Valviran lakimiehen Jonna Salmelan laukku on jo pakattu, sillä Kiina kutsuu seuraavana päivänä. Adoptiolautakunnan sihteerin tehtäviin kuuluu myös tutustuminen kohdemaiden lastenkoteihin ja keskusviranomaiseen.
− Työ on kiinnostavaa ja haastavaa. Vaikka välillä törmään surullisiinkin asioihin, koen tekeväni merkityksellistä työtä.
Lastensuojelutyö veti vahvasti puoleensa
Aina lukioon asti Salmela oli varma, että hän seuraa opettajaäitinsä esimerkkiä. Mieli kuitenkin muuttui, ja juristi-isän ammatti veti pidemmän korren. Salmela suoritti varanotaarin tutkinnon ja alkoi opettajan sijaisuuksia tehdessään miettiä elämänsä suuntaa. Lastensuojelutyö kiinnosti.
− Tehdessäni töitä sosiaalityöntekijän sijaisena koin alan omakseni. Esikoisen syntymän jälkeen jäin kotiin, kävin välillä opiskelemassa ja samalla etsin vakituista työtä.
Sitten nappasi. Sosiaali- ja terveysministeriö haki notaaria, ja työtehtävän edellytyksenä oli varanotaarin tutkinto sekä sosiaalialan kokemus. Salmela luki ilmoitusta, josta tuntui puuttuvan vain hänen nimensä. Uudessa pestissä hän muun muassa avusti lainvalmistelutehtävissä, kuten lastensuojelulain laatimisessa. Myöhemmin hän oli mukana myös adoptiolakityöryhmässä.
Toisen lapsen syntymän jälkeen Salmela palasi jatkamaan notaarin tehtäviä. STM:n organisaatiouudistuksessa onni potkaisi toistamiseen, kun adoptiolautakunnan sihteerin viransijaisuus avautui. Sijaisuuteen riitti alempi oikeustutkinto.
− Sain samalla potkua hankkia tehtävän vaatiman muodollisen pätevyyden. Pienten lasten äitinä oli raskasta käydä tenttimässä töiden ohella, mutta työ ja opinnot tukivat toisiaan.
Adoptiolapsia yhdeksästä maasta ympäri maailmaa
Itsenäinen adoptiolautakunta siirtyi Valviraan vuonna 2012, kun uusi adoptiolaki tuli voimaan. Salmelasta tuli Valviran virkamies. Samana vuonna kotimaisista adoptioista tuli luvanvaraisia.
Lautakunnan lupajaosto myöntää lupia adoptiolasta haluaville vanhemmille. Kansainvälisten asioiden jaosto on kansainvälisten adoptioiden asiantuntijaviranomainen, joka muun muassa antaa lausuntoja tuomioistuimille ja myöntää toimilupia palvelunantajille.
− Halutessaan adoptoida lapsen ulkomailta asia hoituu Pelastakaa lapset ry:n tai Interpedian välityksellä niistä maista, joiden kanssa tehdään yhteistyötä. Ensin on saatava adoptioneuvontaa. Sosiaalityöntekijä arvioi hakijoiden sopivuuden ja tekee kotiselvityksen, joka on lautakunnan päätöksen perusteena.
Palvelunantajilla on toimilupia yhdeksän maan kanssa. Etelä-Afrikka, Kiina ja Thaimaa ovat suurimmat luovuttajamaat. Lapsen voi adoptoida myös Kolumbiasta, Intiasta, Filippiineiltä, Bulgariasta, Taiwanista ja Kirgisiasta.
Adoptio voi nyt onnistua jopa vuoden sisällä
Kun huippuvuonna 2015 lapsia tuli Suomeen yli 300 vuodessa, viime vuonna luku oli 93. On arvioitu, että hakijoiden ja lapsien määrä pienenee entisestään. Ilmiö on kansainvälinen.
− Positiivista on, että yhä useampi pieni ja terve lapsi löytää kodin kotimaastaan. Niin kutsuttuja special needs -lapsia luovutetaan herkimmin kansainväliseen adoptioon. On haastavaa löytää perheitä, jotka haluaisivat yli viisivuotiaan tai vammaisen lapsen taikka sisarusparven. Mitä enemmän lapsella on ikää, sitä enemmän hänellä voi olla traumaattisia kokemuksia.
Vähentyneiden adoptioiden vuoksi lautakunnassa ei ole jonoa hakemusten käsittelyssä. Hyvässä lykyssä lapsi voi saapua perheeseen jo vuoden kuluttua adoptioneuvonnan aloittamisesta.
− Jos vaikkapa Kiinasta ei halua special needs -lasta, adoptio voi kestää jopa yhdeksän vuotta.
Lapsen oikeudet ensin YK:n sopimuksen mukaan
Salmela korostaa, että adoptiossa on kyse lapsen oikeudesta saada vanhemmat. Kenelläkään ei ole oikeutta adoptoida. Tärkeintä on varmistaa lapsen etu.
− Arvioidaan, mikä perhe pystyy vastaamaan parhaiten kulloisenkin lapsen tarpeisiin. Aina ei voi tietää, mitä lapsi tuo tullessaan: traumat voivat nousta vasta myöhemmin esiin. Se tekee sekä adoptiosta että vanhemmuudesta haastavaa.
Joskus lasta kaipaavat vanhemmat päätyvät itsenäiseen adoptioon. Kun viranomaisen kontrolli puuttuu, voi kohteeksi valikoitua lapsikaupan uhri tai tilapäisesti lastenkotiin sijoitettu lapsi. Suomi ei tunnusta itsenäisiä adoptioita, jotka ovat vakava riski lapsen edulle.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan Suomessa jo 1991. Salmela muistuttaa, että sen perusteella kaikessa päätöksenteossa lapsen etu on ensisijainen. YK:n lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti esittänyt huolensa siitä, ettei Suomessa ole ymmärretty, mitä lapsen edulla tarkoitetaan.
− Lapsioikeusjuristit ry:ssä on eri tehtävissä lasten asioihin paneutuvia juristeja. Heidän kauttaan saadaan lisättyä lakimieskunnan tietoisuutta, jotta se toimisi aina lasten etujen mukaisesti.
