Lakko mittaa jäsenistön yksituumaisuuden

Tällä neuvottelukierroksella ensimmäiset lakkoon menneet lakimiehet löytyvät rahoitusalalta. Alalla alkoi ylityökielto 30.11. ja vaatimuksia ryyditettiin täysimittaisella työtaistelulla 14.–16. joulukuuta. Julkisella sektorilla neuvottelut ovat käynnissä, mutta lakonuhka on todellinen niin kunnalla kuin valtiollakin. Erityisen todennäköiseltä työtaistelu näyttää yksityiselle sektorille siirtyneissä yliopistoissa.

Onkin hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, ettei rahoitusalan työtaistelu jää neuvottelukierroksen viimeiseksi, ei edes lakimiesten osalta.

– Lakkotilanteessa tulee esiin ammattiyhdistystoiminnan luonne jäsenten yhteistoimintana, korostaa Lakimiesliiton keskuslakkotoimikunnan sihteeri ja Ylemmät toimihenkilöt YTN:n keskuslakkotoimikunnan jäsen Tommi Rainerma.

Ammattiliittoon kuulumista käsitellään usein pelkkänä ostopalveluna, jossa jäsenistö saa jäsenmaksunsa vastineeksi erilaisia palveluja, etuja ja edunvalvontaa. Tällainen käsitys johtaa kuitenkin harhaan.

– Viime kädessä toiminta nojaa siihen, että jäsenet ovat valmiita yhdessä puolustamaan etujaan. Tarvittaessa vaikka työtaistelulla” kertoo Lakimiesliiton keskuslakkotoimikunnan sihteeri, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn valtiosektorin keskuslakkotoimikunnan jäsen ja valtiosektorin lakkopäällikkö, liiton lakimies Kirsi Venäläinen.

Työmarkkinaneuvottelut ovat viime kädessä voimalaji. Työnantajaosapuoli pitää käsissään kukkaronnyörejä, palkansaajapuoli taas kontrolloi työn tarjontaa. Sopimuksessa palkansaajat sitoutuvat työrauhaan, siis turvaamaan sen, että työntekijät eivät lakkoile, vastineeksi palvelussuhteeseen liitettävistä eduista. Työtaisteluun joudutaan silloin, kun työnantajaosapuoli pitää työtaistelusta aiheutuvia haittoja pienempinä kuin mahdollisen sopimuksen haittoja ja palkansaajapuoli huonon sopimuksen tekemisen haittoja työtaistelua ongelmallisempana.

Molempien osapuolten kannalta on olennaista, että neuvottelukumppani neuvottelee asioista, joista se pystyy päättämään. Jos palkansaajapuolella ei ole lakkovalmiutta, sillä ei ole mitään myytävää. Tällaisessa tilanteessa työnantaja saa tarvitsemansa joka tapauksessa. Palkansaajien kannalta työtaistelun tavoite on vakuuttaa työnantaja siitä, että sen tahdon mukaiseen sopimukseen suostuminen on työnantajalle edullisempaa kuin työtaistelutie.

Rahoitusalalla työtaistelurintama piti varsin hyvin. Yksittäistapauksia lukuun ottamatta niin lakimiesliittolaiset kuin muutkin alan toimihenkilöt ja ylemmät toimihenkilöt osallistuivat lakkoon.

– Liittoon tulleet tiedustelut asiassa liittyivät enemmän siihen, miten lakkoavustusta haetaan ja miten lakossa ollaan kuin siihen, pitääkö lakkoon mennä, kertoo liiton lakimies Tommi Rainerma.

Joskus jäsenet ovat kyselleet myös sitä, täytyykö liitosta erota, jos ei halua mennä lakkoon.

– Olemme muistuttaneet, että koko työmarkkinaedunvalvonta perustuu viime kädessä lakkoaseeseen. Pelkkään hyvään tahtoon ja joulumieleen vetoamalla ei neuvottelupöydästä saa kuin muiden rippeet. Joskus työtaistelukin on välttämätön keino etujemme turvaamiseksi. Tällöin kaikkien jäsenten osallistuminen ja tuki ovat tarpeen, Venäläinen painottaa.