Suomen yhteiskunnallinen ilmapiiri alkoi radikalisoitua 1960-luvun lopulla. Tällöin oli havaittavissa, että joidenkin lakimiesten poliittiset mielipiteet olivat muuttuneet. Alkoi myös kiivas oikeuspoliittinen keskustelu. Nykymuotoinen, yksipäiväinen Lakimiespäivä järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976.
Suurten ikäluokkien aloittaessa yliopisto-opinnot myös oikeustiedettä opiskelevien määrä lisääntyi. Työmarkkinoilla toimivien lakimiesten määrä oli vuonna 1970 kaksinkertainen verrattuna heti sodanjälkeiseen aikaan. Vuosittain valmistuneiden juristien määrä oli samana aikana kolminkertaistunut.
Uudet sukupolvet alkoivat kyseenalaistaa ja uudistaa vanhoja rakenteita. Yhteiskunnan vaurastuminen ja tasa–arvokäsityksen syveneminen johtivat 1970-luvun alussa poliittiseen tahtoon toteuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia uudistuksia. Niistä merkittävimpiä oli peruskoulu-uudistus ja kansanterveyslain toteuttaminen.
Tapahtumarikas vuosi 1970
Lakimiesliitosta katsotaan tulleen todellinen ammattijärjestö 1.12.1970, jolloin astui voimaan nykyinen virkaehtosopimuslainsäädäntö. Valtiollisella ja kunnallisella sektorilla, virkaehtosopimusjärjestelmän merkitystä on pidetty jopa vallankumouksellisena. Järjestelmä oli osa prosessia, jonka kautta työmarkkinoilla siirryttiin keskitettyihin tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin ja ns. yhteiskuntakorporatismin kauteen.
Lakimiesliitossa pitkään käynnissä ollut jatkokoulutustoiminnan kehittäminen sai päätepisteensä vuonna 1970, jolloin perustettiin Lakimiesliiton koulutuskeskus. Tällä oli keskeinen vaikutus myös tulevien Lakimiespäivien sisältöön. Niiltä poistui vähitellen koulutuksellinen tarve.
Vuonna 1970 Lakimiesliitto vedettiin mukaan oikeuspoliitiseen keskusteluun. -Tämä käynnistyi -presidentti Urho Kekkosen 70-vuotishaastattelusta, joka julkaistiin 1.9.1970 Lakimies-lehdessä. Haastattelussa arvosteltiin hyvinkin voimakkaasti muun muassa voimassa ollutta rikoslakia ja tuomioistuinlaitosta. Tästä Lakimiesliiton historian vaiheesta on tarkempi kuvaus Lakimiesuutisten numerossa 1/2007.
Lakimiesliitto osasi myös hyödyntää syntynyttä tilannetta. Lakimiesuutiset-lehden numerossa 8–9/1970, jossa laajalti käsiteltiin Kekkosen haastattelua, julkaistiin näet saman vuoden huhtikuussa järjestettyjen Lakimiespäivien pöytäkirjan mainos. Se alkoi sanoilla ”Itse asiassa tämä keskustelu aloitettiin jo XXI Lakimiespäivillä, jonka pöytäkirja on nyt ilmestynyt asialliseksi puheenvuoroksi kuumaan keskusteluun”.
Eikä mainos turhia puhunutkaan. Vuoden 1970 Lakimiespäivillä oli näet pidetty aiheesta kaksi esitelmää. KKO:n presidentti Antti Hannikaisen aiheena oli ”Näkökohtia oikeuslaitoksen kehittämisestä”. Yhteiskuntatieteiden tohtori Raimo Blomin esitelmä ”Asennoituminen – oikeuslaitokseen” perustui hänen tuoreeseen väitöskirjaansa. Myöhemmin ilmeni, että Blom oli Kekkosen toiveesta mukana työryhmässä, joka avusti Kekkosta hänen syntymäpäivähaastattelunsa teossa. Maininnan arvoista on, että Kekkonen osallistui Lakimiespäiville huhtikuussa 1970.
Välirikko päättyi vuoden 1979 Lakimiespäiviin
Lakimiesliittoon tuli sen jäseniltä vaatimuksia, joiden mukaan Kekkosen haastatteluun tuli jotenkin reagoida. Lakimiesliitto julkaisi hallituksensa puheenjohtajan Sakari Sohlbergin allekirjoittaman lehdistötiedotteen, joka oli pääasiassa varsin maltillinen. Siinä puolustettiin kuitenkin voimakkaasti tuomarien riippumattomuutta sekä vastustettiin tuomarien virkojen määräaikaistamista ja siihen liittyvää tuomioistuinten saattamista poliittiseen kontrolliin.
Lakimiesliiton lehdistötiedotteen johdosta Kekkonen lähetti Sakari Sohlbergille hyvinkin kiivassanaisen ns. myllykirjeen. Siinä hän totesi, että Lakimiesliiton reaktio osoitti keskustelun johtaneen näköjään arkoihin asioihin.
Lopputulos käydystä kirjeenvaihdosta oli se, ettei presidentti Kekkonen enää osallistunut Lakimiesliiton järjestämiin tilaisuuksiin vuosina 1971–1978. Hankalimmaksi tilanne koettiin vuonna 1972 Suomessa järjestetyillä Pohjoismaisilla Lakimiespäivillä, joka samalla oli kyseisten päivien 100-vuotisjuhla. Presidentti Kekkonen osallistui mieluummin maatalousnäyttelyyn kuin tähän juristeille tärkeään tilaisuuteen.
Ihan täydellinen ei Kekkosen boikotti kuitenkaan ollut. Kekkonen näet antoi Lakimiesuutiselle laajan haastattelun, joka julkaistiin numerossa 5/1971. Haastattelijana ja kirjoituksen laatijana toimi OTT Aulis Aarnio, joka oli myös mukana 70-vuotissyntymäpäivähaastattelussa.
– Lakimiesliitto jatkoi kuitenkin kutsujen lähettämistä presidentille eri tilaisuuksiin. Tämä toimintamalli tuottikin tulosta. Presidentti Kekkonen vastasi ja saapui vuonna 1979 järjestetyille lakimiespäivile, muistelee Tapio Elvilä, joka toimi Lakimiesliiton toiminnanjohtajana vuosina 1976–1981.
Seuraavaan joulukuussa 1981 järjestettyyn Lakimiespäivään presidentti Kekkonen ei enää kyennytkään osallistumaan, sillä hän erosi presidentin virasta terveydellisistä syistä lokakuussa 1981. Sovinto siis syntyi lähes viime hetkellä.
Oikeuspoliittista kipinöintiä
Presidentti Kekkosen syntymäpäivähaastattelu ja sitä seurannut keskustelu muutti myös lakimiesten järjestökenttää. Heti haastattelun jälkeen syksyllä 1970 Suomen Demokraattiset Lakimiehet niminen järjestö eli Demla, joka oli perustettu vuonna 1954, aloitti pitkän hiljaiselon jälkeen uudelleen toimintansa.
Demla antoi vuonna 1971 ”Lakimiehet ja demokratia” -nimisen julkilausuman. Sen mukaan ”Demlan toimintapiiriin ei kuulu ammattiyhdistystoiminta. Sikäli se ei siis toimi samalla alueella kuin Lakimiesliitto. Lakimiesliiton ammatilliset vaatimukset käyvät kuitenkin monessa suhteessa ristiin Demlan yleisen tasa-arvopolitiikan kanssa, joten kipinöintiä saattaa esiintyä”.
– Kekkosen syntymäpäivähaastattelu ja osittain myös Demlan elvyttäminen aikaansaivat Lakimiesliitossa tarpeen käynnistää oma oikeuspoliittinen keskustelu ja ohjelma. Aihe sisällytettiin jo huhtikuussa 1971 järjestettyjen Lakimiespäivien ohjelmaan. Kekkosen haastattelu ja sen jälkimainingit toimivat varsinaisena sysäyksenä Oikeuspolitiikan konferensseille. Ne järjestettiin Jyväskylässä vuosina 1971 ja 1972. Lisäksi perustettiin erityinen oikeuspolitiikan neuvottelukunta, muistelee Pentti Ajo, joka toimi Lakimiesliiton toiminnanjohtajana vuosina 1966–1976.
Ja Jyväskylässä sitten kipinöikin oikein kunnolla. Demla järjesti samanaikaisesti liiton ensimmäisen konferenssin kanssa ”varjokonferenssin”. Sen teemat olivat samoja kuin liiton tilaisuudessa. Jopa liiton esiintyjäkin ”kaapattiin” esiintymään myös Demlan konferenssiin.
Lakimiesliiton ensimmäisen Jyväskylän konferenssin valmistelujen aikoihin paljastui sattumalta, että liiton toimistoa salakuunneltiin kokoushuoneisiin asennetuilla radiolähettimillä. Kuuntelevaa tahoa ei koskaan saatu selvitetyksi. Konferenssivalmistelua koskevat ennakkotiedot levisivät kuitenkin tuntemattomalle, ulkopuoliselle taholle jo ennen kuin Lakimiesuutiset-lehti ehti niistä tiedottaa.
Välit Demlaan lientyivät ja tasoittuivat aikaa myöten. Demla kutsui sittemmin perinteiseen kesäseminaariinsa myös Lakimiesliiton edustajia.
– Minä osallistuin toiminnanjohtajakaudellani säännöllisesti Demlan tilaisuuksiin. Tosin olin paikalla ainoana Lakimiesliiton edustajana ja olo oli välillä kieltämättä yksinäinen. Mutta tämä välien korjaantuminen koettiin hyvin tärkeäksi lakimieskunnan yhtenäisyyden kannalta, Tapio Elvilä muistelee.
Vuosi 1976 alkuna nyky-muotoiselle Lakimiespäivälle
Lakimiespäivät oli vuodesta 1958 lähtien järjestetty joka vuosi kaksipäiväisenä tilaisuutena aina vuoteen 1973 asti. Vuosina 1958–1967 niiden sisältö oli jatkokoulutuspainoitteinen.
Lakimiesliiton muun koulutustoiminnan laajenemisen ja kehittämisen myötä Lakimiespäivien sisältöä oli vuodesta 1967 alkaen kehitetty oikeuspoliittisen keskustelufoorumin suuntaan.
Vuoden 1971 Lakimiespäivien tärkeimmäksi teemaksi nousi sen hetkinen kuuma oikeuspoliittinen keskustelu.
”Aikaisempia Lakimiespäiviä korostetummin otetaan esille oikeuspoliittisia kysymyksiä lakimiespiireissä viime vuosina huomattavasti vilkastuneen keskustelun edelleen virittämiseksi. Aiheista mainittakoon tuomioistuinten riippumattomuus sekä kysymys tuomareista ja hallintovirkamiehistä lainsäätäjänä. Jotta keskustelu saataisiin käyntiin vilkkaana, aiheita käsitellään useammissa valmisteluissa puheenvuoroissa”, esiteteksti kuvailee vuonna 1971.
Mutta keskustelu oikeuslaitoksesta sai antaa vähitellen tilaa muille ajankohtaisille aiheille. Vuoden 1972 Lakimiespäivien eräänä pääteemana olivat Euroopan talousyhteisöön (EEC) liittyvät oikeudelliset kysymykset.
Vuosina 1974 ja 1975 ei järjestetty Lakimiespäiviä. Sen sijaan Lakimiesliitto järjesti syksyllä 1974 Kuopiossa yksipäiväisen ”lakimiestapahtuman”.
”Tapahtuman oleellisena osana oli ´lakitupanäyttely´, jossa esiteltiin valokuvin maamme oikeudenkäyntitiloja sekä paremmalta että nurjemmalta puolelta. Näyttely oli katsottu tarpeelliseksi niiden tosiasiallisten olosuhteiden esittelemiseksi, joissa oikeudenkäyttö yleisemmin välittömästi tapahtuu ja antamaan virikkeitä tuomioistuinlaitoksen ulkonaisten olosuhteiden kehittämiseksi”, todetaan Lakimiesliiton 40-vuotishistoriikissa.
Tällä välin vuonna 1970 perustetun Lakimiesliiton koulutuskeskuksen toiminta oli päässyt hyvään vauhtiin. Liiton vuoden 1975 toimintasuunnitelmassa todettiin, että täydennyskoulutuksen laajentuminen oli poistanut Lakimiespäivien koulutuksellisen toimintaperusteen. Tästä syystä esitettiin, että Lakimiespäivät vastaisuudessa järjestetään aikaisempaa pitemmin aikavälein.
Samalla siirryttiin yksipäiväiseen Lakimiespäivään, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1976. Samanaikaisesti Lakimiespäivälle kehitettiin vuosittain vaihtuva ajankohtainen yleisteema. Vuonna 1976 se oli ”Millä lailla on maata lailla rakennettava”.
– Syynä uuteen käytäntöön oli se, että Lakimiespäivien osanottajamäärät olivat vähitellen vähentyneet. Tämän aiheutti muun muassa vuonna 1970 perustetun Lakimiesliiton Koulutuskeskuksen toiminnan vilkastuminen. Lakimiespäivien koulutuksellinen rooli ei ollut enää tarpeen. Sen sijaan niistä pyrittiin kehittämään lakimiehiä yhteen kokoavia tilaisuuksia, Tapio Elvilä kertoo.
Työnantajatkaan eivät aina suhtautuneet myötämielisesti työntekijöiden osallistumiseen erilaisiin tapahtumiin, jotka eivät suoranaisesti liittyneet työtehtäviin. Tuolloin ei ollut yleistä, että juristi olisi voinut käyttää työaikaansa esimerkiksi Lakimiespäivlle osallistumiseen. Puhumattakaan siitä, että työnantaja olisi osallistunut kustannuksiin.
Vuodesta 1979 lähtien Lakimiespäivä on järjestetty joka toinen vuosi aina parittomina vuosina. Tämä toimintamali on osoittautunut toimivaksi, sillä se on jatkunut näihin päiviin asti.
”Lakimiespäivät järjestetään 40. kerran” -nimisen artikkelisarjan 1. osa on ilmestynyt LMU 7/2006; 2. osa 8/2006 ja 3. osa 1/2007. Viimeinen 5.osa ilmestyy LMU 3/2007.
Lakimiespäivillä sattunutta ja tapahtunutta
* Markkinointia. Lakimiesuutisissa julkaistiin lakimiespäivien mainoksia. Lakimiespäivien osallistujamäärien väheneminen on selvästi huolestuttanut järjestäjiä. Ilmeisesti tämän vuoksi jouduttiin 1970-luvulla alentamaan osallistumismaksua. Vuonna 1970 se oli jäsenille 30 mk ja muille 50 mk. Seuraavina vuosina se oli jäsenille 20 mk ja muille 30 mk.
Vuonna 1970 väkeä koetettiin saada mukaan seuraavalla tekstillä: ”Illallistanssiaisiin ravintola Adlonissa (Huom! ruletti) ovat tervetulleita kaikki lakimiehet riippumatta siitä, osallistuvatko he muuten lakimiespäiville.
* ”Kun presidentti Kekkonen pitkän tauon jälkeen osallistui vuoden 1979 Lakimiespäivään, olivat häntä vastaanottamassa Lakimiesliiton puolesta liiton puheenjohtaja Matti L. Aho, hallituksen puheenjohtaja Erkki Ailio ja minä toiminnanjohtajana. Presidentti Kekkonen tervehti meitä ystävälisesti ja viritteli keskustelua. Sen kuluessa hän esitti juridisluontoisen kysymyksen, johon meistä kukaan ei osannut vastata. Mieleeni tuli, että onpa meillä vielä terävä-älyinen presidentti!”
Tapio Elvilä 19.1 2007
