Lakimiespäivä

Ihmiset istuvat hievahtamatta paikoillaan. Aivan kuin kaikki pidättäisivät hengitystään. Finlandia-talon ääriään myöten täynnä olevan pääsalin tihentynyttä tunnelmaa voisi leikata veitsellä.

On perjantainen iltapäivä ja Anders Breivikin asianajajan Geir Lippestadin puheenvuoro XLIII Lakimiespäivässä. Hän kertoo sähköpostiin tulvineista viesteistä, raivokkaasti tiehensä lähteneestä työtoverista ja dieettikokiksen perään kyselleestä massamurhaajasta. Kun esitys loppuu, yli tuhatpäinen yleisö taputtaa. Taputtaa pitkään.

Lippestadin puhe ja sitä seuraavat psykiatri Hannu Lauerman sekä syyttäjä Eija Velitskin esitykset ovat kiistatta lokakuun 4. päivä pidetyn Lakimiespäivän eniten kuuntelijoita keräävät puheenvuorot. Lauerman mustan huumorin sävyttämä tietoisku psykiatriasta ja rikoksista tuo hetken hengähdystauon ennen Velitskin synkkää kertomusta 8-vuotiaana pahoinpitelyyn kuolleesta Vilja Eerikasta, jonka ruumiista lääkärin täytyi nyppiä irti ohimoon painuneet ja sinne katkenneet prinsessatiaran piikit. Muutama kuulija poistuu kesken Velitskin esitysksen. Osa itkee.

Vielä iltatapahtuman humussa kuuluu esitysten aiheita sivuavia keskustelunpätkiä. Esiintyjät ovat osuneet selvästikin johonkin, joka koskettaa lakimiehiä työnkuvasta riippumatta.

– Jokainen lakimies kohtaa työssään pahan kosketuksen, Lakimiesliiton puheenjohtaja Asko Nurmi sanoi Lakimiespäivän avanneessa tervehdyksessään.

Aamuisessa puheessaan Nurmi myös kritisoi niin suunniteltuja leikkauksia kuin niiden kutsumista tehostamiseksi.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön esityksessä suurimpana teemana oli lainsäätäjän ja lainkäyttäjän välinen suhde – miten tarkkaan on mielekästä säätää ja kieltää, miten paljon syytä käyttää harkintaa. Sujuvasanaisena esiintyjänä Niinistö saa yleisön vakavoitumisen lisäksi myös nauramaan, ja etenkin anekdootit 90-luvun eduskunnasta huvittavat.

Presidentti oli myös läsnä, kun hänen suojeluksessaan oleva Oikeuden näyttämöt – Kuvallisuus lainkäytössä -kirja julkistettiin aamupäivällä ja kun Lakimiesliiton K. J. Ståhlberg -mitali myönnettiin Lauri Tarastille. Sen jälkeen estradi olikin vapaa tilaisuuteen kutsutuille puhujille.

Jyrki Kataisen seksikkyydestä harmaisiin lakimiehiin

Näyttääkö Heidi Hautala näädältä? Tätä kysyttiin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Risto Uimosen esityksessä, kun hän toi framille sosiaalisessa mediassa käytyjen keskustelujen sisällön absurdiuden. Kuulijat remahtivat täyteen nauruun, kun Uimonen esitteli nuortenlehti Demin keskustelupalstan viestiketjua, jossa teinitytöt pohtivat, onko Jyrki Katainen kuuma vai ei. Hupaisten esimerkkien jälkeen Uimonen kertoi israelilaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kolmasosa maan sosiaalisia ja poliittisia oloja käsitellyistä nettiviesteistä sisälsi rasistisia tai väkivaltaisia aineksia.

– Nettikeskustelijan saaminen rikosoikeudelliseen vastuuseen on työlästä, mutta sitäkin tapahtuu, hän totesi.

Uimonen muistutti, että yleisön tuottama aineisto ei ole toimituksellista sisältöä ja siten sitä eivät koske journalistin ohjeet – jotka ovat lainsäädäntöä tiukemmat. Mutta jo esimerkiksi kommenttipalstan tietyn tekstin nostaminen esiin lehden nettisivuilla muuttaa tilanteen.

Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelä heijasti tämän jälkeen kankaalle kuvan pyöreäposkisesta, tavallisen näköisestä nuoresta miehestä. Kävi ilmi, että kyseistä suomalaismiestä, Kim Dotcomia, vastaan käydään paraikaa Yhdysvalloissa korkean profiilin oikeusjuttua tekijän­oikeuksista.

Dotcom on perustanut latauspalvelun ja tienannut sillä omaisuuksia. Nyt häntä vaaditaan tilille tekijänoikeusrikkomuksista. Niin artistit kuin asiakkaat ovat ilmaisseet tukensa Dotcomille.

Keskustelu tekijänoikeuksista ja sääntelystä on viime vuosina käynyt kuumana. Kivelä otti esimerkiksi Ruotsin Piraattipuolueen.

– Vaikka se edustanee pientä kansanosaa, sitä ei auta vähätellä, hän totesi.

Kivelä nosti esiin myös yksityisyyden suojan ja sen, miten muun muassa jättiyhtiö Google on ainakin aiemmin antanut piut ja paut muun muassa käyttäjiensä sähköpostien yksityisyydelle. Sähköisten toimijoiden rajat määräytyvät ennakkotapausten kautta, hän arvioi.

Sähköisiä viestimiä ja medioita koskevan osuuden päätti Kaarina Hazardin essee lakimiehistä julkisuudessa. Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa televisio on väärällään lakisarjoja, Suomessa juristimaailmaa käsitteleviä tv-ohjelmia on tehty ehkä yksi.

– Lakimiehet eivät ole Suomessa tähtiä vaan virkamiesbyrokraatteja. He eivät pane pahakseen, että näyttävät harmailta mediassa, Hazard esitti.

Tavoitteena lienee ollut keskustelun herättäminen lakimiesidentiteetin sekä median ja juristien välisen suhteen tiimoilta.

Lisäksi Hazard pohti nettikeskustelujen kostoväritteisyyttä. Kaiken sen kostonhalun keskellä vahingonkorvaukset nähdään laihana lohtuna.

– Vain suuri ja julma kosto käy, hän kuvasi nettipuheita, joissa mittasuhteet oikeudesta ja oikeutuksesta vääristyvät.

Alun esityksien jälkeen tarjoillulla runsaalla lounaalla tunnelma on rento ja välitön. Tauolla on myös aikaa käydä tutustumassa niin työnantajia esitteleviin opiskelijamessuihin kuin lakimiesten sidosryhmien messutarjontaan. Puheensorina, ilahtuneet tervehdykset vanhoja tuttavia tavattaessa sekä hyväntuulinen nauru täyttävät Finlandia-talon.

Syysaurinko saa Töölönlahden puiston ruskan loistamaan, päivä on harvinaisen kaunis. Useat kuitenkin siirtyvät takaisin pääsalin hämärään hyvissä ajoin: Geir Lippestadin esitykseen on luvassa tunkua.

Pahan läsnäoloon ei totu

Breivikin asianajaja Geir Lippestad puhuu rauhallisesti siitä, miten kaikilla on ihmisoikeudet ja miten toimiva yhteiskunta tarvitsee niin syyttäjiä kuin puolustajia. Ja miten hän pohti, saisiko ikinä töitä tällaisen jälkeen. Miten puhelimen soidessa aamukuudelta ja poliisin kertoessa, että Breivik haluaa asianajajakseen nimenomaan Lippestadin, vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut. Oli vain työ, joka oli tehtävä.

– Päässäni juoksi kysymyksiä, millaisen hirviön oikein tapaan. Sitten tajusin, etten voi ajatella hänestä niin. Myös hän on ihminen, Lippestad sanoo.

Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma puhuu Lippestadin jälkeen aggression eri muodoista sekä kaksinaismoralistisesta suhtautumisesta väkivaltaan.

– Kuka tappoi kenet ja miten, se kiinnostaa ihmisiä, hän toteaa lakonisesti.

Suomessa alkoholi ja aggressiivinen käytös kulkevat usein käsikkäin, ja sillä on seurauksensa.

– Vankila on Suomen suurin katkaisuhoitojärjestelmä, Lauerma leukailee.

Hän painottaa, että ensimmäisten elinvuosien rakkaudelliset suhteet ovat olennaisia henkisen tasapainon kannalta – suhteet tai niiden puute voi vaikuttaa jopa aivojen rakenteeseen.

– Kaltoin kohdelluilla lapsilla on suurempi riski väkivaltaan.

Kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski kertoi vuorollaan Vilja Eerikan karmaisevan tarinan. Isänsä ja äitipuolensa vuosia pahoinpitelemä tyttö teki lopulta kuolemaa neljä tuntia.

– Tähän työhön ei totu koskaan, hän sanoi.

Velitski huomautti, että esitutkintamateriaali oli paljon järkyttävämpää kuin julkisuuteen tuotu tieto. Vilja Eerikan kehosta oli muun muassa löytynyt 89 eri väkivallan merkkiä, mutta ne oli tehty siten, ettei niitä arjessa näkynyt vaatetuksen alta.

Paljon kokeneella, karismaattisella syyttäjällä oli puheessaan vahva sanoma:

– Yhteiskunta on Vilja Eerikalle velkaa sen, mitä oltaisiin voitu tehdä, että hän olisi välttänyt kuolemaan johtaneen rääkkäyksen. Toista Vilja Eerikan tapausta emme tarvitse.

– Hän ei saanut apua lukuisista lastensuojeluilmoituksista huolimatta. Resurssipula ei ole riittävä selitys.

Kurkusta mittaa

Lait Brysselistä, ratkaisut Strasbourgista – se oli aiheena päivän viimeisessä osuudessa. Lavalle ensimmäisenä astunut Euroopan unionin tuomioistuimen tuomari Allan Rosas kuvasi EU-lainsäädäntöä monimutkaiseksi aiheeksi.

Kun EU ei kerran ole valtio eikä liittovaltio, niin mitä se on? Postmoderni valtio, hybridi, valtioliitto, hallitusten välinen järjestely?

Rosas itse luonnehti sitä federatiiviseksi yhteisöksi, jossa jäsenvaltioilla on keskeinen asema lainsäädännössä ja tuomioistuimessa ja jossa komissiolla on delegoitua säädösvaltaa.

– Lait syntyvät pikemmin Helsingissä, Tukholmassa ja Tallinnassa kuin Brysselissä, hän linjasi.

Kotimainen lainsäädäntö ei Rosaksen mukaan ole katoa­massa minnekään, mutta hän muistutti, että oikeusmaailma tulee vastaisuudessa kansainvälistymään entisestäänkin, ja se on lakimiesten hyväksyttävä.

Samasta kansainvälistymisen ja kansallisuuden suhteesta puhui myös kansanedustaja Tuija Brax. Hän muisteli, miten taannoin EU:n ei uskottu muuttavan perusjuristin työnkuvaa, mutta kuten hyvin tiedetään, näin kuitenkin kävi. Enää ei riitä pelkkä kansallisvaltion lainsäädäntöön keskittyminen. Se ei kuitenkaan uhkaa maiden omia oikeusjärjestelmiä.

– Puheet kotimaisen lainsäädännön kuolemasta ovat ennenaikaisia, Brax komppasi Rosasia.

Yksi Braxin puheen teemoja oli rangaistusten harmonisointi EU:n jäsenmaissa. Jotkut koulukunnat vaativat sitä äänekkäästi sillä perusteella, että jos harmonisointia ei tehdä, rikollisuus siirtyy matalien rangaistuten maihin.

– Sillä perusteella Pohjoismaiden pitäisi olla rikollisuuden pesäpaikkoja, Brax napautti.

Sekä Rosas että Brax ottivat puheeksi kuuluisan kurkkudirektiivin. Direktiivillä oli hyvät tarkoitusperät, mutta nykyään siitä on tullut yksi EU:sta annettujen, typerältä tuntuvien säädösten synonyymi.

– Kaikki tyhmyys ei tule EU:sta, Brax muistutti.

Perspektiiviä toi autoverovyyhti, jota juuri oli käsitelty eduskunnan kyselytunnilla.

Pian Braxin esityksen jälkeen Lakimiespäivän virallinen osuus on ohi, mutta moni vieras jää nauttimaan maukkaasta ruuasta ja kevyestä seurustelusta Love Boat -illanviettoon. Päivän osin synkät aiheet ovat tosin vielä yleisön mielessä, ja polveilevia keskusteluja käydään värikkäiden ilmapallojen lomassa. Sitten dj pyöräyttää soimaan Black-yhtyeen hittibiisin ja ilmoille kajahtaa: It's a wonderful, wonderful life. Lakimiesten on viimein aika unohtaa työt, edes hetkeksi