Jäsenistölle tiedotetaan lakon uhasta siinä vaiheessa, kun työtaistelu alkaa näyttää todennäköiseltä vallitsevan neuvottelutilanteen valossa. Tarkemmin lakon piiriin kuuluville jäsenille tiedotetaan tulevasta lakosta siinä vaiheessa, kun neuvottelujärjestö jättää lakkovaroituksen valtakunnansovittelijalle ja työnantajalle. Akavalaisena neuvottelujärjestönä ja työtaistelun järjestäjänä toimivat julkisella sektorilla Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ja yksityisellä sektorilla Ylempien Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö YTN. Neuvottelujärjestöjen jäsenliittojen tehtävä on ylläpitää työtaisteluvalmiutta ja tukea työtaistelujärjestelyjä, kun niiden jäsenet osallistuvat työtaisteluun.
Lakkovaroituksessa määritellään työtaistelun syyt, laajuus ja toteuttamistapa sekä alkamisaika (ks. laatikko). Lakko voi alkaa aikaisintaan 14 päivää lakkovaroituksen antamisen jälkeen. Julkisella sektorilla lakon alku voi lisäksi viivästyä kaksi viikkoa, mikäli työnantajan vaatimuksesta asetetaan virkariitalautakunta selvittämään lakon yhteiskuntavaarallisuutta. Sekä julkisella että yksityisellä sektorilla työministeriö voi valtakunnansovittelijan pyynnöstä lykätä lakon alkamista enintään kahdella viikolla, mikäli työnseisauksen katsotaan kohdistuvan yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin tai huomattavasti vahingoittavan yleistä etua.
Työtaistelun laajuus riippuu olennaisesti siitä, millaisesta erimielisyydestä työnantajapuolen ja työntekijäjärjestöjen välillä on kysymys. Valtiosektorilla työtaisteluvalmius on rakennettu ns. totaalilakon mallin mukaisesti, jossa koko valtion henkilöstö olisi kerralla lakossa. Yksityisellä sektorilla lakon laajuuteen vaikuttavat sopimusalan koko, se onko lakossa useampia työntekijäryhmiä vai vain ylemmät toimihenkilöt sekä onko mahdollista löytää sellaisia avainryhmiä, joiden lakolla työnantajaa voidaan painostaa yhtä tehokkaasti kuin koko sektorin totaalilakolla.
Lakon piiriin kuuluville liittojen jäsenille tiedotetaan lakon syistä ja käytännön järjestelyistä välittömästi lakkovaroituksen antamisen jälkeen sekä aina, kun tapahtuu jotakin olennaisesti lakkoon vaikuttavaa. Erityisesti lakon aikatauluun liittyvissä asioissa jäsenistölle tiedotetaan aktiivisesti.
Kun työtaistelu alkaa
Kun työtaistelu on alkamassa, jäsenistölle on tiedotettu lakon syistä jo useita kertoja niin kirjeitse kuin sähköpostitsekin. Mikäli työtaistelun alkamista on lykätty, jäsen on saanut helposti kolmekin kirjettä, joissa lakon toteuttamistapa käydään perusteellisesti läpi.
Neuvottelujärjestöjen Internet-sivuille, liittojen sivuille sekä mahdollisesti perustettaville erillisille lakkosivuille on kerätty lisämateriaalia tilanteen kärjistymiseen johtaneista syistä, työntekijäpuolen vaatimuksista sekä eri käytännön toimintatavoista lakon kestäessä. Käytettävissä on runsaasti materiaalia mm. työtaistelun suhteesta erilaisiin lomiin ja niiden kertymiseen, palkkasaataviin sekä työnantajan omaisuuden hallussapitoon.
Jäsenistölle myös tiedotetaan reaali-aikaisesti neuvottelutilanteesta. Työtaistelun lähestyessä viestintä siirtyy kasvavassa määrin paperikirjeistä sähköpostiviestintään ja viime vaiheessa jopa tekstiviestiviestintään. Sopimusneuvotteluja lakon välttämiseksi käydään viime hetkiin saakka ja jos neuvottelutulosta ei synny ennen lakon alkamista, viimeinen varmistusviesti lähtee lakon piiriin kuuluville työntekijöille juuri ennen lakon ilmoitettua alkamisaikaa. Useissa tapauksissa työntekijä saattaa ehtiä lähes työpaikalle, ennen kuin varmistuu, alkaako lakko vai ei. Lukuisissa tapauksissa lakko vältetään viimeisen viikonlopun tai jopa viimeisen yön neuvotteluissa.
Valitettavasti joskus yhteisymmärrykseen ei päästä neuvotteluilla ja työnteko keskeytetään.
Lakon alettua keskuslakkotoimikunnan toimistolla toimii lakkopäivystys ja paikallistasolla jäsenistölle tietoa välittää paikallinen lakkotoimikunta. Lakossa olevat jäsenet myös ilmoittautuvat paikalliselle lakkotoimikunnalle. Ainakin suurimpien lakossa olevien työpaikkojen ulkopuolella myös päivystävät lakkovahdit. Lakkovahtien tehtävänä on muistuttaa töihin pyrkiviä työtaistelusta ja lakon alaisista töistä ja pitää kirjaa lakonalaisia töitä tekevistä rikkureista sekä raportoida tilanteesta liitolle.
Lakkovahtien rooli lakon toteuttamisessa on keskeinen, koska rikkurit vaarantavat koko lakon onnistumisen ja työntekijöille kohtuullisen sopimuksen syntymisen. Aktiiviset lakkovahdit jakavat työtaistelun syistä ja tavoitteista kertovaa lakkomateriaalia ja lisäävät työtaistelun näkyvyyttä.
Lakossa
Lakossa oltaessa mitään lakon piiriin kuuluvia työtehtäviä ei saa tehdä, ei edes kotona. Samalla tulee huomata, että lakkoon määrätään nimenomaan työtehtävät, ei yksittäisiä henkilöitä eikä varsinkaan pelkästään ammattiliittojen jäseniä. Myös liittoihin kuulumattomilla ja muiden järjestöjen jäsenillä on oikeus kieltäytyä tekemästä sellaisia lakonalaisia tehtäviä, joita he eivät tavanomaisesti suorita. Palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisen, järjestöjen päättämissä työtaisteluissa noudatettavan, ns. neutraliteettiperiaatteen mukaan heillä ei ole velvollisuutta suorittaa työtaistelutoimenpiteen alaisia tehtäviä. Myös järjestäytymättömät työntekijät, jotka tekevät lakonalaista työtä ovat siis rikkureita.
Olennaista on muistaa, että lakolla ajetaan kaikkien työntekijöiden yhteistä asiaa. Henkilö, joka on valmis ottamaan vastaan ammatillisella edunvalvonnalla saatavat edut kuulumatta itse liittoon ja osallistumatta työtaisteluun, istuu toisten housuilla tuleen. Omalta osaltaan hän antaa työnantajalle mahdollisuuden tarjota huonompaa sopimusta, koska hän heikentää lakkoaseen tehoa. Myös järjestäytymättömiltä ja muiden liittojen jäseniltä, jotka kuuluvat lakon piiriin, tuleekin odottaa, että he toimivat lojaalisti lakossa olevia kohtaan ja osallistuvat työtaisteluun.
Työntekijöiden on hyvä muistaa, että yksittäisen henkilöjäsenen kannalta työtaistelu on aina laillinen silloin, kun se perustuu järjestön päätökseen. Henkilöjäseneen ei tällöin voida kohdentaa kurinpito- tai muita rangaistuksia. Tämä myös antaa yksilölle turvallisen selkänojan, kun työtaistelu lähestyy. Työtaisteluun ei ole mitään syytä olla osallistumatta.
Toimeentulo lakon aikana
Liittojen jäsenillä on työtaistelun aikana oikeus lakkoavustukseen, jonka suuruus ja maksuaikataulu päätetään erikseen liittojen hallituksissa ennen lakkovaroituksen antamista. Vaikka työtaistelut ovat akavalaisella puolella neuvottelujärjestöjen, JUKO ja YTN, työtaisteluita, hoitavat liitot lakkoavustusten maksamisen. Lakkoavustuksen saamiseksi lakossa olevan jäsenen tulee ilmoittautua paikalliselle lakkotoimikunnalle, joka toimittaa liitolle tiedon lakossa olevista jäsenistä. Lakkoavustuksen maksamiseen saattaa liittyä karenssiaika. Lakkoavustus on verovapaata tuloa 16 euroa päivässä saakka.
Lakkoavustus maksetaan yleensä kaikille ennen lakon alkamista liiton jäseneksi hyväksytyille jäsenille, jotka lakon alkaessa olivat työtaistelun alaiseksi julistetussa työssä. Jäsenet, jotka saavat palkkaa, eivät ole oikeutettuja lakkoavustukseen. Palkkaa työtaistelun alaisessa työssä toimiva henkilö saattaa saada lähinnä vuosi- tai sairaslomatapauksissa.
Lakkoavustusten rahoittamiseksi liitoilla on yleensä työmarkkinarahastoksi kutsuttu sijoitussalkku. Liitoilla on myös mahdollisuus kerätä ylimääräistä jäsenmaksua, josta lakossa olevat jäsenet on vapautettu. Usein ylimääräinen jäsenmaksu kerätään jo ennen työtaistelua, jolloin se saatetaan kerätä myös vain työtaistelu-uhan alaisen sopimusalan jäseniltä. Lakimiesliitto on varautunut työtaisteluun resursseilla, jotka kestävät selvästi todennäköisiä työtaisteluja pidemmät ja laajemmat työtaistelut. Vain äärimmäisen pitkissä työtaisteluissa saatetaan joutua harkitsemaan rahoituksen täydentämistä esim. ylimääräisellä jäsenmaksulla.
Mitä työnantaja tekee
Työnantaja ei välttämättä tyydy vain olemaan työtaistelun kohteena, vaan ryhtyy todennäköisesti aktiivisiin vastatoimiin. Vastatoimet voivat suuntautua sekä yksittäisiin lakkolaisiin että laajempaan työntekijäryhmään. Vastatoimet alkavat useimmiten viimeistään lakkovaroituksen jälkeen, mutta ne saattavat jännittyneimmissä tapauksissa alkaa jo ennen kuin lakkovaroitusta edes annetaan.
Yleisimmin paikallistasolla ja valtakunnallisesti työnantajan vastatoimien tavoitteena on heikentää työntekijöiden taistelutahtoa. Yleisin tapa on väittää lakkoa laittomaksi. Niin yksittäisiä työntekijöitä kuin laajempia ryhmiä voidaan uhata työuran vaikeutumisella, irtisanomisilla tai lomautuksilla. Työnantaja saattaa myös houkutella työntekijöitä jäämään töihin lakon aikana lupaamalla näille erilaisia hyötyjä.
Vastatoimiin kuuluu usein se, että työntekijöille jaetaan valheellista tai harhaanjohtavaa informaatiota työtaistelusta. Ainoa luotettava informaation lähde työtaisteluolosuhteissa ovat liitto ja lakko-organisaatio. Näitä vastatoimia tulee aina odottaa, koska onnistuessaan ne parantavat työnantajan neuvotteluasemaa. Koska vastatoimet onnistuessaan heikentävät työntekijöiden asemaa, ne tulee kaikissa tapauksissa torjua.
Ääritapauksessa työnantaja voi myös määrätä lakkoon kuulumattomia tehtäviä työsulkuun. Näissä tapauksissa liitot käsittelevät lakkoavustuksen suhteen työsulun piirissä olevia jäseniään samoin kuin lakossa olevia.
Työnantajan vastatoimista tulee myös aina ilmoittaa paikalliselle lakkotoimikunnalle, jotta työnantajan toimiin voidaan vastata asianmukaisesti. Työpaikalla jäsenet voivat yksikantaan todeta työtaistelun olevan liiton päättämä ja heidän jäseninä olevan velvollisia päätöstä noudattamaan. Työtaistelu on aina ammattijärjestön ja työnantajan välinen asia. Järjestö vastaa jäsenkuntansa puolesta syntyneestä tilanteesta suhteessa työnantajaan.
Miten lakko päättyy
Jos työtaistelu onnistuu, lakko päättyy siihen, että neuvotteluosapuolet saavuttavat hyväksyttävissä olevan neuvottelutuloksen. Neuvottelutuloksen hyväksyy -JUKOn asianomainen neuvottelukunta tai YTN:n hallitus.
Neuvottelutuloksen yhteydessä sovitaan aina myös toimenpiteistä ja ehdoista, joilla lakko lopetetaan ja milloin työntekijöiden tulee viimeistään palata töihin. Lakon päättyessä kaikki palaavat omiin tehtäviinsä sovitusta hetkestä alkaen. Ennen töihin palaamista tulee ehdottomasti odottaa lakko-organisaation ilmoitusta lakon päättymisestä, ja päätöstä lakon lopettamisesta noudattaa.
Onnistuneen työtaistelun jälkeen jäsenkunta voi palata tehtäviinsä paremmassa asemassa kuin ennen lakkoa. He myös tietävät työnantajan nähneen, että he ovat valmiita tiukan paikan tullen puolustamaan etujaan myös työtaistelulla. Onnistuneen työtaistelun hedelmiä kerätäänkin vielä vuosien päästä.
Millainen lakko?
Täsmä ja totaali
Pääasialliset lakon toteuttamisen vaihtoehdot ovat täydellinen lakko ja täsmälakko eli pistelakko. Totaalilakko kattaa kaikki tietyn sopimusalan työpaikat ja siihen osallistuu koko sopimusalan jäsenkunta. Täsmälakossa työtaistelu rajataan tietyille paikkakunnille ja tietyt avaintehtävät käsittäväksi. Joissain tapauksissa saatetaan käyttää myös sarjalakkoa, jossa työpaikat ovat totaalilakossa vuoroluettelon mukaan. Kaikkia näitä malleja saatetaan myös yhdistää.
Täsmälakkoon turvaudutaan lähinnä tilanteissa, joissa pienen avainryhmän lakolla pystytään painostamaan työnantajaosapuolta lähes yhtä tehokkaasti kuin totaalilakolla. Klassisia esimerkkejä toimivista täsmälakoista ovat lennonjohta-jien ja satamahenkilökunnan lakot.
Täsmälakot vaativat lakossa olevilta ryhmiltä suurta solidaarisuutta sopimusalan muuta henkilöstöä kohtaan. Työtaistelutilanteen rasitukset kasautuvat lakossa oleville ryhmille, mutta työtaistelun tuloksena saadut sopimusparannukset koituvat koko sopimusalan hyödyksi. Käytännössä täsmälakossa toimivat alat myös säilyvät samoina vuodesta toiseen, eikä työtaisteluvuoroa oikein voida vaihtaa eri sopimuskierroksilla. Ääritapauksessa samat ryhmät joutuisivat aina hoitamaan työtaistelut kaikkien puolesta.
Useimmissa tapauksissa turvaudutaankin täydelliseen, ns. totaalilakkoon. Totaalilakossa kaikki sopimusalan työpaikat ovat yhtä aikaa lakossa. Näin myös useimmiten saavutetaan suurin vaikuttavuus ja voidaan päästä nopeammin tyydyttävään neuvottelutulokseen
Muita lakkotyyppejä
• Yleislakko on keskusjärjestöjen yhdessä sopima, kaikkia tai useimpia aloja koskeva lakko.
• Tukilakon (myötätuntolakko) tarkoituksena on tukea toisen alan työtaistelua.
• Istumalakossa työntekijät ovat työpaikalla, mutteivät työskentele.
• Mielenosoituslakossa osoitetaan miel-tä hallituksen tai eduskunnan päätöksiä vastaan.
• Korpilakko on laiton, työ- tai virkaehtosopimuksen tai lainvastainen lakko, joka usein alkaa paikallisesti ilman liiton suostumusta tai myötävaikutusta.
• Italialainen lakko (hidastuslakko), jossa työntekijät tekevät töitä vain nimenomaisesti määrättyinä, hyvin hitaasti ja noudattaen pilkuntarkasti kaikkia sääntöjä ja määräyksiä. Italialainen lakko on Suomessa laiton.
• Japanilaisessa lakossa työntekoa jatketaan normaalisti, mutta osoitetaan mieltä työnantajaa vastaan esimerkiksi kantamalla lappua kaulassa.
Mitä lakolla saavutetaan?
Työtaistelu on ammattijärjestön viimekätinen keino osoittaa työnantajapuolelle kykynsä ja halunsa valvoa jäsenistönsä etuja. Työtaisteluun työntekijät turvautuvat, kun työnantaja ei muuten ole valmis tekemään riittävän hyvää sopimusta.
Lakon syynä on usein työnantajan haluttomuus sopia kohtuullisista palkankorotuksista, mutta lakon syyt saattavat liittyä hyvin myös muihin virka- ja työehtosopimuksissa sovittaviin asioihin. Tällaisia saattavat olla työaika ja ylitöiden korvaaminen, työhön liittyvän matkustamisen korvaaminen sekä kysymykset luottamushenkilöiden asemasta työpaikoilla.
Juuri työaikaan ja matkustamiseen liittyvät erimielisyydet olivat johtamassa teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden lakkoon tammikuussa 2005, mutta neuvotteluissa saavutettiin viime hetkellä molempia osapuolia tyydyttävä neuvottelutulos.
Monesti huomio kiinnitetään siihen, että työtaistelulla saavutettavat korkeammat palkankorotukset, ainakaan heti, eivät vastaa työtaistelun kustannuksia, eikä lakko siinä mielessä ole suoraan taloudellisesti kannattava. Usein näin päällisin puolin onkin, eikä varsinkaan pitkän lakon aiheuttamia tulonmenetyksiä ole helppo kattaa palkankorotuksilla. Lopputulos on kuitenkin näennäinen, kun puhutaan lakosta, johon on jouduttu ja joka on aidosti pyritty neuvotteluteitse välttämään.
Oikea vertailukohta lakon jälkeiselle palkkatasolle ei ole työnantajan viimeinen tarjous ennen lakkoa, vaan se, mitä työnantaja olisi tarjonnut, jos olisi uskonut, että viime kädessä työntekijäpuoli ei kykene työtaisteluun.
Työtaistelu, jolla pyritään sopimuksen parantamiseen, on sekin viime kädessä puolustuksellinen toimenpide. Lakolla puolustetaan työntekijöiden mahdollisuutta saada itselleen mahdollisimman hyvä sopimus sekä käytävissä että myöhemmissä neuvotteluissa.
Lakolla saavutettavat hyödyt realisoituvatkin usein hyvin pitkällä aikavälillä. Kun työnantaja tietää, että työntekijäpuolella on ristiriitojen kärjistyessä valmius ja edellytykset myös lakkoaseen käyttämiseen, on työntekijöiden mahdollista saavuttaa edullinen lopputulos jo neuvottelupöydässä. Jos työntekijäpuolelta käytännössä puuttuu lakkoase, työnantajalla on mahdollisuus saada työntekijät suostumaan heikompaan sopimukseen.
Pahimmassa tapauksessa vasta työtaisteluun käytäessä osoittautuu, ettei lakkoase ole todellinen, vaan lakkoon määrätyt työntekijät menevät töihin kuten aina ennenkin. Tällöin lakko päättyy käytännössä välittömästi. Virallisesti lakko ei välttämättä pääty koskaan, mikä korostaa työtaistelun epäonnistumista. Sellaisesta epäonnistumisesta työntekijät saavat usein maksaa lukuisia sopimuksia eteenpäin, kun työnantajapuoli voi neuvottelutaktiikassaan luottaa siihen, että tilanteen kiristyessä työntekijöiltä loppuvat keinot.
Työtaistelutilanteessa neuvotteluosapuolet viime kädessä katsovat toistensa kortit. Jos jompikumpi osapuoli on aiemmassa pelissä bluffannut heikoilla korteilla ja jäänyt siitä kiinni, voittamismahdollisuudet myöhemmissäkin peleissä ovat heikentyneet. Siksi on tärkeää, että kädessä on muutakin kuin yksittäisiä pieniä kortteja.
Kun neuvotteluissa on päädytty työtaisteluun, työtaistelun onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää. Siksi kaikkien lakon piiriin kuuluvien tulee yhdessä rintamassa osallistua työtaisteluun, kunnes hyväksyttävä neuvottelutulos saavutetaan.
Lakkoon joudutaan
Monesti johto- ja asiantuntijatehtävissä toimivilla korkeakoulutetuilla useat tekijät lisäävät ajatuksia lakon ulkopuolelle jättäytymisestä. Pelätään, että lakkoon osallistuminen heikentää uralla etenemistä, että lakon aikaiset työt odottavat pöydällä, kun lakko päättyy, tai että yhteiskunnallisesti tärkeä työ esim. -oikeuslaitoksessa jää tekemättä.
Tuleekin muistaa, että lakkoon turvaudutaan vain tilanteessa, jossa työnantajaosapuoli ei suostu työntekijöille kohtuulliseen sopimukseen. Vastuu työtaistelutilanteeseen joutumisesta on viime kädessä työnantajalla, joka ei ole valmis myöntymään työntekijöiden kohtuullisiin vaatimuksiin. Myös julkisella sektorilla toimivilla on oikeus puolustaa etujaan suhteessa työnantajaan työtaistelulla. Yhteiskunnalle tärkeiden tehtävien hoitaminen esim. oikeuslaitoksessa vaatii kohtuulliset työehdot, eikä työntekijöiden tule tuntea syyllisyyttä etujensa puolustamisesta, jos työnantaja ei ole valmis kohtuulliseen sopimukseen.
Ammattiyhdistysliikekin tuntee tässä asiassa vastuunsa ja pyrkii viimeiseen saakka pääsemään sopimukseen neuvottelupöydässä. Lakkoon ei pyritä -eikä siihen ryhdytä kevein perustein. Mutta siihen ollaan valmiita, mikäli tilanne sitä vaatii.
