Kun muut hakeutuivat opiskeluaikoina kesänimismiehiksi ja muihin alan töihin, pidin tapana lähteä silloisille uittoväylille taikka tehtaalle. Kerran tosin yritin Kymiyhtiön pääkonttoriin, mutta koska nimi kuului Seppälä eikä Gyldenstolppe, tuloksena olivat jälleen lapio ja rautakanki.
Kesällä 1962 opintoja oli vielä vuosi jäljellä, joten päätin kokeilla Kouvolan Sanomissa sanomalehtimiehen uraa. Suosittelijaksi rupesi toimittajaksi lähtenyt luokkatoverini Tuomo Talvi. Ilman suhteita ei pärjännyt silloinkaan.
Menin päätoimittaja Martti Joutsenen luokse. Mies ei ollut mikä tahansa toimittaja, sillä hän oli vaikuttanut Lontoossa ja lisäksi onnistunut suututtamaan Urho Kekkosen. Päätoimittaja otti julman ilmeen kysyen "Miksi?" Selittelin niitä näitä, mutta onneksi vastaus kelpasi.
Alkuvaikeuksien jälkeen sain tyypillisen kesätoimittajan toimenkuvan: soitot poliisille sekä paloasemille, uskonnolliset kesäjuhlat, maatalousnäyttelyt ja sotilasparaatit. Etenkin armeijan kanssa tulin nuorena upseerina hyvin toimeen. Toimenkuva laajeni koko ajan. Lopulta sain tehdä pakinoita ja jouduin rustaamaan horoskooppeja, mistä tunsin syvää tyydytystä.
Yövuorossa riitti silloisen tekniikan kanssa hulinaa. Toimitussihteeri Irma Seppänen istui hotellin kapakassa ja nautti Jaloviinaa, mutta piti tiiviisti yhteyttä kesätoimittajaan. Latojat hakkasivat vasaralla kehyksiään. Välillä saattoi kuulla päätoimittajan karjaisun: '"Missä on Max Faktor?"
Kesän kääntyessä syksyksi palasin juridiikan pariin. Päätoimittaja Joutsen piti ytimekkään puhuttelun. "Jätkä. Kun nyt olet oppinut lehtityön alkeet, et koskaan lopeta." Oikeaan osui.
Saatua oppia jouduinkin soveltamaan pian, sillä osuuspankki alkoi vaatia opintolainan lyhennyksiä. Sain Ilta-Sanomista paikan yhtenä ensimmäisistä kolumnisteista. Kirjoitin pari juttua viikossa ja laina tuli maksettua. Kahtena aamuna viikossa piti nousta viideltä. Kirjoittaminen kesti tasan tunnin, jonka jälkeen tarina piti viedä sisään. Painokoneet Ludviginkadulla jyrähtivät käyntiin. Lehti kannettiin vielä kahden maissa kotiin.
Sen jälkeen seurasivat Talouselämä-lehti, Apu ja Suomen Kuvalehtikin ynnä muita.Vuosikymmenien mittaan on tullut kirjoitettua myös Lakimiesuutisiin. Monipuolisesta toiminnasta seurasi, että minua alettiin pitää toimittajana. Asiasta koitui hyötyä, kun jouduin ulkomaalaisasioiden kanssa tekemisiin. Mediasodassa piti tuntea toimittajat sekä heidän sielunelämänsä.
Tähän päättyvät nämä jorinat tällä otsikolla. Kiitän mahdollisia lukijoita huomiosta.
