ruuhkautumiskehitys on pyrittävä katkaisemaan ja pyrittävä tilanteeseen, jossa jo syntynyttä ruuhkaa saataisiin purettua.

Toisena huolenaiheena ovat Helsingin hallinto-oikeutta ruuhkauttavat autoverovalitukset. Autoveroasioiden ruuhkautumisen taustalla on vähitellen syntynyt yleinen epäluottamus siihen, että kansalliset säännökset tai niiden tulkinta hallinnossa eivät vieläkään olisi Eurooppa-oikeuden syrjimättömyysvaatimuksen mukaisia.

Tiiviimpi ministeriöiden välinen poikkihallinnollinen yhteistyö, missä tarkasteltaisiin oikeusturvan toteutumista kokonaisuutena hallinnossa ja hallintotuomioistuimissa, saattaisi auttaa myös hallinto-oikeuksien asiamäärien hallintaa.

Tätä menettelymuotoahan käytetään parhaillaan oikeusministeriön, ympäristöministeriön ja liikenneministeriön hallinnonaloille kuuluvien maankäyttöasioiden kehittämistä pohtivassa työryhmässä. Tällä tavoin pystytään kiinnittämään paremmin huomiota ja etsimään ratkaisuja myös mahdollisiin hallinnon ja hallintolainkäytön välisiin menettelyllisiin ongelmakohtiin.

Tuomarikoulutus keskeinen kehittämishanke

Ajankohtaisista lainsäädäntöhankkeista ministeri Luhtanen halusi nostaa esille vielä tuomarikoulutuksen. Lakiehdotus tuomarikoulutuksesta annetaan eduskunnalle vielä lokakuun aikana. Samalla valmistellaan myös tuomarikoulutuksen opetussuunnitelmaa sekä virkamiestyönä että sitä ohjaavan tuomareista ja asiantuntijoista kootun ohjausryhmän toimesta.

Hankkeen käynnistyminen on merkittävä askel, koska se on oikeuslaitoksen kehittämisen keskeisimpiä kehittämishankkeita. Samalla myös oikeuslaitoksen on oltava valmis uudistumaan ja valmistauduttava tuomarikoulutuksen käyttöönottoon. Visiona on, että esittelijöiden määrä vähenee ja tuomareiden ratkaisutoimintaa avustavia tehtäviä tehdään yhä enemmän tuomioistuimissa työskentelevien harjoittelijoiden toimesta.

Oikeusministerin koulutuspohjan muutos ei järkytä yhteiskunnan perusteita

Tuore oikeusministeri vastasi puheessaan myös keskusteluun, jota on käyty sen tiimoilta, että Suomessa on ensimmäistä kertaa oikeusministerinä ei-juristi.

Ministerin vaihdos ja koulutuspohjan muuttuminen ei kuitenkaan Luhtasen mukaan ole missään mielessä ole yhteiskunnan perustuksia järkyttävä tai esimerkiksi niin kutsuttua länsimaista elämänmuotoa uhkaava muutos. Kysymyshän oli samalla valtioneuvoston jäsenten kierrättämisestä yhden hallituspuolueen sisällä. Kaikkien hallinnonalojen poliittisen johtamisen perusteet, jotka ovat tietysti lähinnä hallitusohjelma ja hallituksen strategia-asiakirja, pysyivät entisellään.

Kun perustuslaki vuonna 2000 uudistettiin, lähdettiin siitä, ettei ministerin, joka käsittelee oikeushallintoa koskevat asiat, ja vähintään yhden muun ministerin tarvitse enää olla lainoppineita. Valtioneuvoston toiminnan lainmukaisuudesta huolehtiminen kuuluu viimekädessä oikeuskanslerille. Vastaavaa erityistä kelpoisuusvaatimusta ei ole myöskään muissa Suomea oikeuskulttuuriltaan vastaavissa maissa, eikä muillekaan ministereille ole asetettu erityisiä kelpoisuusehtoja. Tämän vuoksi katsottiin, ettei oikeusministerinkään tehtävän asianmukaisen hoitamisen ehdottomana edellytyksenä voida enää pitää oikeustieteellisen tutkinnon suorittamista. Hallituksen esityksessä todettiin aikanaan suoraan ja lakonisesti, ettei se ole enää tarpeellista.

Perustuslakivaliokunta hyväksyikin suuremmitta keskusteluitta juristivaatimuksen luopumista koskevan esityksen. Valiokunnan mietintöön asiasta ei ollut päässyt edes mainintoja. Parlamentarismin peruslähtökohtana on, että ministerit toimivat luottamuksen varassa. Ministerin tehtävä on näin ennen muuta poliittinen luottamustehtävä. Tämänkään vuoksi ei ole perusteltua etukäteen rajoittaa tiukoilla muodollisilla kelpoisuusehdoilla niiden henkilöiden piiriä, jotka voivat tulla nimitetyksi ministeriksi. Yleisestihän tiedetään ja on käytäntö, että jokaisessa ministeriössä on oman hallinnonalansa erityisiin lainsäädännöllisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin erikoistuneita juristeja.

Johtamisen ammattimaisuuden lisääminen on myös valtioneuvoston keskeinen kehittämistavoite. Ajatuksena on, että ammattimaisen johtamisen vaatimus koskisi ministereiden ohella myös ministeriöiden ylintä johtoa, kuten valtiovarainministeriön työryhmä alkuvuodesta esitti. Kun avoimesti pohditaan, millaisia tieteitä, tietoa ja valmiuksia ammattimainen johtaminen edellyttää, päädytään siihen, että johtaminen on ehkä erityisesti taloustiedettä, hallintotiedettä, psykologiaa, tekniikkaa, politiikkaa, kasvatustiedettä ja logistiikkaa, mutta vain vähäisemmässä määrin oikeustiedettä ja juridiikkaa.

Kun tämä huomioon ottaen siis kysytään, voiko esimerkiksi valtiotieteellisen tutkinnon suorittanut henkilö johtaa oikeusministeriötä, siihen on Luhtasen mielestä helppo vastata, että kyllä voi.