Latvian ja Liettuan lainsäädäntö on yhdistelmä vanhaa ja modernia

Latvian ja Liettuan lainsäädäntö on yhdistelmä vanhaa ja modernia

Artikkeli jatkaa Lakimiesuutisten juttusarjaa, joka käsittelee uusien EU-maiden lainsäädännön erityispiirteitä.

Kansallismieliset liettualaiset

Euroopassa on kaksi suurta henkistä vedenjakajaa, joista toinen kulkee protestanttisen pohjoisen ja katolisen etelän välissä, ja toinen jakaa Euroopan rautaesiripun länsi- ja itäpuolella sijainneisiin maihin. Tällaista maaluokitusta käyttäen Suomi ja Liettua joutuvat täysin vastakkaisiin kategorioihin. Niinpä maiden välinen henkinen etäisyys onkin pidempi, kuin maantieteellinen etäisyys antaisi olettaa.

Miten liettualaisia sitten voi ymmärtää? Pari perusseikkaa, joista yksi liittyy historiaan ja toinen kieleen, on hyvä tietää. Euroopan historian lukuisista suurvaltakausista Liettuan suurvaltahistoria lienee yksi tuntemattomimpia. Keskiajalla Liettua oli eurooppalainen suurvalta, joka ulottui Itämereltä Mustallemerelle. Liettuan kieli on hyvin vanha indoeurooppalainen kieli, jonka puhtautta vaalitaan tarkasti. Nämä historian ja kieleen liittyvät erityispiirteet ovat mitä ilmeisimmin keskeisesti vaikuttavia taustasyitä siihen, että liettualaiset ovat varsin kansallismielisiä verrattuna esimerkiksi latvialaisiin tai virolaisiin.

Sopimusoikeus Liettuassa

Erilaisia sopimussuhteita säätelee Liettuassa hyvinkin yksityiskohtaisesti monisatasivuinen siviililaki. Esimerkiksi sellaisia sopimustyyppejä kuin jälleenmyynti- ja franchising-sopimuksia – joiden tulkinta useissa maissa jää sopimusoikeuden yleisten periaatteiden varaan – koskevia pykäliä on siviililaissa kymmenkunta sivua. Siviililaista on olemassa eduskunnan käännöstoimiston tekemä englanninkielinen käännös, joka tekee siitä kansainvälisessä kaupassa oivallisen käyttää.

Suomalaisten juristien yleensä automaattinen oletus, että liettualaisen osapuolen kanssa tehtävään sopimukseen tulee aina valita sovellettavaksi laiksi (kehittyneempi) Suomen laki, ei välttämättä kaikilta osin pidä paikkaansa. Mallia vuonna 2001 voimaan astuneelle siviililaille on haettu Hollannista, Kanadan Quebecistä ja Saksasta. Sopimusoikeudellisia muotovaatimuksia Liettuassa on enemmän kuin Suomessa. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä liettualaiset pitävät muillakin elämän alueilla suomalaisia tiukemmin kiinni muodollisuuksista.

Liettuan laki kansalliskielestä, joka sinänsä on oikeustieteellisesti mielenkiintoinen ilmiö, aiheuttaa käytännössä ylimääräistä vaivaa ja työtä. Kielilain mukaan kaikki sopimukset tulee laatia liettuan kielellä, tai kustakin sopimuksesta tulee ainakin olla liettuankielinen versio, jos sopimus on laadittu jollakin muulla kuin liettuan kielellä. Liettuankielisen version puuttuminen ei tarkoita sitä, että sopimus olisi mitätön, mutta laiminlyönnin seuraamuksena voi olla hallinnollinen sakkorangaistus.

Vero-oikeus Liettuassa

Yritysten tuloveroprosentti on Liettuassa 15. Siinä tapauksessa, että osingonsaaja on toinen yhtiö, joka on omistanut yli 10% osinkoa maksavan yhtiön osakkeista yli vuoden ajan, maksetut osingot ovat verovapaita. Sen sijaan yksityishenkilöille maksetuista osingoista menee 15% vero. Palkansaajien tuloveroprosentti on 33. Kun otetaan vielä huomioon palkan sivukulut, 34%, ovat työnteon kokonaiskustannukset samalla tasolla kuin Suomessa. Kiinteistövero on 1,5 % verottajan määrittelemästä kiinteistön arvosta. Varainsiirtoveroa Liettuassa ei tunneta.

Työoikeus Liettuassa

Työoikeuden saralla Liettualle tyypillisiä piirteitä ovat ammattiliittojen heikko asema sekä erittäin byrokraattinen ja muotovaatimuksia korostava lainsäädäntö. Kuvaava esimerkki on vaatimus, jonka mukaan työsopimus tulee tehdä kirjallisesti. Suullisen sopimuksen perusteella tehty työ on näet paikallisen lain mukaan laitonta työtä, josta voi seurata sakkorangaistus työnantajalle.

Liettuan lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä suhtaudutaan pidättyvästi kilpailukieltositoumuksiin, erityisesti sellaisiin sitoumuksiin, jotka ulottuvat työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan. Työntekijällä on velvollisuus pitää salassa työnantajansa yrityssalaisuudet vain siinä tapauksessa, että työnantaja on laatinut listan yrityksen salaisuuksista ja tämä lista on saatettu työntekijän tietoon. Useimmissa yrityksissä tällaista listaa ei luonnollisestikaan ole osattu tehdä. Lopuksi mainittakoon, että Liettuassa osakeyhtiön toimitusjohtaja katsotaan työntekijäksi, joka kuuluu työlainsäädännön soveltamisen piiriin.

Prosessioikeus Liettuassa

Vilnan oikeustalo on jyhkeä rakennus, joka sijaitsee kaupungin pääkadun varrella. Lähelle tultaessa huomio kiinnittyy rakennuksen ulkoseinään, joka on kaiverrettu täyteen ihmisten nimiä. Nimet ovat niiden, jotka toisen maailmansodan päättyessä ryhtyivät sissisotaan Neuvostoliiton miehitysjoukkoja vastaan ja menettivät rakennuksen kellarissa henkensä. Vuosina 1944–1991 rakennuksessa nimittäin sijaitsi KGB:n päämaja. Nykyään kellarissa on museo, joka on keskittynyt Liettuan synkkään lähihistoriaan. Maanpinnan yläpuolella sijaitsevissa kerroksissa puolestaan toimii alioikeuden lisäksi hovioikeus.

Yleiset tuomioistuimet on organisoitu siten, että korkeimman oikeuden ja hovioikeuden, joita molempia on Liettuassa vain yksi, lisäksi maassa on kahdentyyppisiä alioikeuksia. Näistä alioikeuksista toinen muistuttaa suomalaista käräjäoikeutta siltä osin, että tuomarit käsittelevät sekä rikos- että siviilijuttuja. Toisentyyppisessä alioikeudessa rikos- ja siviilijuttuja varten on olemassa eri osastot. Tämä jälkimmäinen alioikeus ratkoo ensimmäisenä instanssina tiettyjä vakavia ja monimutkaisia juttuja ja toimii lisäksi ensimmäisen asteen valitusinstanssina ”yleisoikeuden” päätöksistä. Hallintoasioita varten on olemassa erillinen tuomioistuinorganisaatio.

Latvia, perinteikäs kauppamaa

Latvia oli tuntematon maankolkka eurooppalaisille, kunnes vuonna 1158 bremeniläiset kauppiaat haaksirikkoutuivat Latvian pääkaupungin Riian läpi kulkevan Daugava-joen rannalle. Saksalaisten valloitusretki Latviaan seurasikin sitten hyvin pian ja saksalaisten vaikutus Latviaan on vielä nykypäivänäkin selvästi nähtävissä. Vuonna 1201 piispa Albert perusti Riian kaupungin, joka on ollut merkittävä satama- ja kauppakaupunki aina noista ajoista lähtien. Vuonna 1282 Latvia liittyi hansakaupunkien liittoon ja voimakas taloudellinen kasvu alkoi. Latvialla on siis kansainvälisen kaupan saralla vankka ja pitkä traditio, joka on herätetty uudelleen henkiin 1990-luvun alussa, kun Latvia vapautui Neuvostoliiton pakkovallasta.

Sopimusoikeus Latviassa

Latvian uusi siviililaki, joka sääntelee sopimussuhteita maassa, astui voimaan 1.1.2002. Latvian siviililaki noudattelee hyvin pitkälle Saksan siviililain, Bürgerliches Gesetzbuch:n periaatteita. Sopimusvapauden periaate on kirjattu myös Latvian siviililakiin ja sopimuksia voidaan tehdä niin kirjallisessa kuin suullisessakin muodossa. Kuitenkin esim. kiinteistön kauppakirjat on tehtävä kirjallisessa muodossa. Osapuolet ovat vapaita myös valitsemaan sopimuksen kielen, mutta on huomattava, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset hyväksyvät vain latviankielisiä asiakirjoja tai vaativat vähintäänkin niiden käännättämistä latvian kielelle.

Erikoisena piirteenä voitaneen huomioda viivästyskoron määrittely latvialaisessa sopimussuhteessa. Siviililaki ei periaatteessa rajoita sopijapuolten oikeuksia sopia viivästyskoron määrästä, joka yleensä onkin sovittu olevan jopa 0,1–0,15 %:a viivästyneestä summasta per päivä (!). Sopijaosapuolet voivat myös varsin vapaasti sopia sopimukseen sovellettavasta laista ja riitojen ratkaisumenettelystä.

Latvian siviililaista on olemassa Latvian eduskunnan teettämä englanninkielinen käännös, joka tekee siitä kansainvälisessä kaupassa käyttäjäystävällisen.

Vero-oikeus Latviassa

Alhainen verotus ei useinkaan ole tärkein syy tulla Latvian markkinoille; esim. teollisuusinvestoijat ovat enemmänkin kiinnostuneita työvoiman alhaisesta palkkatasosta. Yritysten tuloveroprosentti on 15. Siinä tapauksessa että osingonsaaja on esim. suomalainen yhtiö, joka on omistanut vähintään 25 % osinkoa maksavan yhtiön osakkeista vähintään kahden vuoden ajan, ei osinkoja veroteta Latviassa.

Palkansaajien tuloveroprosentti on 25, joka on siis kiinteä veroprosentti eikä riippuvainen verovelvollisen tuloista. Kun otetaan vielä huomioon n. 33 % palkan sivukulut, huomataan että työnteon ns. sivukustannukset ovat lähes samalla tasolla kuin Suomessa. Palkkataso on kuitenkin useilla aloilla Suomea selvästi alhaisempi. Kiinteistövero on 1 % verottajan määrittelemästä kiinteistön arvosta. Varainsiirtoveroa Latviassa ei tunneta. Lisäksi on huomattava, että henkilökohtaisen omaisuuden myynnistä saatu voitto on lähtökohtaisesti verovapaata.

Työoikeus Latviassa

Myös Latviassa ammattiliittojen asema on heikko ja järjestäytymisaste alhainen. Latvian työlaki on kokonaisuudessaan uudistettu uudella, 1.6.2002 voimaan tulleella lailla. Työlain nojalla työsopimus on tehtävä kirjallisesti. Työsopimus voidaan tehdä toistaiseksi tai määräajaksi, joskin määräaikaisten sopimusten käyttömahdollisuutta sekä niiden kestoa on tietyin osin rajoitettu työlaissa. Lisäksi työsopimuksessa voi olla määräys korkeintaan kolmen kuukauden mittaisesta koeajasta, jonka aikana työsuhde voidaan irtisanoa puolin ja toisin ilman erityisiä perusteita.

Työsuhteen päättämiseen liittyvät perusteet ja päättämisen muodot on yksityiskohtaisesti säädetty Latvian työlaissa. Tältä osin voitaneen sanoa, että Latvian työlaki on vahvasti muotosidonnainen ja työnantajan on käytettävä erityistä varovaisuutta päättäessään työntekijänsä työsuhteen. Nimittäin, mikäli työnantaja on päättänyt työsuhteen lain vastaisesti tai mikäli lain edellytämiä muotovaatimuksia ei ole noudatettu työsuhdetta päätettäessä, on työntekijällä oikeus vaatia työsuhteen pitämistä ennallaan sekä palkanmaksua koko siltä ajalta, jonka työntekijä on ollut tekemättä työtä perusteettoman työsuhteen päättämisen johdosta.

Prosessioikeus Latviassa

Myös Latviassa on Suomen tapaan kolmiportainen oikeuslaitosjärjestelmä, jossa alioikeuksien päätöksistä voidaan valittaa alueellisiin valitustuomioistuimiiin (viisi kappaletta) ja loppujen lopuksi, tietyissä tapauksissa, korkeimpaan oikeuteen. Alioikeudet käsittelevät, Suomen järjestelmän tapaan, niin rikos- kuin siviiliasioita. Nykyisin myös hallintoasioita koskevat asiat käsittelevät tuomioistuimet on perustettu ja erotettu omaksi oikeuslaitoksen osakseen. Myös hallintotuomioistuinjärjestelmä on kolmiportainen.

Latviassa tuomarikunta voidaan jakaa kahteen ryhmään; niihin, jotka toimivat tuomarinvirassa jo neuvostoaikoina, ja niihin, jotka ovat aloittaneet tuomariuransa uuden itsenäisyyden aikana. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvien tuomareiden osaamisessa ja nykyaikaisen yhteiskunnan ymmärtämisessä on usein suuri ero verrattuna uuden itsenäisyyden aikana uransa aloittaviin tuomareihin. Latvian tuomioistuinjärjestelmän suurimpia ongelmia ovat hyvin pitkät käsittelyajat ja suuret erot tuomarikunnan jäsenten osaamisessa.

Latvia on myös New Yorkin välitystuomioita koskevan yleissopimuksen jäsen, joten esim. suomalaisten välitystuomioistuinten tuomiot ovat lähtökohtaisesti täytäntöönpantavissa Latviassa. Latvian oikeusministeriön ylläpitämän rekisterin mukaan Latviassa oli vuonna 2002 peräti yli 60 pysyvää välimiestuomioistuinta. Lukumäärä lienee ainutlaatuinen koko maailmassa, kun huomioidaan Latvian 2,5-miljoonainen väestö.

Yhtiöoikeus Latviassa ja Liettuassa

Liettuan oikeusjärjestelmä tuntee yksityisen ja julkisen osakeyhtiön lisäksi mm. avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön ja osuuskunnan. Liettualaisia erikoisuuksia ovat investointi- yhtiö, valtion yhtiö, kunnallinen yhtiö ja maatalousyhtiö.

Yksityinen osakeyhtiö on ulkomaisten investoijien ylivoimaisesti eniten käyttämä yhtiömuoto. Yksityisen osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus on 10 000 Liettuan litaa (noin 2 900 euroa). Toisin kuin Suomessa, Liettuassa osakeyhtiöllä on aina oltava toimitusjohtaja. Sen sijaan hallitusta ei tarvitse perustaa. Siinä tapauksessa että hallitus päätetään perustaa, siinä tulee olla vähintään kolme jäsentä.

Liettuan, samoin kuin naapurimaansa Latvian, osakeyhtiölaki suhtautuu ulkomaisiin osakkeenomistajiin ja heidän tarpeisiinsa hyvin liberaalisti. Hallituksen jäsenille, sen enempää kuin Liettuassa toimitusjohtajallekaan tai Latviassa hallintoneuvoston jäsenille ei ole asetettu mitään kansalaisuus- tai asuinpaikkavaatimuksia. Osakkeet voivat myös olla kaikki ulkomaalaisomistuksessa. Yhtiökokouksen pitopaikkakin voi tietyin edellytyksin olla ulkomailla.

Liettualainen erikoisuus on niin ikään sanan Liettua käyttö yhtiön toiminimen osana. Liettua-sanaa nimittäin pidetään kansallisomaisuutena, eikä sitä saa ottaa yhtiön toiminimen osaksi muuten kuin oikeusministerin myöntämällä poikkeusluvalla.

Latvian oikeusjärjestelmä tuntee yksityisen ja julkisen osakeyhtiön lisäksi mm. avoimen yhtiön, kommandiittiyhtiön sekä osuuskunnan tapaisen organisaation. Koko yhtiölainsäädäntö on uudistettu hiljattain uuden siviililain myötä. Muutokset aiempaan olivat sen verran laajamittaiset, että kaikkien yksityisten ja julkisten osakeyhtiöiden on uudelleenrekisteröidyttävä uuteen kaupparekisteriin 31.12.2004 mennessä.

Yksityinen osakeyhtiö on ulkomaalaisten investoijien ylivoimaisesti eniten käyttämä yhtiömuoto. Yksityisen osakeyhtiön vähimmäispääomavaatimus on 2 000 Latvian latia (noin 3 030 euroa). Toisin kuin Suomessa, Latviassa yksityisen osakeyhtiön osakepääoman ei tarvitse olla kokonaisuudessaan maksettu yhtiötä rekisteröitäessä; korkeintaan puolet yksityisen osakeyhtiön osakepääomasta voidaan maksaa vuoden kuluessa yhtiön rekisteröimisestä.

Latvian lainsäädäntö ei tunne samanlaista toimitusjohtajan käsitettä kuin suomalainen osakeyhtiölaki. Yksityisen osakeyhtiön hallintoelimiä ovatkin hallitus ja yhtiökokous, jonka lisäksi yhtiöllä voi olla hallintoneuvosto, kun taas julkisessa osakeyhtiössä hallintoneuvosto on pakollinen yhtiöorgaani. Hallitus vastaa yksityisen osakeyhtiön toiminnan järjestämisestä, ja siinä on oltava vähintään yksi jäsen.

Yksityisellä osakeyhtiöllä on myös oltava tilintarkastaja (esim. Virossa tämä ei kaikissa tapauksissa ole välttämätöntä). On myös huomattavaa, että osakeyhtiön osakkeiden kauppaa koskevia asiakirjoja ei tarvitse notarisoida.

Kiinteistölainsäädäntö

Toisin kuin Suomessa, kerrostaloasunnot ovat Liettuassa ja Latviassa kiinteää omaisuutta. Niinpä kerrostalohuoneiston kauppa tulee tehdä kiinteistökaupan muodossa, mikä tarkoittaa notaarin vahvistamaa kirjallista sopimusta. Näissä maissa ei tunneta asunto-osakeyhtiötä, joten kerrostalohuoneiston ostaja ostaa fyysisen huoneiston, ei osakkeita.

Latviassa itse kauppakirjan ei tarvitse olla notaarin vahvistama, mutta vaatimus, joka tehdään kiinteistörekisterille kiinteistön siirtämiseksi uuden omistajan nimiin, on oltava notarisoitu. Kerrostalojen käytävät ja muut yhteiset tilat ovat oikeudellisessa mielessä yhteisomistuksessa siten, että kerrostaloasuntojen omistajat omistavat ko. tilat lähtökohtaisesti omistamiensa asuntojen pinta-alojen mukaisessa suhteessa. Käytännössä yhteisten tilojen hoitaminen ja korjaaminen edellyttää lähes aina yksimielistä sopimista kerrostalon kaikkien omistajien kesken.

Henkilöt, jotka täyttävät ns. eurooppalaiset ja transatlanttiset integraatiokriteerit (karkeasti sanottuna ostajat, jotka ovat ETA-, NATO- tai OECD-maista), voivat Liettuassa vapaasti ostaa muuta maata kuin maa- tai metsätalousmaata, esimerkiksi teollisuuskiinteistöjä. Latviassakaan ei muunlaisen kiinteistöomaisuuden kuin maatalousmaan ja metsämaan hankinnalle ole asetettu rajoituksia, jos hankkijana on EU-maan kansalainen tai yhteisö, jonka kotipaikka on jossain EU-maassa.

Suomalaisillekin tuttu (irrationaalinen?) pelko maan omistuksen siirtymisestä ulkomaalaisten käsiin on tuttu ilmiö myös Liettuassa ja Latviassa. Liittyessään EU:n jäseneksi maat asettivat seitsemän vuoden siirtymävaiheen, jonka aikana ostajat voivat ostaa maa- ja metsätalousmaata vain, jos ovat asuneet maassa vähintään kolmen vuoden ajan maataloutta harjoittaen. Latviassa maa- ja metsätalousmaan ostajaksi kelpaa vain luonnollinen henkilö, ei siis yhtiö.

Liettuassa Itämeren rannikolla sijaitseva Kuurin kynnäs on luonnonpuisto, joka on valtion maata. Maanhankinta on mahdollista ainoastaan vuokraamalla. Muualla rannikolla merenrantakiinteistöjen ulkomaalaisomistukselle ei ole asetettu mitään rajoituksia, kunhan ostajakandidaatti vain täyttää em. integraatiokriteerit.

Kiinteistökauppoja suunniteltaessa Latviassa on huomioitava kunnan etuosto-oikeus. Hankittu kiinteistö voidaan rekisteröidä kiinteistörekisteriin uuden omistajansa nimiin vasta, kun kuntaa, jonka alueella hankittu kiinteistö sijaitsee, on tiedotettu lain mukaisessa muodossa tehdystä kaupasta ja kunta on päättänyt olla käyttämättä etuosto-oikeuttaan. Eri asia on taasen se, onko kyseisellä kunnalla tarvittavat varat ja intressi kiinteistön hankkimiseen.

Järjestelmät selkiytyneet

Latviassa ja Liettuassa toimittaessa on hyvä tiedostaa, että oikeusjärjestelmät ovat kehittyneet huimasti 1990-luvun alun sekavien vuosien jälkeen. Kehityksestä huolimatta on kuitenkin varauduttava siihen, että käytännön toiminnassa voi vastaan tulla erilaisia, joskus yllättäviäkin ongelmia, eikä viranomaisten toiminta ole aina täysin yhdenmukaista. Edelleen on tärkeää tietää paikalliset niin kauppa- kuin muutkin tavat sekä kulttuurilliset erikoisuuspiirteet.

Pekka Puolakka
Juhani Siira

Kirjoittajat ovat asianajajia ja työskentelevät Sorainen Law Offices:n palveluksessa. Juhani Siira työskentelee Vilnassa, Pekka Puolakka Tallinnassa ja Riiassa.