Leibnizin ammatti oli herttuan neuvos. Siihen aikaan neuvos ei ollut virkamies, vaan hoiti päämiehensä yksityisasioita, domeeneja.
Toki Leibniz perusti myös yliopiston ja kirjaston ja järjesti päämiehensä, Hannoverin suvun Englannin valtaistuimelle, nähtävästi joutessaan.
Leibniz yritti määritellä kaikki lain käsitteet Corpus Iuris Civiliksen lain kolmijaon pohjalta: sallittu, kielletty, käsketty, mihin hän lisäsi indifferenssin. Samalla kannalla olivat häntä ennen Isidorus Sevillalainen ja Pyhä Tuomas. Leibniz yhdisti ne Aristoteleen modaalikäsitteisiin. Luonnoksia on säilynyt monta. Niitä lukee mielikseen, hän kirjoitti ytimekästä latinaa. Mutta hänen yrityksensä raukesivat tyhjiin.
Käsketty, kielletty ja sallittu ovat seuraamuskäsitteitä. Systeemi rakentuu syylle, ei seuraamukselle. Olennaista on mistä syystä asia on käsketty, kielletty tai sallittu.
Leibniz esitti ’syyksi’, kriteeriksi, joka määrittää lain sisällön vir bonusta, hyvää ihmistä. Hän kirjoitti: ”Oikeus on hyvälle ihmiselle mahdollisuus; velvollisuus on hänelle välttämättömyys. Kun Grotius kutsuu oikeutta ja velvollisuutta moraalisiksi laaduiksi, se on niin käsitettävä, että ne ovat hyvän ihmisen ominaisuuksia sen suhteen mitä on tehtävä tai siedettävä.” Mutta vir bonus on myös teologian ja moraalin käsite, ei pelkästään lain, ja sillä on niissä eri sisältö.
Leibniziä luettaessa on siis huomattava, että hänen käsitteeseensä laki kuuluvat Jumalan laki, moraalilaki ja siviililaki. Siis:
Jumalan laki: Hyvä ihminen, empatia määrittäjänä.
Moraalilaki: Viisas ihminen, sympatia määrittäjänä.
Siviililaki: Järkevä ihminen, rehellisyys määrittäjänä.
Vir bonuksella on monta ominaisuutta. Samasta näkökulmasta kirjoitti Olavus Petri: Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan. He esittivät oikeudenmukaisuusihanteen.
Ulkomailla oli tapahtunut kaupallinen vahinko ja olin asiakkaan kanssa pyytämässä valtion tukitoimia. Päämies selosti tapahtumat ministeri Esko Rekolalle ja päätti esityksensä: me olemme rehellisiä ja vilpittömiä miehiä. Kyllä rehellistenkin on maksettava velkansa, totesi Rekola. Moraali ja laki sekoittuvat helposti.