Suomi liittyi YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen 30 vuotta sitten, vuonna 1991. Se on tärkein lapsia koskeva ihmisoikeussopimus, mutta ei ainoa.
– Kaikki ihmisoikeussopimukset soveltuvat lapsiin samoin kuin aikuisiin, eli kaikki Suomessa voimassa olevat ihmisoikeussopimukset koskevat myös lapsia, muistuttaa Itä-Suomen yliopiston hyvinvointioikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen ma. professori Virve Toivonen.
Kaikki Suomessa voimassa olevat ihmisoikeussopimukset koskevat myös lapsia.
– Yleisissä sopimuksissa ei kuitenkaan huomioida lapsen erityisyyttä, kuten haavoittuvuutta, riippuvaisuutta aikuisista tai lapsen aikakäsitystä. Lapsen oikeuksien sopimus pyrkii vahvistamaan ja tuomaan esille seikkoja, joihin pitää kiinnittää huomiota silloin, kun oikeuksia sovelletaan lapseen.
Lapsen oikeuksien sopimus turvaa myös yksinomaan lapsena olemiseen liittyviä oikeuksia, kuten oikeutta kehitykseen, lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä siihen, että lapsen etu otetaan ensisijaisesti huomioon.
Lasten oikeuksien sopimus Suomen sääntelyn pohjana
Toivonen toteaa, että kun puhutaan lasten oikeuksien toteutumisesta Suomessa, tavalla tai toisella kaikki lasta koskeva sääntely pohjaa lapsen oikeuksien sopimukseen. Hän on itse perehtynyt lastensuojelulakiin.
– Laki tuli voimaan vuonna 2008, ja sitä on uudistettu lähes 30 kertaa. Sekä jo voimaantuloa koskeva työ että muutostyöt rakentuvat vahvasti lapsen oikeuksien sopimuksen varaan. Sanonkin usein, että kansallista lastensuojelulakia noudattamalla tulee pitkälti samalla noudattaneeksi lapsen oikeuksien sopimusta.
Kansallista lastensuojelulakia noudattamalla tulee pitkälti samalla noudattaneeksi lapsen oikeuksien sopimusta.
Lapsen oikeuksien sopimuksen ovat ratifioineet kaikki YK:n jäsenmaat Yhdysvaltoja lukuun ottamatta, ja maat raportoivat määräajoin tilanteestaan YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Komitea antaa sekä maakohtaisia suosituksia ja huomautuksia että yleiskommentteja, joiden tarkoitus on edistää lapsen oikeuksien toteutumista jäsenvaltioissa.
Viimeisimmät huomiot Suomelle ovat vuodelta 2011, jolloin komitean yksi keskeinen huoli oli hallinnonrajat ylittävän koordinaation puute lapsen oikeuksien toimintapolitiikassa. Parhaillaan komitean käsittelyssä on tuorein, vuonna 2019 jätetty raportti.
Strategia luo raamit, hallitukset päättävät toimista
Suomeen on yhtenä vastauksena komitean huomioihin luotu kansallinen lapsistrategia, joka julkaistiin helmikuussa 2021.
– Strategia on lapsen oikeuksien toteutumisen ytimessä, sillä lapsia koskevan oikeudellisen sääntelyn tavoitteena on hyvinvoiva lapsi. Jotta se toteutuisi, vaaditaan yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä sekä sitä, että tavoitteet ja lasten oikeudet ovat saman sisältöisesti ja yhtä vahvasti kaikkien toimijoiden hallussa, Toivonen sanoo.
Lapsia koskevan oikeudellisen sääntelyn tavoitteena on hyvinvoiva lapsi.
Jatkossa jokainen hallitus tekee lapsistrategian pohjalta suunnitelmat käytännön toimista.
– Kuluvalla hallituskaudella on ryhdytty aika pontevasti toimeen ja puututtu erityisesti koulutukseen ja tietoisuuden lisäämiseen sekä tiettyjen tutkimusaukkojen paikkaamiseen.
Huomio haavoittuvimpiin lapsiin
Kansainvälisesti Suomen luontevat vertailukohteet löytyvät muista Pohjoismaista. Ne kaikki saavat YK:n lasten oikeuksien komitealta yhtä lailla huomautuksia ja suosituksia, mutta Toivosen mukaan keskeinen huomio on, että Pohjoismaissa lainsäädäntö on pääsääntöisesti kunnossa.
Parannuksia suositetaan erityisesti oikeuksien täytäntöönpanoon sekä haavoittuvimmassa asemassa olevien lapsien kohdalle, kuten turvapaikanhakija-, maahanmuuttaja- ja eri vähemmistöryhmiin kuuluvien lapsien oikeuksien toteutumiseen.
Tähän on liittynyt myös Suomen ainoa lapsen oikeuksien komitealta saama langettava päätös, jossa todetaan, että lapsen etua ei ollut riittävästi huomioitu turvapaikanhakutapauksen yhteydessä. Päätös annettiin helmikuussa 2021.
Tunnistetaanko lapsen etu?
Toivonen muistuttaa, että ”lapsen etu” on lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen ja ehkä tunnetuin käsite, mutta sitä ei edelleenkään ymmärretä eikä oteta riittävästi huomioon lainsäädännössä. Myös tästä lapsen oikeuksien komitea on Suomea moittinut.
Toivonen kouluttaa eri hallinnonalojen ammattilaisia lapsen oikeuksista, ja juristien kohdalla hän on huomannut, että lasten ja oikeuksien yhdistäminen tuntuu joskus vaikealta yhtälöltä.
– Yleisesti voisi sanoa, että juristien ymmärrys lapsen oikeuksista on toisinaan kapeaa ja muodollista, eikä asiaa ole ehkä pysähdytty aidosti miettimään.
Juristien ymmärrys lapsen oikeuksista on toisinaan kapeaa ja muodollista.
Hän pitää ongelmana myös sitä, että tietämyksen taso vaihtelee suuresti. Tämä näkyy esimerkiksi tuomioistuinmenettelyssä. Toivosesta oikeusprosessia pitäisi tarkastella kokonaisuutena lapsen näkökulmasta.
– Kun prosessia aletaan muuttaa lapsiystävällisemmäksi, ensisijaista on oikeus edes päästä tuomioistuimeen – ja on tietysti muistettava samat oikeusturvatakeet kuin aikuisilla eli joutuisa menettely, puolueettomuus, kontradiktorisuus ja perustellut päätökset. Näitä on mietittävä lapsilähtöisesti ja huomioitava yhdenvertaisuus sekä suhteessa aikuisiin että lasten välillä.
Tavoitteena lapsiystävällinen oikeudenkäynti
Lapsen oikeuksien sopimuksessa ei ole omaa artiklaa oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mutta Toivosen mukaan lapsen oikeuksien komitea on nostanut sen esille ikään kuin itsestäänselvyytenä.
Aiheesta on myös paljon eurooppalaista säätelyä, kuten Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäynnin suuntaviivat ja myös Euroopan neuvoston piirissä solmittu lasten oikeuksien käyttöä koskeva eurooppalainen yleissopimus, joka koskee nimenomaan lapsen prosessuaalisia oikeuksia.
– Lapsiystävällinen oikeudenkäyttö tarkoittaa myös sitä, että niin lapsiasioita käsittelevillä tuomareilla kuin avustajallakin pitäisi olla koulutusta sekä lapsen oikeuksista että toisaalta lapsen osallisuudesta ja kuulemisesta.
Korona nosti lapsen kuulemisen esiin
Pohdintaan siitä, milloin lasta on kuultava, on Toivosen vastaus selkeä: lähtökohtaisesti aina – niin yksittäisen lapsen omassa asiassa kuin yleisemminkin yhteiskunnan toimijoina.
Korona-aikaan on puhuttanut erityisesti lasten oikeus päättää rokotuksistaan. Toivosen mukaan kyse ei ole poikkeustapauksesta, vaan THL ohjeistaa noudattamaan normaalisti potilaslakia.
Korona-aikaan on puhuttanut erityisesti lasten oikeus päättää rokotuksistaan.
Eli jos terveydenhuollon ammattilainen toteaa, että lapsi on itsemääräävä hoitonsa suhteen, lasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja muussa tapauksessa yhteisymmärryksessä huoltajien kanssa.
Toivonen muistuttaa, että oikeuteen osallistua kuuluu aina myös se, että lapsen näkemykset ja mielipiteet otetaan oikeasti huomioon, eikä kuuleminen ole vain muodollisuus.
– Sen, mikä merkitys näkemyksille annetaan, pitää näkyä päätöksen perusteluissa.
Lisää aiheesta
Esa Iivonen & Kirsi Pollari: Kansallisen lapsistrategian oikeudellinen perusta (2020)
Anna Nylund: Kohti lapsen todellista osallisuutta. Teoksessa Lapsen oikeudet perheessä (Hakalehto & Toivonen, 2021)
