Työntekijöillä on tietyissä rajoissa riidaton oikeus mennä lakkoon. Ongelmana ovat laittomat lakot. Vaikka niistä olisi seuraamuksiakin, niitä syntyy ja niitä näyttää olevan lähes mahdotonta estää. Uusi osoitus tästä saatiin, kun KKO antoi viime joulukuussa ratkaisun KKO 2010:93. Juttu oli seuraava:
Suuri metsäalan yritys oli ilmoittanut maksavansa bonuksia, jos asetetut tavoitteet saavutetaan. Kuitenkin jos työmaalla syntyisi laittomia lakkoja, lakkoon osallistuneet joutuisivat bonuksistaan korvaamaan niiden työnantajalle aiheuttamat vahingot. Kysymyksessä oli siis työnantajan yksipuolien ilmoitus, ei työehto- tai muukaan sopimus. Tosin tämäkään ei todennäköisesti olisi vaikuttanut jutun lopputulokseen.
Luvatuista bonuksista huolimatta ammattijärjestö järjesti yrityksen eräällä työmaalla vuorokauden mittaisen lakon, jonka työtuomioistuin sittemmin totesi laittomaksi. Vastaavasti työnantaja ei maksanut bonuksia lakkoon osallistuneille, mutta muut työntekijät saivat ne. Bonuksia vaille jääneet, kaikki asianomaisen ammattijärjestön jäseniä, nostivat kanteen vaatien bonuksien maksamista. He totesivat, että vaaditut tulokset oli saavutettu, ja katsoivat, että työnantajan menettely syrji ammatillisesti järjestäytyneitä, aktiivisesti toimivia työntekijöitä. Lisäksi bonuksien maksamista koskeva ehto oli heidän mielestään pätemätön tai kohtuuton, koska sen mukaan työntekijät joutuisivat vastuuseen ammattiyhdistyksen toiminnasta. Vastuu siitä määräytyi kuitenkin vain kollektiivioikeuden mukaisesti.
Alioikeus hylkäsi kanteen, hovioikeus sen sijaan piti bonusehtoa laittomana ja järjestöaktiiveja perusteettomasti syrjivänä. Asia eteni KKO:een, jonka ratkaisu on mielenkiintoinen senkin vuoksi, että siinä nojaudutaan avoimesti Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja siihen perustuvaan oikeuskäytäntöön.
KKO toteaa aluksi, että työntekijöillä on Suomen työsopimuslain mukaan ehdoton oikeus kuulua ammattiyhdistykseen ja toimia siinä. Vastaava oikeus on vahvistettu myös Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, joka suojaa nimenomaan oikeutta liittyä ammattiyhdistykseen ja toimia siinä. Sitä voidaan rajoittaa vain 11.1 artiklassa mainituilla perusteilla. Strassbourgin tuomioistuimen ratkaisussa Enerji Yapi-Yol Sen vuodelta 2009 vahvistettiin selvästi, että lakko-oikeus kuuluu ammatilliseen järjestäytymisoikeuteen. KKO viittasi myös omaan TSL:iimme, jonka mukaan lakko ei ole irtisanomisperuste. TSL:ssa ei muutenkaan edes viitata siihen, että työntekijä voisi joutua korvaamaan lakosta aiheutuneita vahinkoja.
Hovioikeuden tapaan KKO:kin piti bonusehtoa syrjivänä ja katsoi, ettei sitä voida soveltaa. Tällaisen syrjinnän perusteella ei työnantajaa kuitenkaan voitu tuomita maksamaan laissa tarkoitettua hyvitystä. Sen sijaan lakossa olleet saivat bonuksensa siinä kuin muutkin työntekijät.
KKO:n ratkaisun jälkeen on selvää, etteivät tällaiset yrityskohtaiset järjestelyt tule onnistumaan. Ongelma kuitenkin jää: mitä näille laittomille lakoille tehdään?
