Teksti: Ari Rytsy
Helsingin uusi poliisipäällikkö ja varatuomari Lasse Aapio pyrkii parantamaan rikosprosessin vaikuttavuutta. Taustalla on vilpitön halu rikoksen uhrin ja tekijän auttamiseen.
Pasilan poliisitalon seitsemännessä kerroksessa hikoillaan ennätyskuumien kesähelteiden viimeisissä mainingeissa. Virkapukuun sonnustautunut Lasse Aapio kertoo, että toisenlaista lämpöä on riittänyt poliisin sisällä.
– Täällä on mietitty Helsingin poliisin organisaatiorakenteita ja sen nykyisiä toimintatapoja. Lisäksi käynnissä on Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaukseen liittyvä esitutkinta, kesäkuun alussa tehtävässään aloittanut Aapio huokaisee.
Siinä missä Aarnio-vyyhden perinpohjainen selvittäminen on tärkeää Helsingin poliisin uskottavuuden ja työrauhan kannalta, liittyvät toiminnan uudelleenjärjestelyt vallitsevaan taloustilanteeseen, joka on rokottanut poliisia kovalla kädellä.
Viimeksi kesäkuussa poliisiylijohtaja Mikko Paatero varoitti blogissaan poliisiuudistuksen päälle kaavailluista lisäsäästötavoitteista. Asia tulee todennäköisesti nousemaan esiin syksyn aikana eduskunnan budjettikeskusteluissa.
Helsingin poliisilaitoksella ei innostuta mahdollisista lisävaateista, sillä jo nyt resurssipulan takia tehtävien suorittamisessa on ilmennyt viiveitä. Jatkossa vaakalaudalla on tutkintaorganisaation kyky selvitä kohtuullisessa ajassa sille osoitetuista rikostapauksista. Joustomahdollisuuksista on keskusteltu henkilöstön ja samassa rakennuksessa työskentelevien syyttäjien kanssa.
– Vähennämme kustannuksia sen minkä pystymme. Pienen lisärahoituksen turvin onnistumme säästämään noin 15 työpaikkaa. Sen sijaan eläkkeelle jäävien poliisien tilalle ei ole varaa palkata uutta henkilöstöä, harmittelee Aapio.
Haastavissa asetelmissa uuden työnsä aloittanut Aapio on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Ammatinvalintaa on ohjannut oman isän ura Vantaan poliisissa, jatko-opintoja puolestaan henkilökohtainen kiinnostus juridiikkaan.
Aikaisemmin Aapio on muun muassa huolehtinut kanteluratkaisujen käsittelystä, kouluttanut poliiseja perusoikeudellisissa asioissa sekä toiminut lääninhallituksen syyttäjänä. Aapiolla on myös virka Helsingin apulaispoliisipäällikkönä. Sen ohella hän on johtanut Länsi-Uudenmaan poliisilaitosta.
– Olen saanut työskennellä erilaisissa tehtävissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Se on kasvattanut niin juridisessa kuin henkilöstöhallinnollisessa mielessä, summaa Aapio.
Hän uskoo, että jokaisen poliisiuralle haluavan perimmäisenä motiivina on tarve positiiviseen vaikuttamiseen ja maailman parantamiseen. Hän ei koe olevansa poikkeus, vaikka juridisen koulutuksen tuoma objektiivisuus onkin tasapainottanut poliisityöhön liittyvää henkilökohtaista ideologiaa.
Aapio on joutunut tarkastelemaan henkisesti vaativia ja monimutkaisia tilanteita molemmista näkökulmista. Mieleen on jäänyt vuonna 1994 Kirkkonummen Hirsalassa tapahtunut piiritystilanne, joka päättyi 27-vuotiaan miehen kuolemaan.
Poliisin operaatiota yleisjohtajana johtanut Aapio oli mukana arvioimassa epäillyn menehtymiseen johtaneita tapahtumia sekä poliisin aseenkäyttöä. Vuonna 2007 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin lopulta katsoi sen olleen välttämätöntä.
– Hirsalan kaltaisissa tilanteissa asiat kehittyvät nopeasti. Niissä poliisi ei voi siirtää töitään seuraavalle päivälle. Nopeaa päätöksentekoa on mahdollista helpottaa tekemällä etukäteen intressipunnintaa sekä erilaisia juridisia arvioita. Niistä johdettujen toimintatapojen avulla kentällä toimivan poliisin on helpompi tietää, mihin tilanteisiin kannattaa puuttua ja millaisilla keinoilla, Aapio arvioi.
Helsingin poliisi eroaa siinä mielessä monesta muusta poliisilaitoksesta, että se joutuu yleensä ensimmäisenä kasvokkain uusien ilmiöiden kanssa.
Pääkaupunkiseudun kautta Suomeen ovat levittäytyneet muun muassa kiistelty katukerjääminen, radikalisoituminen sekä erilaiset kansainvälisen rikollisuuden muodot. Poliisipäällikkö vahvistaa toimintaympäristön muuttuvan nopeasti, mikä edellyttää Helsingin poliisin johdolta yhä useammin virallisia kannanottoja.
– Emme pysty suhtautumaan kaikkiin asioihin yksittäisenä suoritteena. Meidän on mietittävä, kuinka jokin laajempi ilmiö pystytään hoitamaan vallitsevassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Toisinaan avuksi tarvitaan esimerkiksi lakimuutos, korostaa Aapio.
Poliisitoiminnan kehittämisessä on mahdollista hyödyntää nykyistä aktiivisemmin juridista keinovalikoimaa.
Helsingissä tähän on lähdetty lisäämällä vuorovaikutusta syyttäjänviraston, käräjäoikeuden sekä kaupungin sosiaali- ja terveysviraston kanssa.
Tavoitteena on virtaviivaistaa rikosprosessia nykyistä nopeammaksi ja ratkaisukeskeisemmäksi, mikä parantaisi niin rikoksen uhrin kuin tekijän elämänlaatua.
Vaikka amerikkalaistyyppisille pikaoikeudenkäynneille löytyy varmasti vastustajansa, vakuuttaa Aapio turhien asiakirjojen vähentämisen lisäävän rikosprosessin yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Hän kaipaa vastaavaa ryhtiliikettä myös rikosasioiden kirjalliseen menettelyyn.
– Tällä hetkellä kyseinen prosessi ei toimi ulkomaalaistaustaisten henkilöiden kohdalla. Haasteita on vaikea toimittaa perille, kun koko henkilöä ei löydy, Aapio toteaa.
Oikeuskäytäntöjen uudistukset sekä oikeudellisen valvonnan lisääntyminen ovat lisänneet poliisihallinnon juridisen asiantuntijuuden tarvetta. Aapio vakuuttaa sen tarpeellisuutta myös esimerkiksi talousrikosten tutkinnassa sekä laillisuusperiaatteeseen liittyvissä kysymyksissä.
– Poliisin toimintaa arvioidessa tarvitaan nimenomaan juristeja, sillä näitä asioita puidaan tuomioistuimissa. Siksi pelkkä poliisitaktinen näkemys ei riitä, hän sanoo.
Leikkauspaineiden alla elävän poliisihallinnon haasteena on houkutella alalle nuoria juristeja kovaa vauhtia eläköityvien tilalle. Vaikka palkkausta on mahdotonta verrata yksityisen sektorin tulotasoon, luottaa Aapio monipuolisen toimenkuvan ja työn vaihtelevuuden vetoavan aloitteleviin ja motivoituneihin juristeihin.
Aikaisemmin mainittujen tehtävien ohella uramahdollisuuksia on tarjolla esimerkiksi poliisin lupahallinnossa, joka elää voimakasta uudistumisvaihetta.
Pöydällä on muun muassa ajokorttiasioiden mahdollinen siirtäminen poliisilta Trafiin.
Aapion mielestä lupahallintoa voidaan parantaa helpommin poliisin toimesta. Sen sijaan lupapalvelujen sirpaloituminen johtaisi tilanteeseen, jossa asiakkaat joutuisivat hakemaan lupia useista eri paikoista. Lupakäytäntöjen kohdalla on myös tiedostettava myöntävän viranomaisen virkavastuu sekä toimivaltanäkökulmat.
– Poliisin lupahallinnossa lupaprosesseihin liittyy aina hakijan soveltuvuuden arviointi. On eri asia jos lupakäytännöissä halutaan mennä siihen, että luvan saamiseksi vaaditaan pelkästään tietyn ikärajan ylittäminen, hän kommentoi.
Aapiolta riittää ymmärrystä kriittisille kannanotoille, sillä niiden kautta poliisi pystyy kehittämään omaa toimintaansa. Huomattavasti harmillisempia ovat mustavalkoiset asenteet, jotka ovat kohdistuneet muun muassa poliisien sivutoimiin sekä liikenneyritysten poliiseille antamiin ilmaisiin matkoihin.
– En tiedä, onko kenenkään edun mukaista nostaa vapaalla olevan poliisin kynnystä puuttua julkisen liikenteen häiriötilanteeseen. Samalla lailla on hyvä miettiä, voiko poliisin resurssien karsiminen johtaa pitkässä juoksussa eri poliisilaitosten välisen yhteistyön vähenemiseen, Aapio näpäyttää
Lasse Aarno Aapio
- Syntynyt 3.12.1958 Helsingissä
- Naimisissa, kaksi täysi-ikäistä tytärtä ja yksi lapsenlapsi
- Oikeustieteen kandidaatti, Helsingin yliopisto, 1986
- Helsingin poliisilaitos, poliisipäällikkö, 2014–2021; Länsi-Uudenmaan poliisilaitos, poliisipäällikkö, 2013; Helsingin poliisilaitos, apulaispoliisipäällikkö, 2010–
- Toiminut 2000-luvulla poliisipäällikkönä Päijät-Hämeen sekä Lahden, Hyvinkään ja Hämeenlinnan kihlakuntien poliisilaitoksissa. Työskennellyt aikaisemmin muun muassa poliisitarkastajana, nimismiehenä sekä notaarina.
- Suosikkikirja: Brynolf Honkasalo: Rikosoikeuden yleiset opit
