Lakimiesliitto järjesti maanantaina 26.11.2007 ammatinharjoittajien ja yrittäjien illan, jossa keskusteltiin erityisesti lakimiesyrittäjyyteen liittyvistä käytännön kysymyksistä.
Yrittäjän sosiaali- ja työttömyysturvassa parantamisen varaa
Yksityissektorin valiokunnan puheenjohtaja VT Jarmo Hyvärinen totesi yrittäjyyden olleen yksi toimintavuoden 2007 painopistealueista, jonka aikana on muun muassa tehty lakimiesyrittäjyyttä tutkiva ammatinharjoittaja- ja yrittäjäkysely. Tutkimuksen mukaan tyypillinen lakimiesyrittäjä on 50–59-vuotias mies, joka on ennen yrittäjyyttä hankkinut työkokemusta toisen palveluksessa työ- tai virkasuhteessa.
Toiminta tapahtuu tyypillisimmin yhden tai kahden henkilön yrityksessä, jonka liikevaihto on alle 150 000 euroa vuodessa. Tyypillisen lakimiesyrittäjän tulot, mukaan lukien palkka- ja osinkotulot, jäävät alle yksityissektorin työsuhteessa toimivien lakimiesten keskiansion 5 594 euroa kuukaudessa. Erityisesti yrittäjän sosiaaliturvan ja työttömyysturvan järjestämisessä lakimiesyrittäjät näkivät parantamisen varaa. Hyvärinen kaipasi yrittäjiltä uusia avauksia siitä, mitä Lakimiesliitto voisi tehdä lakimiesyrittäjien aseman parantamiseksi.
Akavan elinkeinopoliittisiin asioihin keskittynyt lakimies Jaana Meklin selvitti puolestaan Akava ry:n vuonna 2006 tehdyn yrittäjätutkimuksen sisältöä. Akavan piirissä on noin 17 000 yrittäjäjäsentä, eli noin 5 prosenttia jäsenistöstä. Kuten lakimiesyrittäjä, myös akavalainen yrittäjä on useimmiten yli 50-vuotias ja aloittanut toimintansa 31–40-vuotiaana. Yli puolella heistä on vähintään kaksi tutkintoa ja hän asuu tyypillisimmin Uudenmaan tai Pirkanmaan alueella.
Yrittäjyyttä koskevat Akavan elinkeinopoliittiset tavoitteet liittyvät muun muassa ammatillisen identiteetin vahvistamiseen, sosiaaliturvaan, verotukseen, koulutukseen, toiminnassa jaksamiseen ja lainsäädännön kehittämiseen erityisesti kilpailu- ja työoikeuden alalla, sekä työnantajana toimimiseen. Elinkeinopoliittisia asioita käsittelevät Akavassa Elinkeinopoliittinen toimikunta, Akavan ammatinharjoittajien ja yrittäjien jaosto AYJ sekä Akavan julkinen jaosto JSJ.
Tavoitteena hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen
Ohjelmajohtaja Rauno Vanhanen selvitti hallitusohjelman pohjalta perustetun Työn yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman sisältöä. Politiikkaohjelman tavoitteena on turvata talouskasvu, työllisyys ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja, kun työikäinen väestönosuus pienenee ja kansainvälinen kilpailu kiristyy.
Politiikkaohjelman sisältö on jaettu kolmeen osaan: 1) Keinot, joiden avulla kansalaisten työpanos saataisiin mahdollisimman täysimääräisesti käyttöön ja osaavan työvoiman tarpeet täytettyä lisäämällä myös ulkomaisen työvoiman määrää; 2) Toimet, joilla yrittäjyys- ja yritysten kasvuhalukkuutta voitaisiin lisätä ja kehittää yritysten toimintaympäristöä Suomessa mahdollisimman kilpailukykyiseksi; 3) Työelämän laadun ja työn tuottavuuden samanaikainen kohottaminen. Vanhanen näki suuren eron pienten ja suurten yritysten välillä. Pienillä yrityksillä ei hänen mukaansa ole riittävää riskihalukkuutta eivätkä ne pyri laajenemaan. Vaikka yritysten lukumäärä on ollut kasvussa, on uusia yrityksiä perustaneet tyypillisesti yksinyrittäjät palvelualoilla. Suomalaisissa yrityksissä kasvuhalukkuus onkin ollut alle vertailumaiden.
Pienyrittäjän ongelmia
AYJ:n ja AYT-kassan varapuheenjohtaja VT Timo Salminen käsitteli pienyrittäjänä toimivan lakimiehen ongelmia. Oikeusturvavakuutusten korvausmäärät ovat jääneet jälkeen yleisestä kustannuskehityksestä. Enimmäiskorvauksen määrää ei ole nostettu kahteenkymmeneen vuoteen, ei edes vuonna 1994 voimaan tulleen 22 prosentin arvonlisäveron osalta. Vakuutusyhtiöt ovat myös heikentäneet maksukäytäntöjään ja kieltäytyvät joskus kokonaan laskun maksamisesta. Esimerkiksi ennen lakimies voi hovioikeusvaiheessa lähettää vakuutusyhtiölle laskun käsittelyn päätyttyä, nykyään vasta hovioikeuden antaman tuomion jälkeen. Vakuutusehtojen mukainen yhden kuukauden määräaika laskun käsittelylle myös ylitetään usein.
Riita-asian sovintoneuvottelut saattavat vaikeutua oikeusturvavakuutuksen ehtojen vuoksi. Oikeusturvavakuutusehtojen mukaan sovinto edellyttää vakuutusyhtiön antamaa suostumusta. Täten päämies ei pysty itse päättämään mahdollisesta sovinnosta, vaan väliin tulee vakuutusyhtiö. Jos sovinto estyy, voivat oikeudenkäyntikulut kasvaa tarpeettomasti. Kuka vastaa vahingosta, jos vakuutusyhtiön kannan vuoksi riitaprosessin jatkamisen jälkeen päämies häviää juttunsa ja joutuu korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Oikeuslaitoksen osalta oikeudenkäyntien käsittelyajat ovat pidentyneet. Mikäli päämiehen kulut korvataan avustajamääräyksen, yleisen oikeusavun tai oikeusturvavakuutuksen kautta, joutuu lakimies odottamaan suoritusta tekemästään työstä kohtuuttoman kauan ja käytännössä rahoittamaan muilla tavoin omaa toimintaansa. Asetuksen mukaan oikeusministeriö ja Suomen Asianajajaliitto sopivat yleisen oikeusavun palkkioperusteista. Erityisesti suurien oikeudenkäyntien yhteydessä tuomioistuimet kuitenkin alentavat lakimiesten palkkioita ilman konkreettisesti esitettyjä perusteita korvaamalla palkkion ”kohtuullisen tuntimäärän” mukaan.
Arvonlisäverojärjestelmän osalta yrittäjä toimii pääasiallisen toimintansa ohessa veronkerääjänä. Mikäli yrittäjä ei ole saanut suoritusta lähettämänsä laskun perusteella, joutuu yrittäjä tilittämään tästä huolimatta arvonlisäveron osuuden verottajalle. Epäkohta kohdistuu erityisesti yhtiömuotoiseen toimintaan, jossa kirjanpito on järjestetty suoriteperusteisesti ja sotii verotuksen neutraliteetin periaatetta vastaan.
Eri verotoimistoissa noudatetaan edelleen ristiriitaisia tulkintoja muun muassa matkakulujen verovähennyskelpoisuuden suhteen. Lisäksi Salminen muistutti verotuksen epäkohdasta, jossa itsenäiset asianajo- tai lakiasiaintoimistot joutuvat lisäämään palveluhintoihinsa 22 prosentin arvonlisäveron, kun oikeusaputoimistot myyvät vastaavat palvelunsa kuluttajille ilman arvonlisäveroa.
Kilpailu kiristynyt pääkaupunkiseudulla
Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri Markku Ylösen mukaan EU:n komissio on pyytänyt Suomelta lausunnon siitä, loukkaako asianajotoimistoja ja yleisiä oikeusaputoimistoja koskeva erilainen arvonlisäverokohtelu EU:n kilpailunormeja. Suomen valtio ei ilmeisesti ole muuttamassa järjestelmää, joten nähtäväksi jää, meneekö asia EY:n tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Myös Asianajajaliitto on tehnyt asianajajakuntaa koskevan tutkimuksen. Tutkimuksen mukaan noin kolme viidestä asianajajasta toimii yksin ja lisäksi yksi viidestä kahden lakimiehen toimistoissa. Kilpailun kiristyminen on näkynyt pääkaupunkiseudulla ja erityisesti isoissa yli viiden lakimiehen toimistoissa. Toisaalta isot toimistot ovat pieniä toimistoja luottavaisempia tulevaisuuden näkymiin. Isot toimistot myös markkinoivat toimintaansa toisin kuin pienet. Perinteisillä pienillä asianajotoimistoilla ei olekaan entiseen tapaan kaupallista arvoa, ja erityisesti haja-asutusalueilla perinteiset toimistot ansaitsevat huonosti.
Asianajopalveluiden alueellinen saatavuus heikkenee
Keskustelussa asianajaja Marjo Tiukkonen nosti esiin maakunnista suurten ikäluokkien eläköitymisen kautta häviävän 400 toimiston aiheuttaman oikeusturvaongelman. Pienet toimistot eivät pysty elättämään kahta lakimiestä, toimistoissa hankittu hiljainen tieto uhkaa kadota ja vanhoille asianajajille ei tahdo löytyä työn jatkajia. Tulossa oleva uusi käräjäpiirijako uhkaa näivettää toimintaa entisestään ja täten vaikeuttaa asianajopalveluiden alueellista saatavuutta.
Riskienhallintaa työttömyyden varalle
Kassanjohtaja Antero Tala Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa AYT:stä vertasi yrittäjien työttömyysturvaa muuhun yrittäjän rationaaliseen riskienhallintaan. Valitettavan moni yrittäjä on jättänyt itsensä vakuuttamatta työttömyyden varalta, vaikka työttömyysriski on yli 20-kertainen tulipalon riskiin verrattuna. Palovakuutuksista huolehditaan hyvin.
Ammatinharjoittajien ja yrittäjien työttömyyskassa AYT on vuonna 1995 perustettu työttömyyskassa, jolla on lähes 10 000 jäsentä. AYT-kassassa voi olla vakuutettuna YEL- ja MYEL-velvolliset sekä TyEL-vakuutetut johtavassa asemassa olevat yrityksen osaomistajat, jotka omistavat itse vähintään 15 prosenttia tai joiden perhe omistaa vähintään 30 prosenttia yrityksestä. Lisäksi yrittäjäksi katsotaan perheyrityksessä, omistus vähintään 50 prosenttia, työskentelevät samassa taloudessa asuvat perheenjäsenet, kuten avio- ja avopuoliso, lapset tai vanhemmat. Pääsäännön mukaan henkilö ei ole oikeutettu saamaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa palkansaajakassasta, mikäli hän on työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla yrittäjäasemassa. Mikäli vakuutetun työoikeudellinen status muuttuu, on yrittäjä- ja palkansaajakassojen välillä sovellettavissa ns. jälkisuojasäännökset, joilla voidaan varmistaa työttömyysturvan kattavuus.
Ansioon sidotun päivärahan perusteena oleva työtulo on valittava kassaan liityttäessä. Työtulo voi olla enintään lakisääteisen eläkevakuutuksen perusteena oleva vahvistettu työtulo (YEL-tulo) ja vähintään 8 520 euroa/vuosi, eli 710 euroa kuukaudessa. Lisäksi mahdollinen yrityksen myyntivoittoon liittyvä tulon jaksotus siirtää päivärahan maksua enimmillään 24 kuukaudella. Jaksotussäännöksellä ei juuri ole käytännön merkitystä ja sen piiriin kuuluvia yrittäjiä on ollut alle 10 prosenttia päivärahan saaneista. Tämän vuoksi onkin käyty keskusteluita jaksotusjärjestelmästä luopumiseksi.
Merkittävä ero yrittäjän ja palkansaajan ansiosidonnaisen työttömyysturvan välillä on kustannusten jaossa. Palkansaajan vakuutusmaksuosuus ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta on 5,5 prosenttia, yrittäjän maksuosuus noin 35–40 prosenttia. AYT-kassa onkin pyrkinyt saamaan yrittäjien maksuosuutta laskettua lähemmäksi palkansaaja-asemassa olevia. Toinen merkittävä AYT-kassan ajama asia liittyy 1.1.2003 voimaantulleen lakiuudistuksen kautta poistettuun työttömyyseläkejärjestelmään. Lakiuudistuksen johdosta työttömyyseläkejärjestelmän sijasta sovelletaan vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneisiin palkansaajiin – mutta ei yrittäjiin – ns. lisäpäiväjärjestelmää. Lisäpäiväjärjestelmä tulee AYT-kassan kannan mukaan ulottaa myös yrittäjiin.
Sosiaaliturvan ja vakuutusjärjestelmän vaikutuspiiri
Johtaja Kari Björklöv Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fenniasta korosti yrittäjien ja yrittäjien perheenjäsenten sosiaaliturvan ja vakuutusjärjestelmän moninaista vaikutuspiiriä. Toisin kuin palkansaajilla, koostuu yrittäjien sosiaaliturvajärjestelmä pääsääntöisesti vapaaehtoisesti otettavista vakuutuksista. Kerran tehdyt ratkaisut voivat vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen eikä virhearviointeja ole helppo jälkeenpäin korjata. Esimerkiksi eläkkeiden yhteensovitusjärjestelmän vuoksi yli 50-vuotiaan yrittäjän ei kannattane enää korottaa eläkevakuutuksensa määrää. Yrityksen yhtiömuoto ja omistus yhdessä aseman kanssa määrittävät lakisääteiset velvollisuudet. Vastaavasti yrittäjän ja yrittäjäperheen sosiaali- ja eläketurva saattaa muuttua ratkaisevasti pieniltä tuntuvien nyanssien johdosta. Harvempi osaa ottaa huomioon avioliiton, avioeron tai lapsen syntymisen vaikutusta yrityksen talouteen ja perheen sosiaaliturvaan. Kuitenkin perheessä tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa suoraan esimerkiksi puolison eläketurvaan.
Yrittäjä- ja palkansaaja-asema määrittyy erilailla tapaturmavakuutuslain, yrittäjien eläkelain, työttömyysturvalain ja verolainsäädännön nojalla. Samoin eri järjestelmissä noudatetaan erilaisia maksatus- ja omavastuuaikoja. Yrittäjäasemaan TVL:n mukaan vaikuttaa sama talous ja oma omistus yrityksessä. YEL:n nojalla yrittäjäasema voi tulla saman talouden, avio/avosuhteen, oman omistuksen, osakkeiden äänimäärän ja välillisen omistuksen kautta. Työttömyysturvalain nojalla yrittäjäasema puolestaan voi tulla muutoin samoin edellytyksin, kuin yrittäjien eläkelaissa, mutta omaa omistusta ei edellytetä.
Työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet muodostavat noin 50 prosenttia kaikista sosiaalivakuutuskorvauksista. Tämä tulisi ottaa huomioon omaa vakuutusturvaa määritettäessä. Lakisääteisten vakuutusten puutteita on syytä korjata vapaaehtoisilla vakuutuksilla. Esimerkiksi tapaturmavakuutus ei välttämättä kata ulkomailla tapahtunutta tapaturmaa. Samoin yksityisellä tapaturmavakuutuksella voidaan vaikuttaa siihen, missä hoitolaitoksessa hoito suoritetaan ja kuinka nopeasti yrittäjä pääsee takaisin tuottavaan työhön. Usein yrittäjä yliarvioi yrityksensä arvon, vaikka yrityksen arvo todellisuudessa perustuu hänen omaan työpanokseensa. Tällöin yrityksen myynnillä ei voida olettaa saatavan riittävää tuloa työkyvyttömyyden tai eläkepäivien turvaksi. Mikäli yrittäjän työkyky heikkenee, putoaa pohja pois sekä yrittäjän että mahdollisesti myös hänen perheenjäsentensä toimeentulolta.
Suomessa voimakas tarve uusille yrittäjille
Lopuksi Suomen Jobs and Society ry:n (nyk. Suomen uusyrityskeskukset ry) toimitusjohtaja Tuomo Haavisto selvitti uusyrityskeskusten toimintaperiaatteita ja yrittäjille suunnattuja palveluita. Uusyrityskeskuksilla on noin 15 000 asiakasta ja palvelun kautta autetaan vuosittain noin 7 000 uutta yritystä. Toiminnan rahoitus jakautuu elinkeinoelämän, kuntien ja valtion kesken.
Haaviston mukaan Suomessa on voimakas tarve uusille yrittäjille. Uusia yrityksiä tulisi syntyä vuosittain noin viisi tuhatta. Lisäksi Suomessa sukupolvenvaihdokset edellyttäisivät edellisen lisäksi noin 5 000 uutta yritystä vuosittain. Kasvatustyö yrittäjyyteen ei Suomessa ole ollut riittävän tehokasta. Tältä osin uusyrityskeskukset ovat pyrkineet parantamaan tilannetta kohdistamalla palvelutoimintansa yrityksiin noin kaksi vuotta ennen yrityksen perustamista ja jatkaen tukitoimia noin kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen. Tällä tavalla pyritään myös eliminoimaan yrityksen kolmen ensimmäisen toimintavuoden jälkeistä ns. kuoleman laakson aiheuttamaa ongelmaa. Uusyrityskeskukset ovat myös käynnistäneet yrittäjien sukupolvenvaihdoksia edistävän palvelun.
Suomalaisen yrityskentän ongelmana Haavisto piti sitä, että vain noin kolme prosenttia yrityksistä on todellisia kasvuyrityksiä. Samoin yrittäjyyden esteenä on palkkatyön kilpailukykyisempi asema toimeentulokeinona yrittäjyyteen nähden.
Tilaisuuteen osallistujien kesken käytiin vilkasta keskustelua yrittäjien asemasta ja yrittäjyyttä helpottavista keinoista. Esille tuli erityisesti sukupolvenvaihdoksiin liittyvät ongelmat. Asianajajaliitto on tunnustellut asianajotoimistojen sukupolvenvaihdosten edistämistä, mutta palaute on ollut vähäistä. Keskustelussa koettiin, että palvelun tulisi olla tehokkaampaa ja kattavampaa. Tältä osin esitettiin vaihtoehtona Lakimiesliiton piirissä perustettava palvelu, joka toimisi työpaikkoja välittävän Lakimiesrekrytoinnin tavoin.
