Lakimiesliitto toteutti totuttuun tapaan palkkakyselyn syksyllä 2010. Ensimmäisen kerran yliopisto-sektoria tarkasteltiin omana ryhmänään.
Aikaisempiin vuosiin nähden sähköinen vastaaminen tutkimukseen lisääntyi selvästi, mutta vastausaktiivisuus laski niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla ollen noin 34 %. Vastausaktiivisuuden laskusta johtuvat erot eliminoitiin tekemällä laskelmat liiton jäsenrekisteritietojen avulla painotettuina.
Kokemuksella vaikutusta palkkaan
Lakimiesten palkkojen hajontaa esitetään taulukossa 1 nauhakuviolla, jonka vasen reuna ilmaisee alimman desiilin (F10), oikea reuna ylimmän desiilin (F90) ja niinsanottu saumakohta mediaanipalkan. Nauhan leveys siis kuvaa palkkahajontaa, jolloin nauhan rajaamalle alueelle sijoittuu 80 % tarkasteltavan ryhmän lakimiehistä.
Koko lakimieskunnasta 80 %:lla kuukausittainen kokonaispalkka sijoittuu 3 650–8 220 euron välille. Palkkojen hajonta on yksityisellä sektorilla suurempaa kuin julkisella. Yksityisellä sektorilla aritmeettinen keskiarvopalkka eli keskipalkka on selvästi korkeampi kuin mediaanipalkka. Tämä johtuu siitä, että joillekin yksityisen sektorin lakimiehille maksetaan selkeästi muita korkeampaa palkkaa, mikä puolestaan nostaa keskipalkkaa, mutta ei mediaanipalkkaa. Julkisella sektorilla keskipalkan ja mediaanipalkan välinen ero on huomattavasti pienempi. Yliopistosektorilla sekä keskipalkka että mediaanipalkka jää alhaisemmaksi niin julkisen sektorin kuin yksityisen sektorin vastaavista palkkatiedoista.
Myös fyysinen ikä ja sitä kautta hankittu kokemus näkyy lakimiesten palkoissa. Alle 30-vuotiaiden lakimiesten ryhmässä keskipalkka oli noin 3 800 euroa kuukaudessa. Kahdessa vanhimmassa ikäryhmässä eli yli 50-vuotiaiden sekä yli 60-vuotiaiden ryhmässä keskipalkka liikkui 6 300–6 400 euron tasossa.
Naisten palkat
Naisten keskimääräinen kokonaispalkka oli 82,4 % miesten palkoista. Ero ei kuitenkaan kerro palkkadiskriminaation suuruutta, sillä eri sektoreilla samoissa työtehtävissä sukupuolten välinen palkkaero voi perustua esimerkiksi osaamisessa tai muissa ominaisuuksissa oleviin eroihin. Palkkadiskriminaatiota selvittävä tutkimus tehtiin edellisen palkkakyselyn yhteydessä ja sen tulokset on luettavissa liiton kotisivuilta jäsensivujen palkat-osiossa.
Keskipalkkojen kehitys
Julkisen sektorin lakimiesten palkat nousivat vuoden aikana enemmän kuin yksityisellä sektorilla työskentelevien lakimiesten. Eniten palkat nousivat valtio-
sektorilla, 3,9 %. Taulukossa 2 eli Lakimieskunnan ansiokehitys 2000–2010, yliopistojen lakimiehet on luokiteltu valtiolle. Kuntasektorilla lakimiesten palkat nousivat vuodesta 2009 vuoteen 2010 yhteensä 1,1 %. Yksityisellä sektorilla lakimiesten ansiot eivät kehittyneet vuoden aikana merkittävästi.
Alkupalkkatarkastelu pitkällä aikavälillä
Taulukossa 3 tarkastellaan yksityisen sektorin lakimiesten keskipalkkojen muutosta sekä alkupalkkojen kehitystä vuodesta 1993 alkaen.
Vuoden 2010 aikana valmistuneiden lakimiesten keskipalkat olivat nousseet yli seitsemän prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Tosin vuoden 2009 alkupalkat olivat jonkin verran alhaisemmat kuin vuonna 2008 eli vuonna 2010 valmistuneiden palkkojen nousu oli runsaat kolme prosenttia vuoteen 2008 nähden. Lisäksi on huomioitava, että vastavalmistuneiden ryhmässä on mukana yksi henkilö, jonka palkkataso oli huomattavasti muita vastavalmistuneita korkeampi – kyseisen henkilön palkan huomiotta jättäminen asettaa vastavalmistuneiden keskipalkan noin 100 euroa matalammaksi. Alkupalkkojen muutosta onkin seurattava pitkähköllä aikavälillä.
Yksityissektorin veroprosentti 44 %
Kaikki yksityissektorin vastaajat eivät ilmoittaneet kyselyssä nettopalkkaansa. Niiden vastaajien, jotka täyttivät tutkimuslomakkeeseen sekä brutto- että nettopalkkansa, keskimääräinen nettopalkka oli 3 595 euroa kuukaudessa ja veroprosentti 44 %. Vuonna 2010 vastavalmistuneilla yksityissektorin lakimiehillä veroprosentti muodostui 34 %:n suuruiseksi ja vähintään 30 vuotta työelämässä olleilla veroluontoisten maksujen osuus oli jo lähes 50 % bruttotuloista.
Havaintoja julkisen sektorin palkoista
Valtiosektorin keskipalkka oli 5 133 euroa kuukaudessa ja joka kymmenes valtiosektorin lakimies ansaitsi vähintään 6 731 euroa kuukaudessa. Vastavalmistuneiden lakimiesten keskipalkka valtiolla oli 3 099 euroa kuukaudessa ja vastavalmistuneista joka kymmenes ylsi vähintään 4 000 euron kuukausipalkkaan. Ylimpään ansiotasoryhmään kuului seitsemän prosenttia valtiosektorin lakimiehistä ja heidän keskimääräinen kuukausipalkkansa oli 7 357 euroa. Keskipalkalla mitattuna korkeimmat palkkatasot olivat korkeimmassa hallinto-oikeudessa (6 473 euroa) ja korkeimmassa oikeudessa (6 092 euroa).
Palkkojen riippuvuus asemasta, iästä ja kokemuksesta on nähtävissä myös valtiosektorin lakimiehillä. Lakimies-nimikkeellä toimivilla keskipalkka oli noin 4 100 euroa ja ylimmillä johtajilla taas 7 350 euron luokkaa. Nuorimmassa ikäryhmässä keskipalkkataso jäi noin 3 200 euroon ja vanhimmassa ikäryhmässä palkat nousivat yli 6 100 euroon kuukaudessa. Alle vuoden kokemuksella palkka jäi piirun verran alle 3 100 euron ja yli 30 vuoden kokemus puolestaan toi tilipussiin lähes 6 100 euron keskipalkan kuukaudessa. Naisten keskipalkka oli 4 831 euroa kuukaudessa eli 88,1 prosenttia miesten kuukauden keskipalkasta, joka oli 5 485 euroa.
Kuntasektorilla keskipalkka oli hieman yli 5 000 euroa kuukaudessa ja joka kymmenes kuntasektorilla toimiva lakimies ansaitsi vähintään 7 050 euroa kuukaudessa. Keskipalkan ja mediaanipalkan ero oli noin 100 euroa eli samaa tasoa kuin valtiollakin.
Kuntasektorillakin oli havaittavissa aseman, iän ja työkokemuksen merkittävä vaikutus palkkatasoon. Naisten keskipalkat olivat kuntasektorilla 4 616 euroa kuukaudessa eli noin 84,9 prosenttia miesten 5 435 euron keskipalkasta.
Yleisimpiä kysymyksiä palkkatutkimuksesta
Missä on julkisen sektorin palkkakilpailukyky?
Julkisella sektorilla valtiolla on käytössä niin sanotut uudet palkkausjärjestelmät (UPJ), joita nykyisin kutsutaan myös valtion palkkausjärjestelmiksi (VPJ). Ensimmäiset niistä ovat olleet voimassa jo noin parikymmentä vuotta. Näissä palkkausjärjestelmissä palkkaus perustuu tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen työstä suoriutumiseen, joita eri palkkausjärjestelmissä (Palkkavaaka, Columbus, Hay) arvioidaan hieman eri kriteereillä ja esimerkiksi vaativuustasojen määrä voi eri virastojen palkkausjärjestelmissä vaihdella melko paljon. Samoin henkilökohtaisesta suorituksesta maksettava prosenttiosuus voi vaihdella sekä palkkausjärjestelmittäin että virastoittain. Ikävä piirre näiden valtion palkkausjärjestelmien toimivuudessa on ollut se, että valtiotyönantaja ei ole varannut riittävästi palkkamäärärahoja budjettiin kilpailukykyisen ja kannustavan palkkausjärjestelmän ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.
Vaikka viime vuosien palkankorotukset ovat julkisella sektorilla sekä valtiolla että kunnalla olleet prosentuaalisesti suuremmat kuin yksityisellä sektorilla, niin sektorien välillä vallitsevan palkkakuilun kiinnikuromista ei ole vielä merkittävästi tapahtunut. Edistymme kyllä pienin askelin, mutta edunvalvontatyö on pitkäjänteistä eikä valitettavasti aina vastaa jäsenistön odotuksiin riittävän nopeasti. Asioiden kuntoon saattaminen vaatii sekä kärsivällisyyttä että asian esillä pitämistä ja siitä huolen kantamista. Teemme neuvottelujärjestöissä ja neuvottelupöydissä jatkuvasti työtä asian eteen, vaikka se työ ei merkittävässä määrin useinkaan näy julkisuudessa. Esimerkkinä tästä työstä on muun muassa tänä vuonna kuntasektorille pitkästä aikaa saatu yleiskorotus 1,2 %, joka maksetaan kaikille kunnan palkkalistoilla oleville 1.5.2011 lukien.
Asianajoalalla suosituspalkkoja on yleisesti mahdoton saada, samoin esimerkiksi lomarahoja. Jatkuvat ylityöt olisi saatava kuriin. Olisiko mahdotonta saada alalle työehtosopimusta?
Jotta työehtosopimus voitaisiin tehdä esimerkiksi asianajoalalle, on sopimusosapuoleksi löydyttävä työnantajia tai työnantajaa edustava taho. Tällainen voi olla joko työnantajaliitto/yhdistys, johon työnantajayritykset ovat järjestäytyneet, taikka yksittäinen yritys. Suomen Asianajajaliitto on asianajajalakiin perustuva julkisoikeudellinen yhteisö. Se ei ole työnantajaliitto eikä edusta työnantajia siten, että sillä olisi sääntöjensä mukaan mahdollisuus tai oikeus olla työehtosopimuksen osapuolena. Suomessa ei tällä hetkellä ole myöskään yhtään työnantajayhdistystä tai muuta vastaavaa yhteenliittymää, joka edustaisi asianajo- tai lakiasiaintoimistoja työnantajina ja voisi toimia työehtosopimusosapuolena. Vaihtoehdoksi jää tällä hetkellä jäljelle ainoastaan yksittäinen työnantajayritys. Tällöin kysymys olisi niin sanotusta talokohtaisesta työehtosopimuksesta. Käytännössä Lakimiesliitto voisi siis solmia halukkaan yrityksen kanssa talokohtaisen työehtosopimuksen, jonka ehtoja noudatettaisiin kyseisen yrityksen palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehtoina. Työsuhteen ehtoihin voidaan vaikuttaa myös siten, että laaditaan työnantajien kanssa yhteisiä suosituksia tai periaatteita. Liitossa tehdään jatkuvasti töitä sen eteen, että näissä asioissa päästäisiin eteenpäin ja tätä työtä pyritään tekemään yhteistyössä työnantajien kanssa. Lakimiesliitto ei voi pakottaa työnantajia työehtosopimuksiin, elleivät sen jäsenet ole valmiita painostustoimenpiteisiin. Tästä asiasta laajemmin Lakimiesuutiset 1/2011.
Lakimiesliiton tulisi selkeämmin ajaa vapaa-ajalla työasioissa matkustamisen korvaamista!
Työaikalain mukaan matka-aikaa ei pääsääntöisesti lueta työajaksi. Tästä syystä lakimiehetkin joutuvat usein käyttämään vapaa-aikaansa (esim. iltaisin tai viikonloppuisin) työasioihin liittyvään matkustamiseen ilman minkäänlaista korvausta. Asia on nyt muutaman vuoden ajan ollut kestoaiheena lähes kaikissa työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa ja sitä tullaan edelleen ajamaan painokkaasti sopimuksiin. Työnantajat eivät yleensä ole kovin halukkaita maksamaan näitä korvauksia, koska laki ei sitä edellytä. Muutamalla yksityisen sektorin alalla (sekä esimerkiksi valtiolla (matkustussäännössä))on matka-ajan korvaamisesta työntekijälle saatu jonkinlaisia sopimuksia jo aikaiseksi. Pitkäjänteistä työtä tämän asian eteen on tehty ja tullaan tekemään Lakimiesliitossa uutterasti. Neuvoksi työntekijöille voi tällä hetkellä sanoa, että vapaa-ajalla matkustamisen korvaamisesta tulisi aina sopia työnantajan kanssa etukäteen.
Palkkatutkimus julkaistaan kokonaisuudessaan Lakimiesliiton kotisivuilla www. lakimiesliitto.fi (Jäsensivut)
Vähimmäispalkka suositukset vuodelle 2011
Lakimiesliiton vuosittainen palkkasuositus on päivitetty liiton uusien palkkatutkimusten perusteella.
Vuodelle 2011 vastavalmistuneen oikeustieteen maisterin vähimmäispalkkasuositus 3 790,00 euroa kuukaudessa. Vuonna 2010 vähimmäispalkkasuositus oli 3 690,00 euroa kuukaudessa.
Vastavalmistuneen oikeusnotaarin vähimmäispalkkasuositus vuodelle 2011 on 2 940,00 euroa kuukaudessa. Vuonna 2010 edellä mainittu vähimmäispalkkasuositus oli 2 865,00 euroa kuukaudessa.
Palkkatutkimukseen vastanneiden kesken arvotut lomamökkiviikot
Julkisen sektorin lakimiesten vuoden 2010 palkkatutkimukseen vastanneiden ja erillisen arvontakortin palauttaneiden kesken arvotut vapaavalintaiset Lakimiesliiton mökkiviikot voittivat Silja Romo Helsingistä ja Jari Karonen Tampereelta.
Yksityisen sektorin palkkatutkimuksen arvonnassa mökkiviikon voittivat Katja Järvensalo Jorvaksesta ja Mariella Både Helsingistä.
Parhaimmat onnittelumme voittajille!
Kiitos myös kaikille palkkatutkimuksiin vastanneille.
Näin päivität yhteystietosi:
1) sähköisesti
Jäsensivut – Omat tiedot; voit päivittää sähköisesti myös työnantajatiedot
2) jäsenlomakkeella
www.lakimiesliitto.fi – Etusivulla olevan "Liity lakimiesliiton jäseneksi" –palkin kautta tulostettavalla jäsenlomakkeella
3) ottamalla yhteyttä
jäsensihteereihin, puh. 09 8561 0300 tai jasenrekisteri@lakimiesliitto.fi