"Poliittisen rahoituksen avoimuuden keskeisenä tarkoituksena on selvittää vaaliehdokkaiden ja puolueiden sidonnaisuuksia kansalaisille, jotta heillä olisi äänestäjinä hyvät mahdollisuudet arvioida ehdokkaiden ja puolueiden vaikuttimia ja taustoja. Tästä politiikan rahoituksen uudistuksessa on kysymys. "
Näin totesi oikeustieteen lisensiaatti Lauri Tarasti (s. 11.6.1941) uusimman kirjansa Vaaliehdokkaiden ja puolueiden rahoitusopas julkistamistilaisuudessa elokuussa 2010. Ministerin arvonimi Tarastille on myönnetty kesäkuussa 2010.
Säännökset eivät yksin ratkaise politiikan avoimuutta
Tarastin mukaan politiikan rahoituksen uusi kulttuuri testataan vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tällöin avoimuus ratkaistaan vaaliehdokkaiden vaalirahoitusilmoituksissa ja puolueiden ajantasaisissa ilmoituksissa. Avoimuuden vastakohtana Tarasti näkee sen, että uusia säännöksiä pyritään kiertämään esimerkiksi tukien tarkoituksellisella jakamisella sekä tuen antaja- että vastaanottopäässä.
– Politiikan rahoituksen avoimuus ratkeaakin paljolti sen mukaan, millainen poliittinen kulttuuri siihen muodostuu, eikä sitä voida ratkaista yksin säännöksillä. Uuden lainsäädännön paikoin monimutkaiset säännökset ovat monimutkaiset vain silloin, kun avoimuutta ei haluta, Tarasti korosti.
Uusi kulttuuri aiotaan toteuttaa kahden lain eli puoluelain ja ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain muutosten avulla. Lait tulivat voimaan 1.9.2010 paitsi ajantasaisten ilmoitusten ja tilinpäätöksiin liittyvät uudistukset, jotka tulevat voimaan 1.1.2011, koska niitä ei voida saattaa voimaan kesken tilikauden.
Tarastin kirja ilmestyi siis jo ennen lakimuutosten voimaantuloa ja ennen kuin Valtiontalouden tarkastusvirasto oli vahvistanut rahoitusilmoituslomakkeet ohjeineen.
Tarastin mukaan opaskirja oli kuitenkin syytä saattaa julkisuuteen mahdollisimman pian eduskunnan päätettyä politiikan rahoituksen uudistuksesta, jotta kirja ehtisi ajoissa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa käytettäväksi.
Monessa mukana
Koko työuransa ajan Tarasti on ollut valtion palveluksessa. Hän on toiminut muun muassa lainsäädäntöneuvoksena 1974–1983, ympäristöministeriön kansliapäällikkönä 1983–1994 sekä korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvoksena 1994–2007, josta hän jäi eläkkeelle. Mutta sen lisäksi häntä on tarvittu erilaisissa luottamus- ja selvitystehtävissä.
Tarastin kiinnostus politiikkaan liittyvään lainsäädäntöön heräsi jo opiskeluaikoina. Hänen oikeustieteen kandidaatin tutkintoa varten vuosina 1965–1966 kirjoittamansa tutkielman aiheena oli Puolueiden oikeudellisesta asemasta Suomessa.
Tämän johdosta hänet kutsuttiin seuraavana vuonna toiseksi sihteeriksi vaalilakikomiteaan, jonka tehtävänä oli valmistella puolueista annettavia säännöksiä, jotka olivat tulleet tarpeellisiksi vuonna 1967 valtion talousarvioon ensimmäistä kertaa otetun puoluetuen järjestämiseksi. Työn tuloksena syntyi 1.2.1969 voimaan tullut puoluelaki.
"Tuosta ajasta alkaen olen osallistunut lähes kaiken puolueita koskevan erillissääntelyn valmisteluun", Tarasti kertoo kirjansa esipuheessa.
Seuraavaksi Tarasti oli vuosina 1977–1979 toimineen puoluerahoituskomitean pääsihteeri ja vt. puheenjohtaja. Hän on toiminut puheenjohtajana sekä vuonna 1998 asetetussa vaalirahoituskomiteassa että vuosina 2008–2009 puoluerahoituskomiteassa.
Tarastia on käytetty asiantuntijana ja selvitysmiehenä monissa muissakin asioissa kuten yhdistyslakia ja haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa uudistettaessa. Hänen johdollaan on selvitetty myös urheilun doping-tapauksia sekä 1980-luvulla tapahtunutta rakennusliike Noppa Oy:n laajaa lahjusepäilyä.
Tarastilla on ollut myös lukuisia luottamustehtäviä lähinnä urheilun ja taiteiden alueelta. Tarasti on tähän mennessä julkaissut 16 kirjaa sekä 112 juridista artikkelia eri julkaisuissa.
