Lakimiespäivän opiskelijatapahtuma

Kotona kansojen välissä – lakimies kansainvälisillä työmarkkinoilla

Lakimiespäivään liittyvä opiskelijatapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa. Finlandia-talon terassisalissa pidettyyn kansainvälisyyteen keskittyneeseen iltapäivään oli ilmoittautunut Pykälä ry:n spexiläiset ja tilaisuuden valmistelua avustaneet oikeustieteen opiskelijat mukaan lukien niukasti yli 200 opiskelijaa, enemmän kuin viime kerralla.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolisten opiskelijoiden osallistuminen ei ollut matkarahojen puuttumisesta kiinni. Lakimiesliitto korvasi Turusta ja Vaasasta saapuneiden opiskelijoiden matkakulut. Rovaniemeltä saapui perjantaiaamuna myös tilausbussillinen artiklalaisia – hieman nuutuneina 14 tunnin ajomatkan jälkeen.

Opiskelijat pääsivät seuraamaan myös päätilaisuuden ohjelmaa. Osa opiskelijoista tulikin paikalle heti aamusta. Liikettä päätapahtuman ja opiskelijatapahtuman välillä oli selvästi myös iltapäivällä.

Tilaisuuden avasi Lakimiesliiton puheenjohtaja Risto Nuolimaa. Hän muistutti puheessaan, että Lakimiesliiton 15 000 jäsenestä 4 000 on opiskelijoita. Eri lakimiesammateissa toimivien jäsentensä etujen ajamisen lisäksi liitto pyrkii vaikuttamaan myös opiskelupolitiikkaan.

Lakimiesliiton jäsenyyteen liittyvistä eduista Nuolimaa mainitsi rekrytointipalvelut, urasuunnittelupalvelut, yhteistyökumppaneiden myöntämät alennukset sekä vuokramökit. Tärkeimpänä hän kuitenkin piti liiton jäsenyyden mukanaan tuomaa mahdollisuutta vakuttaa suomalaiseen oikeuselämään, vaikkakin välillisesti.

Päivän teemasta Nuolimaa nosti esille EU-lainsäädännön keskeisen merkityksen lainsäädäntöön ja tutkimukseen sekä globalisaation. Opinnoissa kansainvälisyys on nyt ihan muuta kuin 20 vuotta sitten, jolloin opintojen loppuvaiheessa kansainvälisyyttä sivuttiin ehkä muutamassa oppikirjassa.

Nuolimaa kannusti opiskelijoita ottamaan osaa tarjolla oleviin vaihto-opiskeluohjelmiin. Hänen mukaansa opintosuorituksia tärkeämpiä ovat kuitenkin kielitaidon vahvistuminen, kulttuurien tuntemuksen parantuminen ja ulkomailta saatava yleinen elämänkokemus. Nuorena vielä oppii ja on vaikutuksille altis, siksi nuoruus on parasta aikaa ulkomaankokemuksille.

Valtiovallan tervehdyksen toi kansanedustaja, talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari (sd). Rennon ja vapautuneen oloinen Skinnari muisteli puheenvuoronsa aluksi omia oikeustieteen opintojaan ja erityisesti Hämäläisosakunnan juristikerhon kokouksia. Mainittuaan, että kokouksen jälkeen pöydälle oli tapana nostaa koppa olutta pöytään, yleisön joukossa ollut nykyinen juristikerholainen huikkasi, että olutkoreja on nykyään kaksi. Kehitystä on siis tapahtunut.

Juristikoulutusta Skinnari piti hyödyllisenä jo siksi, että se pätevöittää monenlaisiin tehtäviin eikä heti tarvitse tietää, mitä haluaa tehdä isona. Hän myönsi itse olleensa selvillä alusta lähtien, ettei hänestä tulisi oikeaa juristia vaan jotakin ”suurpiirteisempää”.

Skinnari oli samoilla linjoilla Nuolimaan kanssa siitä, mikä opiskeluaikana on oikeastaan merkittävää. Tutkinnon suorittamista tärkeämpänä hänkin piti elämisen taidon, keskustelutaidon ja erikielisen kommunikoinnin oppimista. Ulkomailla pärjäävät parhaiten ne, jotka ovat ihmisenä kiinnostavia. Hän painotti, että lämmin ja inhimillinen olemus ovat tärkeitä missä ammatissa tahansa.

Lopuksi Skinnari toivotti opiskelijoille paljon voimia opintoihin ja kehotti heitä panostamaan erityisesti oman persoonansa kehittämiseen. Hänen sanomansa ydin oli: opetelkaa olemaan ihmisiä.

Päivän kolmesta puhujasta ensimmäisenä esiintyi M.Juris, M.St. Mika Lehtimäki. Hän kertoi, mitä opiskelu Oxfordin Yliopistossa on hänelle opettanut ja mitä ulkomaanopintoja harkitsevan kannattaa pohtia. Hänen pääviestinsä oli, että ulkomailla opiskelu kasvattaa rohkeutta ja itseluottamusta.

Kahdesta muusta esiintyjästä poiketen Lehtimäki ei heijastanut seinälle valmiita kalvoja, vaan rakensi esityksensä suullisen ilmaisun varaan – välillä lunttilappuun tukeutuen, ei kuitenkaan häiritsevästi. Hän myös liikkui ja elehti suomalaisille epätyypillisen paljon. Esitystyylin valinta ei ollut sinänsä yllättävä, näyttäähän Lehtimäen esikuvana olevan englantilainen väittely ja keskustelu luennoinnin sijasta.

Lehtimäen esityksestä voi tehdä ainakin sen päätelmän, että suomalainen yliopisto-opetustyyli kaipaa ankaraa pöllytystä. Porthanian luentosalien takarivien tuppisuut eivät hänen mukaansa ole vahvoilla, kun ollaan jakamassa kansainvälisiä työtehtäviä.

Tauon jälkeen puhetta jatkoi OTT Lauri Railas, joka aukoi EU-virkamiesuran kiemuroita. Esityksestä sai sen käsityksen, että työpaikkana EU sopii lähinnä niille, joilla on kärsivällisyyttä mukautua byrokraattiseen ja hierarkkiseen virkamiesmassaan. Hermostua ei pidä myöskään eri kansallisuuksien välisestä kilpailusta, josta Lehtimäen ihannoima kulttuurinen ymmärrys tuntuu välillä olevan kaukana. Nopeaa nousua huipulle on turha tavoitella, ja työkiertokin on keksitty EU-virkakoneistossa vasta äskettäin. Suoraviivaiset uraohjukset pysytelkööt poissa!

Viimeisenä oli päivän eksoottisimman aiheen vuoro. Puheenvuoron piti OTK Jani Kaulo monivuotisesta kiinnostuksen kohteestaan Kiinasta. Hän kertoi kokemuksistaan Kiinasta opiskelumaana ja oppiaineena sekä, miten harrastus on vaikuttanut hänen toimenkuvaansa asianajotoimistoissa.

Kaulon esityksestä välittyi aito innostus suurmaata ja sen kulttuuria kohtaan. Hän suositteli kuulijoille aihetta koskevia opintoja, koska myös Suomessa alkaa olla kysyntää Kiina-asiantuntijoille. Toivottavasti hänen onnistunut esimerkkinsä kannusti kuulijoita yrittämään yhdistää kaukaisiakin kulttuureita koskevan harrastuksensa tulevaan lakimiesuraan.

Iltapäivän kansainvälisyysteema oli onnistunut. Yleisö kuunteli kaikkia puheenvuoroja keskittyneesti. Läheskään kahtasataa kuulijaa ei kuitenkaan ollut kenelläkään esiintyjistä – joko yläkerran ohjelma tai iltapäivän puheenvuoroissa monesti sivuttu sosiaalinen verkostoituminen verottivat kuulijakuntaa.

Järjestelyt sujuivat erinomaisesti. Tekniikka ei pettänyt, ja demo-efekteiltä vältyttiin. Spiikkaajana toiminut Lakimiesliiton opiskelijasihteeri Mirva Sihvonen piti tarkasti huolen, että aikataulussa pysyttiin miltei minuutilleen. Ainoastaan salin lämpötila alkoi nousta tilaisuuden loppua kohti.

Yleisö vilkastui iltapäivän loppua kohti ja uskaltautui jopa esittämään pari kysymystä viimeiselle esiintyjälle. Lieneekö syynä ollut strategisesti oikein terassisalin oven suuhun sijoitettu tarjoilupiste, jolla käytiin tauoilla ahkerasti. Pikainen vilkaisu ja takaa kuuluva lasien kilinä paljastivat, että puheenvuoron päättyessä lähes jokaisella opiskelijalla oli kädessään lasillinen viiniä tai jotakin muuta keskushermostoon vaikuttavaa juomaa.

Virallisen osuuden jälkeen opiskelijayleisö hajaantui nopeasti ympäri Finlandia-taloa. Lakimiesmessut, Pykälän Spex ja cocktail-tilaisuus houkuttelivat mukaansa. Ne onnekkaat, joilla oli pääsylippu ravintola Luxiin, lähtivät vielä illan päätteeksi Oktoberfestiin hankkimaan lisää elämänkokemusta.

Teksti: Päivi Indola

 

---

 

Opiskelijatilaisuuden messutapahtuma – faktaa ja virvokkeita

Ennen varsinaista ohjelmaa avattiin puoliltapäivin opiskelijatilaisuuteen liittyvä messutapahtuma. Näytteilleasettajina oli neljä asianajotoimistoa, ELSA (European Law Students’ Association) Finland, Akavan opiskelijavaltuuskunta ja Lakimiesliiton opiskelijavaliokunta.

Asianajotoimistot Castrén & Snellman, Roschier, Hannes Snellman ja Waselius & Wist esittelivät eri vaiheissa olevien oikeustieteen opiskelijoiden harjoittelu- ja työskentelymahdollisuuksia toimistoissaan. Rekrytointipuheiden lisäksi tarjolla oli suklaata, lakritsipötköjä ja virvokkeita. Waselius & Wist ansaitsi korkeimmat tyylipisteet katetulla standillaan, jolla pitkiin tarjoilijanesiliinoihin pukeutuneet toimiston edustajat tarjosivat kävijöille punaviiniä.

Asianajotoimistojen välillä oli vaikeaa löytää eroja. Kaikkien edustajat kertoivat kiinnittävänsä rekrytoinneissa huomionsa samoihin seikkoihin. Hakijat esikarsitaan koulu- ja opiskelumenestyksen, muun muassa opiskelijajärjestöissä osoitetun yleisen aktiivisuuden, ulkomaankokemuksen ja kielitaidon perusteella. Lopulliseen valintaan vaikuttaa kuitenkin hakijan persoona ja haastattelussa syntyvä vuorovaikutussuhde.

Suurimmat toimistot tekevät yhteistyötä opiskelijajärjestöjen kanssa. Opiskelijoita kutsutaan ekskursioille toimistoihin. Lexiläisille ja artiklalaisille käydään myös esittelemässä toimistojen toimintaa paikan päällä Turussa ja Rovaniemellä.

Toimistojen edustajat myös kehuivat kukin toimistonsa rentoa ja avointa työilmapiiriä – mikä ei suinkaan tarkoita laiskottelua – ja matalaa hierarkiaa. Audiensseja ei heidän mukaansa tarvitse pyytää isoimpienkaan toimistojen osakkailta.

Asianajotoimistojen edustajat vaikuttivat tyytyväisiltä päivän saldoon. Erityisesti Lapin Yliopiston opiskelijat olivat käyneet standeilla aktiivisesti ja olleet kiinnostuneita asianajajan työstä.

ELSAn, Akavan opiskelijavaltuuskunnan ja Lakimiesliiton opiskelijavaliokunnan standeilla oli jonkin verran vaatimattomammat puitteet kuin asianajotoimistoilla, mutta asiatieto ja esitteet olivat niilläkin hyvin kysyttyjä.

Sini Asikainen, Hannes Snellman:
Olemme liikejuridiikkaan keskittynyt toimisto. Erikoisosaamistamme ovat vaativat transaktiot ja konfliktinhallinta.
Haluamme tarjota tehtäviä opintojen eri vaiheissa oleville opiskelijoille, siksi harjoitteluohjelmia on kolme eri tasoa. Teimme aiemmin Helsingin Yliopiston kanssa yhteistyötä trainee-ohjelman suunnittelussa; nykymuotonsa ohjelmat saavuttivat muutama vuosi sitten. Kehitämme ohjelmia jatkuvasti opiskelijoilta kerättävän palautteen perusteella.
Lähetit työskentelevät 1–3 päivänä viikossa ja huolehtivat tyypillisesti postituksesta ja muista toimistorutiineista. Junior traineet työskentelevät Knowledge Management (KM) -toiminnossa tekemällä erilaisia selvityksiä kirjastossa 1–3 päivänä viikossa. Varsinainen harjoittelujakso kestää neljä kuukautta, jonka aikana traineet ovat täysipäiväisesti mukana toimeksiantotehtävissä muun muassa tekemässä taustaselvityksiä.
Jokainen ohjelma on oma kokonaisuutensa, ja niihin on erillinen haku. Ohjelmiin kuuluu kattava perehdytysohjelma ja oma tutor. Samanaikaiset aloitukset vahvistavat harjoittelijoiden ryhmähenkeä. Saamme opiskelijoilta positiivista palautetta mutkattomasta hakuprosessista ja mukavista haastatteluista.

Marjo Kytömäki, Roschier:
Meidän erikoisuutemme on jo noin kymmenen vuotta sitten alkanut gradu-yhteistyöohjelma. Siihen valitaan opintojen loppuvaiheen opiskelijoita, joiden aihepiiri sivuaa toimiston praktiikka-alueita.
Opiskelija on itse valinnut gradunsa aiheen ja saa kolmeksi kuukaudeksi käyttöönsä työpisteen, toimiston sähköiset tietokannat ja laajan kirjaston tutkielman kirjoittamista varten. Hänen sparraajinaan ovat lakimies-tutor ja osakas-mentor. Tutor ohjaa opiskelijaa muun muassa aiheen rajauksessa ja tiedon haussa ja toimii tutkielman esilukijana. Mentor pystyy pitkän kokemuksensa ansiosta antamaan muun muassa historiallista perspektiiviä aiheen kehittymiseen sekä usein myös käytännön näkökulmaa.

Carin Eriksson, Roschier:
Harjoitteluohjelmat ovat meille tärkeä rekrytointikanava. Iso osa vasta valmistuneista rekrytoitavista on tullut meille tutuksi jo opiskelijaohjelmissa, samoin kuin he ovat voineet tutustua meihin 3–6 kuukautta kestävän harjoittelujaksonsa aikana.
Sisäinen työkielemme on englanti, joten meille hakijoiden hyvä kielitaito on erittäin tärkeää. Jotkut harjoittelijoistamme ovat olleet avustamassa myös Tukholman-toimistossamme.

Eija Warma, Castrén & Snellman:
Castrén & Snellman tarjoaa täyden palvelun liikejuridiikkaa asiakkailleen. Meillä on opiskelijoita mukana toimeksiantoprosessiemme eri vaiheissa. He ovat tärkeä lisä päivittäisessä työskentelyssämme.
Opiskelijoille tarjoamme kolme eritasoista ohjelmaa. Nuoremmat harjoittelijat auttavat toimistorutiineissa, oikeusinformaatikkoharjoittelijat ylläpitävät kirjastoamme ja tekevät tiedonhakuja. Heidän työnsä on lukuvuosien aikana osa-aikaista. Vanhemmat harjoittelijat tekevät muun muassa juridisia selvitystöitä ja käännöksiä ja pitävät yhteyttä eri viranomaisiin. He työskentelevät kokopäiväisesti.
Harjoittelijat ova aktiivisesti mukana myös toimiston vapaa-ajan toiminnassa, kuten eri urheilujoukkueissa ja sisäisissä juhlissa.

Sami Martola, Waselius & Wist:
Meillä työskentelee vakituisesti kuusi opiskelijaa samanaikaisesti. Palkkaamme opiskelijat toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla. Olemme huomanneet, että molemmille osapuolille on harjoittelusta enemmän hyötyä tällä tavalla kuin lyhyissä harjoitteluohjelmissa.
Pitkäaikaisten työsuhteiden vuoksi uusia paikkoja avautuu harvakseltaan, yleensä vasta kun joku opiskelijoistamme valmistuu. Rekrytoimme keskimäärin 3. tai 4. vuoden opiskelijoita, mutta välillä haemme ensimmäisen vuoden opiskelijoita hoitamaan kirjastoa.
Meille on tärkeää varmistaa, että opiskelijat keskittyvät opintoihinsa, siksi heidän työaikansa on kaksi päivää viikossa opintojen loppuun saakka. Kesäisin opiskelijat tekevät täysipäiväistä työviikkoa. Meillä on se käsitys, että olemme opiskelijoiden keskuudessa haluttu työnantaja.
Pienen toimiston etuna on, että kaikki tekevät kaikkea – myös osakkaat. Hierarkia on matala ja yhteishenki hyvä. Maanantaisin tarjotaan kaikille pullat ja perjantaisin lähdetään yhdessä viinilasilliselle työpäivän jälkeen.

Vesa Engström, AKAVAn opiskelijavaltuuskunta:
Oikeustieteen opiskelijat ovat käyneet ahkerasti kysymässä AKAVAn opiskelijavaltuuskunnan toiminnasta. Julkisuudessa paljon esillä olleet työehtosopimusneuvottelut ja niihin liittyvät työtaistelut nostavat yleensä tietoisuutta työmarkkinajärjestöjen toiminnasta.
Oikeustieteen opiskelijoilla on perinteisesti korkea järjestäytymisaste. AKAVAn sisällä esimerkiksi humanistit ovat selvästi vähemmän järjestäytyneitä. Lakimiesammateissa on myös helppoa liittyä ammattiliittoon jäseneksi, kun heidän asiaansa ajaa selkeästi yksi edunvalvoja eikä ammattikunta ole pirstaloitunut usean liiton piiriin.

Timo Kortesoja, ELSA Finland:
ELSA Finland tarjoaa monipuolista toimintaa niille, jotka haluavat kontakteja muiden maiden oikeustieteen opiskelijoihin. Kattojärjestö ELSA toimii 36 maassa. ELSA Finlandilla on paikallistoimintaa Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Rovaniemellä.
Järjestämme muun muassa ulkomaanmatkoja ja vuosittaisen oikeustapauskilpailun, joka järjestetään marraskuussa Helsingissä.
Suosituin ELSAn aktiviteeteista on kuitenkin harjoittelijavaihto-ohjelma STEP. Sen kautta voi hakea harjoittelupaikkaa ulkomailta. ELSA auttaa asunnon ja työluvan hankkimisessa ja toimii linkkinä työnantajien ja harjoittelijoiden välillä. Palaute harjoittelijavaihdosta on ollut erittäin positiivista. Painosta vasta tulleet esitteemme ovat olleet tänään erittäin kysyttyjä.
ELSAan kannattaa liittyä! Työnantajat, erityisesti asianajotoimistot, arvostavat ELSA-aktiivisuutta.

 

---

 

OTK, M.Jur, M.St. in Legal Research Mika Lehtimäki: Näkemys ulkomailla opiskeluun ja LL.M. -tutkintoon.

Mika Lehtimäen pääviesti ulkomaanopiskelusta oli, että se kehittää opiskelijan omaa persoonallisuutta ja kasvattaa rohkeutta.

Aluksi Lehtimäki kertoi omasta opiskeluhistoriastaan. Perustutkintoa opiskellessaan hän ei osallistunut vaihto-opiskeluohjelmiin, mutta tutkielmavaiheessa hän oli Washington D.C:ssä harjoittelijana EU:n komission edustustossa.

Perussyy Keski-Pohjanmaalta kotoisin olevan Lehtimäen hakeutumiseen ulkomaille jatko-opintoihin oli halu avata kapeaa näkemystään maailmaan. Hän on myös aina halunnut etsiytyä ”itseään fiksumpien ihmisten seuraan”. Hän kehottikin kuulijoita hakeutumaan paikkoihin, joissa oppimiskäyrä on mahdollisimman jyrkkä ylöspäin. Tämä koskee sekä opiskelupaikkaa että työpaikkoja.

Oxfordin yliopiston Lehtimäki valitsi sen maineen ja opettajien perusteella. Hän on suorittanut yliopistossa Magister Juris ja Master of Studies -tutkinnon ja valmistelee parhaillaan tohtorinväitöskirjaansa asianajajan päätyönsä ohella.

Vaikka Lehtimäki viettää suurimman osan ajastaan Suomessa, vanhan yliopistokaupungin miljöö vetää häntä puoleensa. Se tarjoaa hänelle suojaisan pakopaikan Suomen talvipakkasilta tai liian aktiivisilta päämiehiltä kuppiloineen ja collegeineen, joissa viihtyy myös humanisteja ja kirjailijoita.

Ulkomaille opiskelemaan lähteminen vaatii rohkeutta. Lehtimäki luetteli syitä, joilla voi aina perustella kotiin jäämistä: raha, parisuhde, ystävät, vanhemmat. Olemassa olevasta on vaikeaa päästää irti.

Käytännön työelämässä työnantajat eivät Lehtimäen mukaan odota kansainvälisiin tehtäviin hakeutuvilta sitä, että he olisivat asuneet tai opiskelleet ulkomailla, vaan vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulla toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Tässä mielessä kansainvälisyys on hänen mielestään ”tyhjä käsite”. Hän myös lohdutti, että kansainvälisyyttä voi harjoitella myöhemminkin – kotimaahan jääminen ei estä jatkossa kansainvälisluonteisia työtehtäviä.

Kun on tehnyt päätöksen ulkomaille lähdöstä, opiskelupaikka kannattaa valita tarkkaan. Englanti ja USA ovat kalliita opiskelumaita ja edellyttävät korkeita arvosanoja. Näissä maissa – erityisesti tunnetuissa yliopistoissa – pitää myös varautua kovaan kilpailuun ja Suomea huomattavasti tiukempaan opiskelutahtiin. Lehtimäki muistutti, että myös muilla kielialueilla on erinomaisia ylipistoja.

Taloudellinen suunnittelu on syytä aloittaa vähintään vuotta ennen opintojen alkua. Stipendien hakuprosessit ovat työläitä ja vievät aikaa. Hakemuksiin pitää liittää muun muassa suosituksia.

Lehtimäki tiivisti ulkomaanopintojensa tärkeimmäksi anniksi kolme seikkaa: kulttuurisen ymmärryksen, oikeudellisen itsenäisyyden ja rohkeuden kehittymisen.

Kulttuurisella ymmärryksellä Lehtimäki tarkoittaa kykyä käyttäytyä fiksusti eri kansalaisuuksia ja kulttuureita edustavien ihmisten kanssa. Oleskelu ulkomailla kasvattaa itseluottamusta vuorovaikutuksen kautta. Tämän oppimiseen kelpaa Lehtimäen mukaan mikä tahansa ulkomainen yliopisto. Hän myös pitää sosiaalisten taitojen kehittymistä huomattavasti tärkeämpänä kuin opintoja sinänsä.

Lehtimäki mainitsi esimerkkinä keskustelun, jossa muun muassa israelilainen ja libanonilainen ystävä keskustelivat palestiinalaisten poliittisesta tilanteesta. Osapuolet pystyivät keskustelemaan sivistyneesti ja kiihkoilematta kiistan eri osapuolten näkemyksiä kunnioittaen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman kulttuurista ymmärrystä.

Oikeudellisella itsenäisyydellä Lehtimäki tarkoittaa kykyä seistä oman juridisen argumentointinsa takana, vaikka vastassa olisi arvostettu auktoriteetti. Tätä kykyä kasvatti erityisesti englantilainen opiskelutyyli, jossa keskitytään professorin ja oppilaiden väliseen keskusteluun ja väittelyyn.

Kolmanneksi Lehtimäki kertoi rohkeutensa kasvaneen Oxfordissa. Hän on omien sanojensa mukaan päässyt yli siitä, että pelkästään passiivisesti yrittää mukautua työelämän asettamiin vaatimuksiin, vaan hän asettaa itse omat standardinsa ja etenee niiden mukaan. Erityisesti itsensä asettaminen alttiiksi muiden arvostelulle antautumalla väittelyihin eri oikeudenalojen kuuluisimpien professoreiden kanssa on kasvattanut hänen itseluottamustaan.

Lehtimäki vertasi myös suomalaista ja englantilaista opiskelutyyliä keskenään: Porthanian luentosalin perällä hiljaa istuminen ei anna rohkeutta haastaa itseään. Rima ulkomailla opiskeluun on aika matala, mutta opiskelijalta puuttuu usein uskallusta osallistua ja vaikuttaa. Vasta kun uskaltaa avata suunsa ja mennä puhuttelemaan vieraita asiantuntijoita, voi pitää itseään kansainvälisenä.

 

 

---

 

OTT Lauri Railas: Työkokemuksia Euroopan Unionista

Lauri Railas käsitteli esityksessään EU:ta työpaikkana ja kuvasi omaa noin kuusi vuotta kestänyttä uraansa EU-tehtävissä.

Railas aloitti luettelemalla suomalaisia työllistäviä EU-instituutioita. Näitä ovat muun muassa Euroopan komissio, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö, eri keskusvirastot, Euroopan parlamentin sihteeristö ja EY-tuomioistuimet.

Juristit sijoittuvat EU-virkamiehistössä yleensä A-kategoriaan eli ovat esimies- ja asiantuntijatehtävissä. EU-virkauralle päädytään yleisesti kilpailujen kautta. Kilpailun läpäisy ei suoraan takaa työpaikkaa, mutta se on ennakkoedellytys avoinna olevien tehtävien hakemiseen.

Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittyessä Euroopan unioniin näille jäsenmaille järjestettiin kohdistettuja kilpailuja. Nykyään suomalaiset joutuvat osallistumaan kaikille jäsenmaille avoimiin kilpailuihin. Suomen hallitus pyrkii edistämään suomalaisten rekrytoitumista EU-tehtäviin.

EU lähtee siitä, että EU-ura on elinikäinen. Uudet virkamiehet pyritään rekrytoimaan nuorina, ja EU:n palveluksessa jatketaan eläkeikään saakka. Nykyään kannustetaan virkakiertoon, jolloin uran aikana hoidetut tehtävät vaihtelevat.

Paine uusista jäsenmaista avoimiin tehtäviin on ollut suurta, mutta virkamiesten määrää ei ole haluttu kasvattaa samassa suhteessa. Tämä on lisännyt avoinna oleviin tehtäviin kohdistuvaa kilpailua. Virka-astejärjestelmää on myös tarkistettu niin, että tulokkaat aloittavat virkahierarkiassa alempana kuin ennen.

Railas luetteli myös muita tahoja, joissa suomalaiset joutuvat tekemisiin EU-asioiden kanssa. Suomen hallinnon virkamiehet ottavat säännöllisesti osaa oman alansa kokouksiin ministerineuvostossa ja ns. komitologia-menettelyssä komissiossa. Brysselissä toimii Suomen pysyvä edustusto, jossa on virkamiehiä kaikista ministeriöistä.

Suomalaisvirkamiehiä toimii myös ns. kansallisina asiantuntijoina määräaikaisissa tehtävissä komissiossa ja muissa instituutioissa. Kansallisten asiantuntijoiden palkan maksaa jäsenmaa, mutta virkaedut ovat samat kuin muilla EU-virkamiehillä.

EU-asiat työllistävät runsaasti myös eri järjestöjä ja lobbareita. Yritykset joutuvat EU-säädösten kanssa tekemisiin muun muassa kilpailu- ja hankinta-asioissa ja EU-rahoitteisissa projekteissa.

Kaikille EU-virkamiestehtäville löytyy Railaksen mukaan joitakin yhteisiä piirteitä. Hallinto on jaettu toimialoittain. Eri pääosastot koordinoivat yhteistyötään, yhteistyössä voi esiintyä myös kilpailua ja jäykkyyttä. Jäykkyys ilmenee erityisesti siinä, että asioiden valmistelu on työlästä. Ennen päätöksentekoa monen tahon näkemyksiä pitää konsultoida.

EU on hyvin hierarkkinen työyhteisö. Urakehitys on paljon hitaampaa kuin yksityissektorilla, jolla lahjakas yksilö voi edetä nopeasti. EU:ssa hierarkiaa ei voi syrjäyttää, minkä hyväksyminen on työssä viihtymisen edellytys.

Samassa organisaatiossa on töissä eri kansallisuuksia. Näiden kesken kilpailu on toisinaan niin kovaa, että kollegoja piikitellään jopa kansallisilla epäonnistumisilla. Railas kertoi itse joutuneensa kuulemaan vinoilua Lahden doping-skandaalista.

EU:n työkielinä ovat ranska ja englanti. Railas kertoi, että ranska oli vielä 1990-luvulla päätyökieli, mutta nykyään englanti on vallannut pääkielen aseman.

Railas osallistui vuosina 1995–1996 yhteen EU-kilpailuun, joka hänen yllätyksekseen johti palvelusuhteeseen. Työura Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön palveluksessa alkoi joulukuussa 1996. Hän jäi virkavapaalle helmikuussa 2002.

Vuosina 1996–1998 hän toimi johtavana hallintovirkamiehenä neuvoston oikeuspalveluissa ja 1999–2002 sisämarkkinoista vastaavalla pääosaston alaosastolla.

Oikeuspalveluissa hänen tehtävään oli toimia työryhmien kokouksissa juridisena asiantuntijana ja hoitaa oikeusjuttuja EY-tuomioistuimessa. Sisämarkkinaosastolla hän toimi työryhmien sihteerinä.

Oikeudellisella osastolla Railaksen tehtävät liittyivät kalastukseen, eläinlääkintään ja kasvinsuojeluun. Vaikka hänellä ei ollut aikaisempaa kokemusta näistä aloista, tehtävästä ei voinut kieltäytyä. Kohokohtana hän mainitsi myötävaikuttaneensa siihen, miten Suomen liittymissopimusta tulkitaan muun muassa Suomen kalastusoikeuteen Pohjanmerellä ja silakan rehukäyttöön. Hän muistutti, että liittymissopimuksen tulkinnat ovat EU:ssa taas esillä maatalouden 141-tuessa.

Sisämarkkinaosastolla hän toimi noin 15 direktiivin tai asetuksen valmistelussa sihteerinä työryhmissä, COREPERissä, neuvostossa ja yhteispäätösmenettelyssä yhteistyössä parlamentin kanssa.

Tässä työssä kokokohtia olivat muun muassa uudet hankintadirektiivit, vertikaaliset ryhmäpoikkeukset, kilpailuvalvonta-asetus, yritysvaltausdirektiivi, Eurooppa-yhtiö ja vakuutuksenvälittäjädirektiivi.

Suomeen Railas kertoi palanneensa perhesyistä ja valmistelemaan väitöskirjaa. Hän on nykyään asianajaja, mutta on edelleen virkavapaalla EU:sta.

Brysselissä hankittua tietämystä, kontakteja ja kielitaitoa Railas on voinut hyödyntää nykyisessä asianajatyössä. Tärkeimpänä antina hän pitää asiakirjaluonnosten laatimisessa vahvistunutta englannin kielen taitoaan niin, että hän uskalsi laatia väitöskirjansa englanniksi.

 

 

---

 

OTK Jani Kaulo: Juristina Aasiassa

Jani Kaulo kertoi esityksessään kokemuksistaan Kiinasta opiskelumaana sekä miten Kiina-asiantuntijuus on ilmennyt hänen työssään.

Kaulo aloitti oikeustieteen opinnot Turun Yliopistossa 1998 ja teki ensimmäisen lomamatkansa Pekingiin seuraavana vuonna. Kiinan mahtavuus avasi nuoren miehen silmät. Hän innostui maasta ja sen kulttuurista ja pyrki sen jälkeen yhdistämään kiinnostuksensa oikeustieteen opintoihin.

Vuosiin 2000–2004 mahtui Turun Yliopiston poliittisen historian laitoksella Itä-Aasian sivuopintoja ja kiinan kielen opintoja, kiinan kielen kesäkurssi Fudanin Yliopistossa Shanghaissa sekä kiinan kielen intensiivikurssi Tukholman yliopistossa. Vuonna 2004 hän teki tutkielmansa ulkomaalaisen omistaman yrityksen perustamisesta Kiinaan ja valmistui oikeustieteen kandidaatiksi lokakuussa 2004.

Kiinan kielen opiskelu jatkui vielä Shanghain yliopistossa kahden kuukauden ajan, mutta Kaulo palasi Suomeen aloittaessaan työn avustavana lakimiehenä asianajotoimisto Castrén & Snellmanilla joulukuussa 2004.

Nuoren lakimiehen Kiina-tuntemusta haluttiin hyödyntää asianajotoimistossa. Puolen vuoden valmistelun jälkeen Kaulo lähti kollegansa kanssa työkomennukselle Shanghaihin ja Pekingiin vuonna 2005. Tarkoituksena oli tutustua kiinalaisiin ja Kiinassa toimiviin ulkomaalaisiin asianajotoimistoihin ja luoda niihin kontakteja.

Vierailun kohteena olivat myös Kiinan välimiesinstituutti, Shanghain pörssi, Fudanin yliopisto, Shanghain asianajoyhdistys ja useat suomalaisyritykset. Työkomennuksen jälkeen Kaulo oli mukana perustamassa toimistoonsa China Deskiä, johon on keskitetty toimiston kaikki Kiinaan liittyvät toimeksiannot.

Kaulon mukaan kiinalaisten lakimiesten välillä on selkeä sukupolvikuilu. Vanhan koulukunnan edustajat ovat yleensä saavuttaneet virka-asemansa kommunistisen puolueen jäsenyyden avulla. Heiltä puuttuu usein lakimieskoulutus, mitä kuvaa termi ”paljasjalkajuristi”. Muutaman viikon pikakurssien jälkeen he ovat saaneet muun muassa oikeuden toimia tuomareina.

Nuoren polven lakimiehet sen sijaan ovat saaneet juridisen koulutuksen ja ajattelevat kuin juristit. Heille on ominaista lain kunnioitus sekä kriittinen suhtautuminen korruptioon ja tuomioistuinten puolueellisuuteen. Kunnianhimo ajaa heitä eteenpäin, ja useilla on takanaan ulkomaanopintoja.

Kiinalaisilla asianajotoimistoilla on Kaulon mukaan paljon yhtäläisyyksiä länsimaihin, mutta osaamisen taso vaihtelee toimistojen välillä ja sisällä. Shanghain asianajoyhdistyksen noin 600 jäsentoimistosta 20–30:llä on ulkomaisia asiakkaita. Suurin osa toimistoista on pieniä nyrkkipajoja, joissa yksikään juristeista ei osaa englantia. Näissä toimistoissa tehdään yleensä muuta kuin juridiikkaa.

Toimistojen joukossa on kuitenkin myös nopeasti kehittyviä toimistoja, jotka ovat asianajotoimistoja sanan länsimaisessa mielessä ja täyttävät länsimaiset standardit.

Suomalaiset lakimiehet otettiin vierailukohteissa ystävällisesti vastaan. Kuitenkin eräissä toimistoissa heihin suhtauduttiin varauksellisesti ja koettiin jopa kilpailijoiksi. Nuoret lakimiehet yllättivät Suomi-tietoudellaan, mutta maamme pieni väestömäärä tyrehdytti heidän kiinnostuksensa nopeasti. Kaulo koki muutenkin, että heillä oli pienen maan edustajina uskottavuusongelmia. Yksistään Shangaissa on 17 miljoonaa asukasta.

Kiinan tapakulttuuri poikkeaa suomalaisesta, mutta eroja on Kaulon mukaan turha korostaa liikaa. Normaali kohteliaisuus ja hyvä käytös ovat yleensä riittäviä. Posiitiivisen vaikutuksen paikallisiin voi tehdä muun muassa ojentamalla ja ottamalla vastaan käyntikortin kaksin käsin ja joillakin muilla helposti muistettavilla, samanlaisina toistuvilla tavoilla. Tämä osoittaa paikallisten tapojen ja kulttuurin tuntemusta.

Neuvotteluihin ja sopimuksiin suhtaudutaan Kiinassa eri tavalla kuin Suomessa. Osapuolten sopimusneuvotteluihin kuuluu oleellisena osana luottamuksen luominen käyttämällä runsaasti aikaa toisiinsa tutustumiseen. Työpäivä jatkuu viettämällä vapaa-aikaa yhdessä muun muassa päivällisillä ja karaokessa.

Kiinan kielen edes vähäinen osaaminen on erittäin tärkeä edellytys kulttuuriin sisälle pääsemiseen. Kaulon mukaan muutama kohtelias perusilmaisu auttavat jo pitkälle.

Kaulo kehui Kiinaa opiskelumaana. Kiina on mielenkiintoinen ja länsimaihin verrattuna erilainen maa, jonka tuntemusta tarvitaan yhä enemmän Suomessakin.

Kiinan kieltä voi opiskella Kiinan yliopistoissa ja yksityisissä kielenkoulutuskeskuksissa. Kiinan kielen tutkinnon opiskelu kestää kolme vuotta, minkä jälkeen pystyy opiskelemaan yliopistoissa eri oppiaineita kiinaksi.

Manner-Kiinassa, Hongkongissa ja USA:ssa voi myös suorittaa LL.M-tutkinnon Kiinan oikeusjärjestelmästä englanniksi. USA:n LL.M.-ohjelmiin kuuluu yleensä vaihto-opiskelujakso Kiinassa.

Kaulo kertoi pitävänsä omaa kiinan kielen taitoaan vielä riittämättömänä. 1–2 vuoden intensiiviopiskelulla hän kokisi saavuttavansa tason, jolla pystyisi myös työskentelemään kiinaksi. Nykyisessä työssään avustavana lakimiehenä asianajotoimisto Heinonen & Co:ssa hän toimii kontaktina Kiinaan niissä toimeksiannoissa, joissa on maahan liittymiä. Hän toivoisi Kiinaan liittyvää työtä kuitenkin vielä enemmän.