Lapsen osallisuutta itseään koskevien asioiden käsittelyssä korostetaan sekä kansallisessa lainsäädännössä että lapsen ihmisoikeutena. Siitä huolimatta lapsi nähdään edelleen vahvasti suojelun ja huolenpidon kohteena. Ristiriita aiheuttaa hankalia tulkintoja sellaisissa oikeudenkäynneissä, joissa päätetään lapsen läheissuhteista. Tilannetta monimutkaistaa se, että lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat asiat käsitellään yleisissä tuomioistuimissa. Huostaanotosta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta päättävät puolestaan hallintotuomioistuimet.
Lapsen prosessuaalisesta asemasta huolto- ja huostaanotto-oikeudenkäynneissä väitöskirjan kirjoittanut Hannele Tolonen tuntee ongelman myös käytännön näkökulmasta. Hän on toiminut julkisena oikeusavustajana oikeusaputoimistossa sekä lastensuojelu- että huoltoasioissa.
– Huolto- ja huostaanottotapaukset ratkaistaan eri instituutioissa, mutta sosiaalitoimi on mukana molemmissa. Menettelyjen jakautuminen on ongelmallista, jos lapseen kohdistuu samanaikaisesti sekä huostaanottoa että huoltoa koskevia toimenpiteitä. Kitkaa voi aiheutua myös sosiaalitoimen erilaisista rooleista, hän toteaa.
Lapsen hyvinvoinnin turvaaminen voi vaatia lapsen olosuhteisiin puuttumista vanhempien asuessa erillään. Ongelma on, että lapsen vanhemmat ja sosiaaliviranomaiset ovat usein eri mieltä vaarantumiseen liittyvistä tekijöistä ja lapsen edun mukaisesta olinpaikasta. Järjestelmän kannalta kaikkein vaikeimpia ovat akuutit tapaukset, joissa vaihtoehtona huostaanotolle on huollon järjestäminen. Tällaisessa tilanteessa toimivallan jakautuminen sosiaalitoimen, käräjäoikeuden ja hallinto-oikeuden välillä saattaa aiheuttaa epäselvyyttä siitä, kenen olisi toimittava.
Suojaa vanhempien riitelyltä
Huoltoriidoissa lasta ei pidetä asianosaisena, joten häneltä on evätty mahdollisuus edunvalvojaan tai avustajaan. Kyseisissä tapauksissa lapsen osalta hyväksytään poikkeuksia täysimääräisestä oikeudenkäyntiin osallistumisesta. Kaiken taustalla on ajatus lapsen suojelemiselta vanhempien riitelyltä. Hyvän tavoitteen kääntöpuolena ovat lapsen todelliset osallistumismahdollisuudet, jotka jäävät huoltoriidoissa usein vähäisiksi.
Tolosen väitöskirjan tutkimusaineistosta käy ilmi, että edes varttuneilta lapsilta ei pääsääntöisesti tiedustella heidän näkemystään osallistumisesta oikeudenkäyntiin. Lapsen mielipide kuuluu yleensä vain sosiaalitoimen kautta. Tolosen mielestä riippumattoman, erillisen aikuisen määrääminen lapselle vaikeisiin huoltoriitoihin olisi tervetullut parannus. Tällaisen aikuisen välityksellä voitaisiin esimerkiksi selvittää yksilöllisesti lapsen toiveita osallistumisesta.
– Huolto-oikeudenkäynneissä harmillista on myös se, että niissä ei ole mahdollista käyttää kasvun ja kehityksen asiantuntijaa. Huostaanottotapauksissa kyseinen henkilö löytyy hallinto-oikeuden kokoonpanosta, hän täydentää.
Lapsen ääni kuuluville
Huostaanottoprosessissa lasta käsitellään juridisesti asianosaisena, jolla on 12 vuotta täyttäneenä oikeus käyttää itse puhevaltaansa huoltajan rinnalla. Lapselle voidaan määrätä avustaja ja edunvalvoja, jonka avulla on mahdollista sopia esimerkiksi kuulemisesta ja välittää tuomioistuimelle toiveita osallistumisen tavasta. Tilanne on vaikeampi ilman oikeudellista apua jäävän nuoren kohdalla, joka on näkemyksineen yksin huoltajaa ja sosiaalitoimea vastaan. Jos esimerkiksi puhevaltaa käyttävä lapsi on kiireellisesti sijoitettuna lastensuojeluyksikköön, saatetaan selityspyyntöjen tiedoksianto antaa oikeudenkäynnin aikana lastensuojeluyksikön johtajan tai määrätyn hoitajan tehtäväksi. Vaikka lapsen sosiaalityöntekijällä on velvollisuus avustaa lasta, jää tuen määrä ja laatu usein epämääräiseksi. Tämä herättää helposti epäilyksiä kuulemisen asianmukaisuudesta.
– Tutkimusaineiston kaikissa niissä tapauksissa, joissa lapsella oli oikeudellinen avustaja, häntä kuultiin oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti. Kaiken kaikkiaan avustajaa käyttäneiden lasten ääni kuului paremmin myös asian lopputulemassa, kertoo Tolonen.
Aina lapsella ei ole avustajaa. Lainvalmistelussa omaksutun kannan mukaan edunvalvojan määräämisen tarve ei synny, jos vanhemmat ja lapsi ovat eri mieltä lastensuojelutoimista. Näissä tilanteissa erillisen aikuisen puuttuminen on selkeä puute.
– Huostaanotto ja sijaishuoltopaikan valinta ovat lapsen kannalta suuria ratkaisuja. Moni 12-vuotias on vielä aika nuori huolehtimaan näkemystensä esittämisestä oikeudenkäynnissä, jossa hän on yksin aikuisia vastaan. Menettelyyn perehtynyt erillinen aikuinen parantaisi selkeästi lapsen asemaa, perustelee Tolonen.
Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa tulkinnan, jossa varttuneeseen lapseen kohdistetut ja hänen vastustamansa lastensuojelutoimet oikeuttavat avustajan määräämisen oikeudenkäyntiin. Jos asiassa on kysymys lapsen vanhempien huoltajakyvyn arvioinnista tai jos huoltajaa epäillään rikoksesta, voidaan lapsen läheissuhteita suojella paremmin edunvalvojan määräämisellä.
**
Lapsen oikeuksia yli 25 vuotta
Yhdistyneet kansakunnat hyväksyi yleissopimuksen lapsen oikeuksista vuonna 1989. Suomi saattoi sopimuksen lailla voimaan kaksi vuotta myöhemmin. Kunnioitettavasta iästään huolimatta sopimus nähdään edelleen usein virheellisesti enemmän julistuksena kuin juridisesti sitovana sopimuksena.
– Viranomaiset tukeutuvat yleensä ensisijaisesti kansalliseen lainsäädäntöön, ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen suora soveltaminen on vähäistä. Siksi olisi tärkeää, että kansallinen lainsäädäntö saatettaisiin entistä paremmin vastaamaan lapsen oikeuksien sopimuksessa taattuja oikeuksia, selittää Lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimies Merike Helander.
Yhteensä 54 kohdasta koostuva sopimus pitää sisällään muun muassa lapsen oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun sekä osallisuuteen häntä koskevissa asioissa. Lapsen etu ensisijaisena harkintaperusteena häntä koskevassa päätöksenteossa on sopimuksen keskeinen periaate. Sopimus takaa lapselle myös oikeuden erityiseen suojeluun.
– Lapsen edun määritteleminen ei aina ole yksinkertaista. Jokainen tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen etu ei kuitenkaan toteudu, jos lapsen mielipidettä ei ole selvitetty, sanoo Helander.
YK:n lapsen oikeuksien komitean linjausta voidaan tulkita niin, että huoltoriidassa lapsen mielipiteen selvittäminen on yhtä tärkeää kuin huostaanotossa. Suojeluaspekti on mahdollista toteuttaa antamalle lapselle tilaisuus kertoa oma mielipiteensä asettumatta yhden vanhemman puolelle ja toista vastaan. Lisäksi kuulemisessa ja myös tiedonannoissa pitää huomioida lapsen ikä ja kehitystaso.
– On tärkeää, että lapselle syntyy luottamuksellinen suhde hänen kanssaan toimivaan henkilöön. Tämä ei tapahdu yhden nopean tapaamisen perusteella. Siksi lasten kanssa toimivilla avustajilla, edunvalvojilla ja sosiaalityöntekijöillä tulee olla riittävästi aikaa ja oikeanlaista osaamista, Helander korostaa.
**
Lapsi, perhe ja tuomioistuin
Hannele Tolosen prosessioikeuden alaan kuuluvassa väitöskirjassa tarkastellaan lapsen prosessiasemaa, kun hänen huollostaan tai huostaanotostaan päätetään tuomioistuimessa. Tutkimuksessa vertaillaan näissä asioissa omaksuttuja lapsen aseman lähtökohtia ja tarkastellaan lapsen osallistumiselle asetettavia laatuvaatimuksia. Väitöskirja hyväksyttiin Helsingin yliopistossa joulukuussa 2015.
**
Teksti: Ari Rytsy
Kuva: Atte Lakinnoro